Pientä pihapuuhaa ja kukkokuulumisia

Ihanat aurinkoiset päivät ovat kuluneet asiaankuuluvasti ulkoilmassa.

Eniten aikaa olen lähiaikoina käyttänyt yläkuvan työmaahan. Siitä on ihan selvästi tulossa lavatarha, eikös vain! Lavaruudukon taakse istutin jo syksyllä Marski-mustaherukoita, samaan aikaan kun nurmi kylvettiin. Marski on pystykasvuinen herukkalajike, jonka pitäisi kasvaa noin metrin korkuiseksi aidanteeksi tuohon taakse. Vielä on rääpäleillä hommaa, jotta kasvavat luvattuun kokoon!

 

Raparperi on kasvanut tähän saakka perennojen seassa kukkapenkissä, mutta nyt ajattelin siirtää sen syötävien seuraksi takapihalle. Koska maa on masentavan savista, nostan myös raparperin kohopenkkiin, jonka nikkaroin takapihan jämälankuista. Ei ole ihan millimetrimitalla mitattu ja sahattu, ja kasattukin on möykkyisen nurmikon päällä, ruuvausmestarina ekaluokkalaiseni, mutta hyvin kelpaa minulle! Raparperin makuun tuskin vaikuttaa, jos joku ruuvi menikin hiukan vinoon.

Raparperilavan viereen olisi jäänyt hassu pieni tyhjä kulma, joten hankin siihen karviaispensaan. Jos ei sada, pääsen istuttamaan sen huomisiltana töiden jälkeen. 'Lepaan punaisen' pitäisi pärjätä viitosvyöhykkeellä saakka, ja me oleskellaan nelosella. En ole käyttänyt karviaista juuri mihinkään, mitä nyt joskus edellisessä kodissa mehustin, mutta yksi puska on kiva laittaa, jotta kesällä saataisiin vähän maistiaisia. 

 

Lavatarhan pohjalla on haketta, jotta ruoho ei kasva kiinni lavoihin, ja lavojen sisukset vuoraan patolevyllä. Näin märkä multa ei lahota lavoja niin nopeasti, eikä käsitelty puupinta ole kosketuksissa syötäväksi kasvatettaviin kasveihin. Mullan sekaan olen kätkenyt jo kaksi sankollista bokashia, joka ehtii maatua mullaksi ennen kuin kasvisten juuret yltävät siihen.

Ja jotta hyvä multa pysyisi hyvänä ja muuttuisi ajan kanssa entistä paremmaksi, kaivelin talikolla lieroja ja kastematoja työmyyriksi ensimmäiseen valmistuneeseen lavaan. Melko nopeasti ne änkäytyivät mullan syvyyksiin. Mullan pinnalle viskelin hajoamassa olevia kasvinosia, jotta madoilla olisi heti ruokaa.

Olin jo eilen lopettamassa sen päiväistä ulkoiluani ja asennoitumassa iltavuoroon lähtöön, kun tuli mieleen, että tekisiköhän kanoille äkkiä ulko-orren.

Yhtä suurpiirteisellä mittailulla ja ruuvailulla valmistui tämä orsiviritys kuin aikaisemmin päivällä raparperilaatikkokin. Rohkenen silti väittää, että onnea on jätelautakasa takapihalla! Mitä tekisinkään ilman sitä (menisin varmaan lautakauppaan).

Orsi on jyrsitty kakkoskakkosesta (miehen tekosia, sitä en tehnyt minä, mutta jätelautakasasta sekin löytyi) ja päätyjen ristijalat on jotain ohuehkoa rimaa, joten pientä epäsuhtaa on paksuuksissa, ja paksu orsi irvistää kapeiden rimojen yli päädyissä, mutta pääasia kai onkin, että orsi kestää tipusten painon.

Eiväthän ne alkuun näyttäneet yhtään tajuavan, mitä siinä pitäisi tehdä. Kulkivat joukolla alitse ja nauroivat varmaan nokkaansa moiselle hökötykselle.

Mutta eilisillan ajalta tuli kuitenkin lapsilta raporttia, että orrella oli kuin olikin istuttu, kun en itse ollut katsomassa. Vesisankon paikka täytyy varmaan vaihtaa, tai orren, sillä pönttö oli kaadettu. Sitä, onko asioilla yhteyttä, en tiedä, mutta saattaa olla. Ehkä on muutenkin viisainta vaihtaa vesipiste lähemmäksi ovea, jotta uskaltaisin shortseissakin vaihtaa vedet tuoreemmiksi ilman, että saan terävänokkaiselta isottelijalta koston hoitotoimenpiteistä. Nyt arvaan mennä kanalaan ainoastaan pitkissä housuissa ja saappaissa, jolloin kukon kiukkuinen nokkaisu ei tee kipeää.

