Puulaatikon kahdet kasvot

Instaseuraajat jo tietävätkin, että löysin muutama viikko sitten Vilin valinnan pihakirppikseltä komean puulaatikon. Painoa ja tukevuutta löytyy niin reippaasti, että kanniskeltavaksi laatikko on turhan raskas jopa tyhjänä. Niinpä se tarvitsi ilman muuta alleen kääntyvät pyörät.

Rengas- ja monissa muissakin asioissa voi aina luottaa vanhaan kunnon Clas Ohsloniin, ja niin kävi nytkin. Viikonloppuisella akkain humputtelureissulla kävin keräämässä ostoskoriini kasan laatikkoon sopivia mustia renkaita neljän euron kappalehintaan.

 Maanantaiaamu on oikein hyvää renkaidenruuvaamisaikaa, ja niinpä laatikko valmistui käyttöön jo tänään.

Ja koska se pyörähtää nyt niin kevyesti miten päin tahansa, voin helposti kääntää myös julkisivun toiseksi. Harmahtavan savi- tai maalitöhnän alta löytyi tämä TNT-tekstipuoli, josta voisi päätellä laatikon sisältäneen ennen muinoin räjähteitä. 

Laatikko pyöritellään täytön ajaksi ulko-ovelle, ja siitä se kärrätään täytenä takaisin Uuniseppien tekemän Harmonia-kaakeliuunin viereen. Lämmityskausi voi minun puolestani alkaa, vaikka toivonkin kyllä hartaasti, että lämpimät syyssäät jatkuisivat mahdollisimman kauan. Kaunis puulaatikko on kuitenkin edes pienenä lohtuna, kunhan kylmät ilmat ovat täällä.

Kaunista ja kuivaa syyssäätä toivon hartaasti myös siksi, että tällainen projekti on hiukan kesken vielä. Pöydän jalkaosa odottaa viimeistä maalikerrosta, minkä jälkeen koko komeus on raahattava vielä ulos. Kansi jää siis puupinnalle ja patina kannessa jää näkyviin. Suojaksi levitän siihen värittömän vahan. Sama kohtelu odottaa myös penkkejä.

Yksi ongelma urakassa on. Pöydän kannen leveän lankut oli paikattu näyttämään maalattuna yhtenäiseltä levyltä, ja raon täyttävä harmaa massa on supertiukassa. En haluaisi puuhun tuoreita jälkiä, joten massan poistaminen on todella hankalaa. 

Mutta se on vain hidaste, ei este. Uskon tästä pöytäryhmästä tulevan vielä oikein soman!

Uuniaarre

Kävipä vuosia sitten niin, että huomasin siipan sukulaisten nurkissa rojukasassa uunin. Koska se oli selkeästi heille roska, ajattelin sen olevan kenties meille aarre. Poikkesimme kysymään, ja niinhän asia oli. Uuni muutti meille, ja vuosia se on odottanut paikalleen pääsyä vaakatasossa trukkilavan päällä. Tulipesässä ja piipun tyvellä kasvoi jo sammal.

Sitten kävi niin, että nappasin autotallin rakentamisen vuoksi pihaan tilatusta sorakuormasta pikkuisen omiin käyttötarkoituksiini ja värkkäsin kaasugrillille paremman sijoituspaikan. Maata reilusti pois, sanomalehtiä kasa alle, paksusti soraa ja puuritilät. Valmista. Kohta huomasin tietysti, että uuni sopisi hyvin siihen viereen, ja samalla konstillahan sillekin pian paikka tehdään.

Ja niin tehtiin.

Usean sadan kilon painoinen mötikkä oli aika pelottava siirrettävä, mutta niin tuo tehokaksikko, siippa ja Taavetti, selvisivät siitäkin.

Ollaan nyt vähän kahden vaiheilla, mitä sille tehdään seuraavaksi. Vieläkö pinnoitetaan se jollain, ja nostetaanko sitä esimerkiksi vanhojen tiilien avulla ylemmäs. Minusta se on aika hauska noinkin, mutta uunin etukulmasta oli iso pala irti, ja sen liimaaminen paikalleen erottuu nyt keltaisena urana irrronneen palan ja uunin liitoskohdassa. Maalaamalla uunin vaikka mustaksi saisi liitoskohdankin huomaamattomaksi.

Mutta tehtiinpä lisämuokkauksia tai ei, niin lysti siinä on jo nyt makkaraa paistaa tai ihan vain tunnelmoida.

Uunin vierelle jäi tyhjää reunaa, kun nostin siitä ylös kaikki pusikoituneet ja nokkosen valtaamat ojakellukka- ja puna-ailakkikasvustot. Päätin päästä jatkossa helpommalla, ja istutin tilalle pihalta löytyneitä juurivesoista kasvaneita pensaan alkuja. Nyt siinä kasvaa kiimingin- ja idänvirpiangervoa sekä metsäruusua ja syreeniä. Kunhan saan juurelle paksun kerroksen katetta, tämä reunus kasvaa ja pärjää lähes hoitamatta. Bonuksena saan eri neljä eriväristä kukintaa pitkin kesää.

Kolmen viikon kesäloma kotona touhuamisineen ja reissuineen on nyt takana päin. Monta tällaista pitkään odottanutta projektia on saatu tehdyksi, ja mieli on nollannut työasiat täysin. Loma on siis tehnyt tehtävänsä, ja tänään on hyvä palata töihin. Kesää on onneksi jäljellä edelleen, ja saamme nauttia "pihakeittiöstämme" vielä pitkään.