Monen mittaista lahjetta

Nyt ei masennuta räntäsateesta vaan keskitytään entistä raivokkaammin suunnittelemaan kesävaatteita kakaroille! Kaikkia kankaita ei tosin raaski uhrata vain kesäkäyttöön, joten liitutähdistä piti tehdä pitkät housut. Muistaakseni joinakin kesinä on tarvittu pitkiäkin lahkeita. 

Kuopuksellamme, hurmurisilmällä, on jo sopiva kesäkampauskin. Taitaa vaan ehtiä kasvamaan vielä ennen kesää!

Vähän kesäisempää pituutta on puolestaan tyttären imelän pinkeissä velour-polvareissa, jollaiset ovat kesästä toiseen meillä ihan ykkösiä.

Kokoa näillä on 110/116, ja mitoitus on hoikkaa mallia. Toiset samanlaiset löytyvät myyntisivulta, jos joku muukin tahtoo tytölleen hittipolvihousut.

Tässä ommellessani olen samalla testaillut tämän näköistä Elnaa, ja eihän tuo ollenkaan hassumpi kone ole. Kuten aikaisemmin peitetikkien kanssa, on nytkin sanottava, että kummassakin koneessa on toista parempia ominaisuuksia.

Elnan hyviin puoliin kuuluu moitteettoman ja tosi joustavan tikin lisäksi se, että neulat ovat helpommin vaihdettavissa ja langoitettavissa kuin omassa Berninan 1150:ssäni, jossa eteen on tungettu ties mitä sälää niin että neulanvaihdon aikaan tunnen itseni auttamattomasti nakkisormeksi. 

Bertsassa on tosin neulojen langoitin, mutta en ole oppinut tykkäämään siitä, koska en saa sillä joka kerta lankoja suoraan neulansilmään. Siksipä nykyään usein langoitankin neulat pinseteillä. Avoin pääsy neuloille siis saa pisteet tästä menemään Elnalle. 

Mutta entisenä elnistinä tuli ikävällä tavalla nostalginen olo tästä roskahässäkästä.

Niin epäammattimainen syy koneen vaihtoon kuin roskalaatikon puuttuminen onkin, se oli yksi suuri syy sille, että päätin jokunen vuosi sitten vaihtaa saumurin tuohon nykyiseen. Kyllästyin siihen, että jokaisen vaatekappaleen ompelun jälkeen lattia ja syli on täynnä kangassuikaleita ja kaikenlaista lankasotkua, ja uuden koneen valintakriteereissä yksi ehdoton oli se roskis. Sain tarpeekseni kaikenlaisista teipillä pöydänreunaan kiinnitetyistä roskisvirityksistä, jotka eivät koskaan täydellisesti toimineet. En tiedä, saisiko tuohon lisävarusteena roskista, netistä en sellaista tietoa löytänyt. Kertokaa te, joilla moinen kone on. 

Toinen miinus on kova ääni, jonka myös muistan hyvin aikaisemmasta Elnastani, joka taisi olla 614DE. Mutta se tärkein, ommel ja sen joustavuus, oli erinomainen kaikkiin kokeilemiini materiaaleihin paksusta velourista ohueen trikooseen. Langoitus ja säädöt ovat yksinkertaisia, ja imukupit koneen pohjassa pitävät masiinan pöydällä kovassakin vauhdissa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Elna 664 on hintaluokassaan vähintäänkin hyvä kone! Jos Elna irtoaa noin viidelläsadalla ja Berninan 1150 on lähempänä tonnia, niin kyllä koneiden väliltä pitääkin jo löytyä eroja. Tuossa Elnassakin silti on kaikki mitä koneessa pitääkin olla - differentiaalisyöttö, rullapäärme, ja ne kaikki perinteiset tikinleveys- ja pituussäädöt.

Esikoiselle tein vielä iloisen punaiset kukkahousut, kun tähän kangaskaapin tyhjennysurakkaan ryhdyin. Inspiroipa kangas tai ei, se on käytettävä. Jotenkin kummasti tyttösemme on venähtänyt pituutta niin, että olen siirtynyt ompelemaan koosta 128 suoraan kokoon 140. Kohta tulee vaatteiden ompelu kalliiksi, kun kangasta tarvitsee niin pitkästi! Leveysmenekki sen sijaan ei tunnu muuttuvan ollenkaan. Siksipä vyötäröresoriin on piilotettu kuminauha, jotta housut pysyisivät jalassa.