Tuhannen isottelija. Luulee olevansa joku pomo. Saapastelee muina herroina pitkin kanalaa ja motkottaa terävän varoituksen, vaikka lähestyisin kuinka rauhallisin aikomuksin kanalaa. Lähes joka kerta se hyökkää kohti, ilman että millään tavalla provosoin sitä. Edes hieno orteni ei ole lepyttänyt moista testosteronikimppua.

Nähtäväksi jää, miten kauan herra Hemmo asuu meillä. Mielelläni pitäisin molemmat kukot, enkä toisaalta voi tietää, miten Häiskä-poika alkaa käyttäytyä, jos isukki palautetaan omistajalleen, mutta ainakaan vielä poikakukko ei ole osoittanut minua kohtaan minkäänlaisia tuntemuksia. Ehkä pojasta paranisi polvi, ja taloon saataisiin ihmisystävällisempi kukko. Kanoja sekin tosin välillä härkkii, nokkaisee harjaan niin että kana kiljaisee (miten minusta alkoi juuri nyt tuntumaan, että saattaisin pitää kukkopaistista). Mokomatkin tyrannit.

Bokashin ensimmäinen neliviikkoiskatsaus

Siitä on nelisen viikkoa, kun sain kauan ja hartaasti odotetut Bokashi-sankot kodarin pöydän alle. Ensimmäinen aihetta koskeva postaus löytyy täältä. Jos se on mennyt ohi, etkä tiedä, mistä tässä on kysymys, aloita lukemalla se ensimmäinen postaus.

Ensimmäinen pönttö on nyt tyhjennetty ulos, ja toinen aloittaa kaksiviikkoisen muhimisensa avaamattomana. Vaikka alkuun epäilin, että nämä hankkimani sankot ovat aivan liian pieniä kuusihenkisen perheen biojätteille, onkin käynyt ilmi, että koko on aika sopiva. Kun sankoon tungettavat tähteet kuitenkin tiivistetään aina täytön yhteydessä ja sen lisäksi niistä poistuu paljon nestettä alla olevan hanan kautta, käykin niin, että alkuun huimaa vauhtia täyttyvä sanko vetääkin aika näppärästi parin viikon biojätteet.

Siinäpä inhorealistista kuvaa kaksi viikkoa suljetussa astiassa sisätiloissa muhineesta kaalisilpusta, jota sattui jäämään päällimmäiseksi sankoon, kun sitä viimeisen kerran täytin. Mutta vaikka kuskasin pöntön ulos ennen kuin uskalsin raottaa kantta, ja hyvin varovasti nenineni lähestyin tätä näkyä, niin kas kummaa, ei se haissutkaan!

Kaali- ja muuta höttöä peittää valkoinen homeharso, ja tuoksu on kellarimainen. Tumma muru tuossa päällä on sitä EM-rouhetta. Vielä olen laittanut rouhetta yli ohjeen mukaisen määrän, joka on 1-2rkl per litra biojätteitä, mutta kun olen omin silmin todennut systeemin toimivaksi, kokeilen vähentää rouheen määrää ohjeen mukaiseksi.

Mainittakoon sen verran viimeviikoista, että olen siis täyttänyt nyt toista sankoa, ja tämä ensimmäinen on ollut kaksi viikkoa avaamattomana täytettävän sangon takana. Kauheasti on tehnyt mieli avata ja kurkkia, mutta olen malttanut mieleni. Hanasta valutettava, lannoitteeksi sopiva "bokashimehu" on haissut tosi pahalle, ja olenkin todennut, että ilmeisesti joku kerros siellä sangon alimmissa osissa on pilaantunut. Muuten sankosta ei ole tullut minkäänlaisia hajuja, edes silloin, kun nestesäiliö on ollut tyhjentämättä useamman päivän. Tämä uudempi satsi, joka nyt aloittaa kaksiviikkoisen muhimisensa, ei ole missään vaiheessa haissut samanlaiselle kuin ensimmäinen, vaan nesten tuoksu on lievästi hapan, etikkamainen. Ei ollenkaan niin kuvottava kuin ensimmäisessä.

Mutta siis tyhjennykseen. Kun olin todennut avatun sankon tuoksun olevan aika mieto, laskin hanasta loput pahanhajuiset nesteet, ja sen jälkeen kaivoin viimekesäisen multakasan keskelle kuopan, johon kippasin koko bokashiklöntin. Siitä tosiaan tulee aikalailla sankon muotoinen kakku kahdessa viikossa, ja sitä sai vähän lapiolla hajoitella pieneniin osiin. Ulkonäöltään kaikki ruuantähteet ovat edelleen ihan saman näköisiä kuin kompostiin laitettaessa - paitsi raaka lohi näytti kypsältä. Sen jälkeen lappasin multaa päälle, ja annan sen muhia tuolla sisuksissa pari viikkoa. Siinä vaiheessa päästään katsomaan, miltä satsi näyttää kuukauden vanhana, kun sen pitäisi olla valmista kasvualustaa.

Tuo nesteen valuttaminen ei ole kuulunut perheenjäsenten suosikkihetkiin lähiviikkoina. Valittavat, että koko talo haisee, ja kieltämättä tuon ensimmäisen satsin haju oli kyllä voimakas, eikä se tahtonut lähteä muovimukistakaan huuhtelemalla, vaan vaati kunnon käsintiskauksen ja vielä pesun koneessa. Uuden satsin haju ei ole ollenkaan samanlainen, eikä hanan käyttöä ole sakki edes huomannut.

Olen käyttänyt suurimman osan valutetusta bokashimehusta hyödyksi, ja kulkenut kastelukannun kanssa pitkin pihaa - joskus jopa sateessa, mikä varmaan on herättänyt ihmetystä naapureissa, jos ovat sattuneet huomaamaan. Heidän mielenrauhaansa ajatellen laskin eilen mehut rasiaan, ja jätin sen odottamaan parempia ilmoja, kun en kehdannut mennä etupihalle kastelukannun kanssa kaatosateella. Tästä viiden desin satsista saa viisikymmentä litraa ravinteikasta kasteluvettä kasveille.

Tyhjennyksen jälkeen pesin sangon puutarhaletkulla ja jätin sen ulos tuulettumaan. Pitäisikin käydä nyt nuuskimassa, onko haju yhtään lievempi. Vielä tiskaan sen sisällä ihan pesuaineella ja kuumalla vedellä ennen uutta täyttöä.

Yllättävän kivuttomasti tämän pönttöparin kanssa on sujunut. Lapset muistavat aika hyvin huolehtia biojätteensä niille kuuluvaan astiaan, ja mieskin toisinaan - muutaman kerran olen nostanut kahvisuodatinpussin sisuksineen sekajätteestä biojätteeseen ja katsonut moittivasti. Yleinen asenneilmapiiri on kuitenkin myönteinen, hetkellisestä hajusta huolimatta, ja korostan vielä, että sankojen ollessa kodinhoitohuoneen tason alla ilman operointia niistä ei ole kantautunut minkäänlaisia tuoksuja, vaikka minäkin olen niin herkkänenäinen, että voisi kuvitella neljä viikkoa vanhojen kalanroippeiden lentävän kaaressa ulos sisätiloista. Voisin jopa väittää, että tämä systeemi on tullut meille jäädäkseen! Kirsikkana kakussa nämä pöntöt saa siirtää pian ulos tilaa viemästä, sillä lämpimänä vuodenaikana sankot voivat tottakai olla yhtä hyvin ulkonakin, vaikka systeemi toimii moitteettomasti sisälläkin.

Olen korostanut lapsille systeemin etuja ja kertonut, että ihan pian saamme kasvattaa lautaselle jääneissä ruuantähteissä ja kanankoivista irrotetuissa luissa ja nahoissa perunaa ja porkkanaa, mutta tämä osuus asiasta on saanut vähän epäilevää suhtautumista osakseen. Niin puoliso kuin lapsetkin ovat hiukan nyrpisteleet ajatukselle, mutta jos muistetaan, että aikaisemmin jätevedenpuhdistamolta hakemamme multa on tehty ihmisten ulosteista, niin ei kai nuo ruuantähteet sen valossa niin paha juttu olekaan. ;)

 

Pöntöt pöydän alla

Pelargonit kasvavat kohisten, ja viherrys on suorastaan terapeuttista katsella.