Lahkeet on ihan saman pituiset vaikkei siltä näytä, kuva on vain otettu sivusta päin...

Vastoin tapojani jätin lahkeet suoriksi. En muistakaan, milloin olisin viimeksi tehnyt lapsille housut ilman resoria lahkeissa! 

Ja lisää pakkohousuja. Eskarilaisella ei ole housuille muita kriteerejä kuin se, että taskut täytyy olla. No nyt on. 

Ja jotta taskuissa käytetty wannabe-farkku ei olisi aivan yksinäinen, lisäsin samaa materiaalia myös polviin ja lahkeensuihin.

Nyt on yksi hylly kankaista tyhjennetty. Sama meno jatkukoon! 

Peitetikkitaisto, 444 vastaan 009

Kaksi kaverusta sulassa sovussa samalla ompelupöydällä.. vai ovatkohan? Elna 444 tuli nimittäin kylään haastaakseen Bernina 009:n paikan tällä pöydällä - molemmat tähän eivät pysyvästi mahdu. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman puolueeton, vaikka toinen koneista onkin omani, ja mielelläni sitä ylivoimaisesti parempana pitäisin.

Ja kuinkas taistossa lopulta kävi? Se selvinnee tässä postauksessa, vaikkakaan minulla ei ole tarjota ihan yksiselitteistä vastausta.

Ensimmäisenä voisi sanoa sanasen ulkoisista avuista. Elna näyttää ompelukoneelta, Bernina saumurilta. Elna on iso ja mölyinen, Bernina pienempi ja hiljaisempi. Elnan ääni tosiaan on Bertsaan tottuneelle hätkäyttävä kokemus, mutta liekö osuutensa laatikosta nostetun koneen uudenkarheudella. Kovaäänisemmäksi se varmasti silti jää, vaikka kuinka sisäänajaisi ja öljyäisi.

Paininjalka muistuttaa paininjalkaa kummassakin, sillä erotuksella, että Elnassa (vas.) tallukka on yksiosainen, Berninassa on nuo loistavat "sukset", joilla kanttauksen ommel on helppo kohdistaa oikein.

kuvissa vasemmalla elna, oikealla bernina

Lankojen pujotus on aika vastaava molemmissa, tosin vasemmissa kuvissa olevat Elnan langanpujotusreiät saivat otsalle muutaman lisäkurtun, kun taas Berninassa mitään ei tarvitse pujotella umpireiän läpi. Toisaalta Berninan siepparilangan pujotus on konstikkaampi, sillä lanka kulkee koneen takaa ja sivulta siepparille. Kannatan siis lämpimästi lankojen solmimista ja vetämistä koko helahoidon läpi, oli kyseessä kumpi kone tahansa!

Minähän olen ommellut peitetikin aina ilman kääntäjiä ja muita apulaitteita, eli nämä käyttökokemukset ovat molemmista ilman niitä. Ensiksi kokeilin fiilistellä ihan vaatteita ommellen, ja tein metrin mittaiselle kuopuksellemme housut ja paidan, johon käytin konetta monipuolisesti - vain ketjutikki jäi kokeilematta.

Kone tekee sen mitä lupaakin, ja aikaisempaan Janomen testaukseen verrattuna yllätyin positiivisesti, sillä kahden päivän intensiivisellä ompelulla kone teki ainoastaan yhden hyppytikin! En hidastellut saumojen kohdalla enkä muutenkaan varonut, ajelin vain ihan kuten omalla bertsallanikin teen. Jälki on siistiä ja Elna tuntui luotettavalta kaverilta.

Hauskaa tässä koneessa on se, että neulanpaikkoja on kolme, jolloin valittavana on erilaisia variaatioita kanttauksiin ja koristetikkauksiin. Bertsan kahdella neulalla ommellaan joko yhdenlaista peitetikkiä tai sitten ommellaan ketjutikkiä yhdellä neulalla. Aikuisten vaatteita ommellessa tykkäisin tuosta kaksineulaisesta mallista (vasen ja keskineula paikallaan), jota käytin tuohon yläkuvan pääntien kanttaukseen.