Toiveita on monen muunkin kasvin voimallisesta kasvusta, kunhan kesään päästään, sillä meillä kompostoidaan nyt pikatahdissa. Hommasin sen aikaisemmin mainitsemani bokashi-systeemin, ja ensimmäinen täyttöviikko on nyt menossa. Kovin kattavia kokemuksia on vielä aikaista kertoa, mutta ensituntumaa voin jo kirjailla ylös.

Tilasin kokonaisen aloitussetin Ebayn kautta, paketti tuli Saksasta. Hinta ei ollut juuri sen pienempi kuin kotimaasta tilattaessakaan, mutta halusin isommat pöntöt, ja ostamieni pönttöjen luvattiin olevan 18-litraisia. Kuuden hengen taloudessa, jossa pari muksua on vielä "enjaksasyödäkaikkea" -iässä, tähteitä kertyy paljon. Kuuden omenan kuoret (tai kahdentoista perunan) on jo aika paljon biojätettä. Ruma karkkirasia täyttyy helposti, jos koko perhe on päivän kotona.

Sivuhuomautuksena voisikin mainita, että tulevan viikonlopun omalla lomalla voisin ottaa tavoitteeksi löytää kauniin biojäterasian, jota katseet kestävät paremmin kuin tätä käytännöllistä, mutta rumaa karkkirasiaa. Ja toisena sivuhuomautuksena mainittakoon sekin, että minun mielestäni nuo sankot eivät ole 18-litraisia mitenkään. Jos olisin lukenut ilmoituksen tarkemmin, olisi siinä mainittu myös sivujen millimetrimitat, mutta sellainen perusteellisuus ei ole tämän tosimummon tapana. Se taas tarkoittaa sitä, ettei yhteen pönttöön mahdu kahden viikon tähteet, vaikka kuinka tiivistäisi. Tarvitsen joko kolmannen sankon tai sitten työnnän osan biojätteestä takapihan vanhanaikaiseen tavalliseen kompostiin.

Miksi sitten hankin moisen kapistuksen? No siksi, että olen malttamaton tyyppi, ja tavanomainen kompostoitumisaika tuntuu tuskatuttavan pitkältä ajalta odotella omaa multaa käytettäväksi. Tässä multaa syntyy puolentoista kuukauden kierrossa. Ensiksi pönttö täytetään biojätteillä, lisäten aina päivän tähteiden päälle lopuksi EM-rouhetta. Rouhetta kuluu tosi vähän, kilon pussilla kompostoi 100kg biojätteitä. Rouheessa on eläviä mikro-organismeja, ja koko systeemin toimivuus kiteytyy tähän tavaraan. Ja ilmatiiviiseen muhimiseen.

Kun pönttö tulee täyteen, se suljetaan kahdeksi viikoksi ja annetaan sen muhia rauhassa. Pohjassa olevasta hanasta valutellaan välillä massasta irronnut neste pois, ja nestettähän voi käyttää kasvien lannoitukseen. Se on tujua tavaraa, ja sitä laimennetaan suhteessa 1:100. Koska noin vähäinen määrä riittää, on ulkokasveillekin kenties luvassa ensi kesänä bokashimehulannoitusta.

EM-rouhe tuoksuu miedosti leipätaikinalle, tai lapsuusmuistojen melassille (joka oli tarkoitettu karjalle, mutta kyllä mekin sitä maisteltiin). Haju ei ole paha, eikä ainakaan vielä sankon sisältökään haise pahalle, vaikka siellä on nyt muhinut pian viikon ajan huoneenlämmössä muun muassa raakaa kalaa! Varsinainen tulikoe heti alkuun.

Olen hyvin innoissani tästä keksinnöstä, ja tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kasvatuskokeiluja bokashimullassa. Monella suomalaisellakin bloggaajalla on kokemuksia erittäin hyvästä kasvualustasta, joka houkuttelee matoja niin että kuhina käy. Sen minäkin haluan päästä kokemaan. Lapset ovat osoittaneet myös kiinnostusta tätä kompostisysteemiä kohtaan, ja illan biojätastian tyhjennyshetkellä on aina jokunen pää kurkkimassa olan yli, miten homma toimii.

Ties vaikka nämä "suklaapallosetkin" kasvaisivat vielä kesällä tämän päivän ruuanjämissä. On se vaan niin jännää!

Ps. Tämä kirjoitus on lähinnä fiilispohjalta naputeltu, eikä siis mikään varsinainen tietoisku, joten jos oikeasti haluat tietoa bokashin toiminnasta, hakeudu esimerkiksi Facebookissa toimivan Bokashi-ryhmän sivuille (en itse ole, koska en ole facessakaan, mutta moni suosittelee) tai Takalaiskan blogiin, jossa on tarjolla varsinainen tietoisku aiheesta. On ehkä turhaa väittää vielä suosittelevansa tätä sen ihmeemmin, mutta ainakin systeemi toimii luvatusti ja sen käyttäminen on hupaisaa.

Hetki auringonpaistetta II

 

Taas vilahti pieni hetki aurinkoa ikkunasta. Ennen iltavuoroon lähtöä ehtii hyvin kylvää muutamat pelargonit, tuumin, ja pistin toimeksi.

Biohajoavia kylvöpurkkeja olin ostanut jo aikaisemmin valmiiksi, jotta niitä olisi sitten, kun kylvöinspiraatio varoittamatta iskee. Taimimultaa oli pussinpohjat vielä viime kevään kasvatuksista, ja hiukan isompia paakkuja murennellen ja koko säkin sisältöä kastellen siitä tuli ihan kelpo tavaraa.

Kaveriksi sain talon karvaisimman asukkaan, joka alkaa selvästi kyllästymään talviunilla oloon. Järkevän tekemisen puutteessa tai kenties auringonvalon inspiroimana tämä peto kiinnostuikin minun ruukuistani vähän väärällä tavalla.

Siinä ei ollut kamera pysyä mukana vauhdissa, kun ensimmäinen ruukku sai jalat alleen!

"Ai mitä sanoit, miten niin nämä ei oo mulle?"

Muutaman ruukkuvarkausyrityksen jälkeen karvaeläin malttoi keskittyä auringon lämmössä istuskeluun, ja siinä säteiden lämmittäessä selkää itsevaltias katseli samalla välinpitämättömästi touhujani.

Mårbackan suosittua hentoa roosaa lajiketta en löytänyt nytkään kaupoista, mutta otin Inspire Pinkin.

Nähtäväksi jää, kuinka paljon tämä lajike eroaa viimekesäisestä Apple blossomista. Kuvan perusteella se on hiukan vaaleamman värinen, mutta niin tosin oli Apple Blossominkin kuvat, joita etukäteen netistä katselin.

 Kylvöaiheesta päästäänkin löyhästi multa-aiheeseen. Kuinka moni tietää, mikä on Bokashi?

En ryhdy tässä tuota sen suuremmin avaamaan, sillä samat tiedot löytyvät hyvin nopeasti Googlesta, mutta itse törmäsin tuohon bokashikompostointiin viime viikolla selatessani Hyötykasviyhdistyksen sivuja, ja siellähän oli tällainen. Kieltämättä alkoi kiinnostamaan, varsinkin, kun hyvin nopeasti netti kertoi monta kotimaista innostumis/onnistumiskokemusta ja monen bloggaajan iloisia avautumisia aiheesta. Kieltämättä hyvin järkevän kuuloista toimintaa - multaa tarvitaan puutarhassa aina, lannoitteista joutuu maksamaan jatkuvasti, ja biojätteiden lajittelu sekajätteeseen tuntuu kurjalle, kun samoista aineksista saisi tehtyä sitä kallista, lannoitettua multaa. Onhan ne tavalliset kompostitkin keksitty, mutta siihenkin joutuu hankkimaan kuiviketta, eli käyttö ei ole ilmaista siinäkään, hankintakustannukset ovat moninkertaiset jos hankkii ympärivuotiseen käyttöön kelpaavan lämpökompostorin, jokaisen päivän päätteeksi joutuu viemään ruuantähteet ulos, oli pakkanen tai vesisade jne... Bokashin etuja on monia. Eikä ollenkaan huonoimpana tuo nopeaakin nopeampi neljän viikon kiertokulku banaaninkuorista mullaksi. Todella kiinnostavaa! Jos tiedät aiheesta jotain tai olet jopa hurahtanut siihen jo, kerro lisää! Palan halusta kuulla, ja vain vaivoin saan pidetyksi napsusormeni kurissa - ebaysta saisi bokashipaketin suuremmilla sankoilla kuin kotimaasta, ja suuret sankot suuressa perheessä olisivat ehdottomasti eduksi. Ja koska joku kuitenkin huomauttaa samantien, että ne sankot voi tehdä itsekin, sanottakoon jo valmiiksi, että jos hankin nämä hörhöttimet, haluan valmiit, ja nekin vielä sellaiset, että kestävät katsella. Nuo linkin sankot täyttäisivät ne kriteerit jotenkuten.