Helma on ommeltu kahdella reunimmaisella neulalla, jolloin tikkausten väliin jää melko suurikin väli, kun keskeltä puuttuu se kolmas neula.Taskun reunojen tikkaukset on tietysti ommeltu peitetikin alapuolta oikeana puolena käyttäen.

Vaatteidenompelutestin jälkeen nostin molemmat koneet pöydälle vieretysten ja aloitin varsinaisen vertailun. Koska peitetikkiä käytetään, tai ainakin minä käytän, enimmäkseen resorikanttauksiin ja helmakäänteisiin, oli niitä oleellisinta testailla. Pistin Bertsaan pinkit langat ja Elnaan vihreät ja tein samat jutut molemmilla. 

No tässä Elna hurisee vielä valkeilla langoilla, jos ihan tarkkoja ollaan..

Tässä on käsivaralla tehty resorikanttaus:

Molemmilla se onnistuu, kumpikin vetää hyvin ja tekee siistin jäljen, tosin tässä lankojen värivalinta on Elnalle edullisempi. Bertsa taas kerää pisteet paininjalastaan, jossa tosiaan on nuo "sukset", jotka tekevät ompeleen kohdistamisesta monin verroin helpompaa. Elnalla ommellessa on tunne, että täytyy vähän tuurilla ommella sinne päin. Neulojen paikkoja osoittavat väkäset ovat ainoa apu kohdistamisessa. Kanttauksen työnjäljestä voi silti päätellä, että onnistuu se niinkin, ja siihenkin varmaan tottuisi. 

bertsan erinomainen jousi-suksi-paininjalka!

Helmakäänteet tavalliseen puuvilla-elastaanitrikooseen onnistuivat molemmilla.

Mutta tämän jälkeen kokeilin ommella kuvitteellista helmakäännettä paitaan, jossa on saumurilla ommellut sivusaumat, ja koneen täytyy ylittää saumanvarat. Nyt on annettava omalle Bertsalleni pyyhkeitä siitä, että saumanvarat siirtyvät nurjalla puolella ihan minne sattuu (vasen alakuva)! Elna pitää saumat kasassa kuten kuuluukin. Peiliinkin toki kannattaa (ja pitää) katsoa - en ehtinyt ajanpuutteen vuoksi niitä parhaita säätöjä tässä molemmista koneista etsimään, vaan vedin kaikki samoilla keskiverto-oletusäädöillä ja katsoin, mitä siitä seuraa. 

Berninan kanssa on alusta saakka kuitenkin ollut suurin haaste ohuiden kankaiden syöttymisessä, ja tällaisissa tilanteissa sen juuri huomaa. Konetta joutuu käskemään ja kangasta ohjaamaan eri tavalla kuin Elnalla, joka vetää kankaan juuri niin kuin pitääkin. Mietin sitäkin, voiko Bertsan syöttämisongelma johtua juuri tuosta suksipaininjalasta, vai kuvittelenko vain? Pitäisi irrottaa se paikaltaan ja tutkailla pohjaa. Voiko olla, että syöttäjät eivät pääse käsiksi ohueen kankaaseen samalla tavalla kuin yksiosaisessa, tasapohjaisessa paimninjalassa? Mene ja tiedä, tämä oli vain amatöörimäinen arvaus ja saattoi mennä ihan umpimetsään.

Paksuun, kolminkerroin taiteltuun collegeen puolestaan kumpikin kone pystyvät yhtä hyvin, ja varsinkin tässä yllätyin siitä, ettei Elna tehnyt yhtään hyppytikkiä.

 Se, missä Elna vie pisteet kuusi-nolla, on viskoositrikoon helmakäänne.

Ongelma voi osittain olla ompelukoneen edessä istuvassa hepussakin, mutta toisaalta, Elnalla se heppu sai noin siistin käänteen, ja Bertsalla se ei edes normaalitilanteessa juuri yritä. Myönnän, tässä Elna on ehdottomasti parempi!

Kokeilin vielä ohjekirjan mukaisia ohuen, joustavan kankaan hienosäätöjä Berninaan ja ompelin uuden helmakäänteen, mutta vaikka käänteen kiertäminen jäi pois ja jälki on siistimpää, millin mittaisesta tikistä näette, että ohuen kankaan syöttäminen on tosiaan Berninalle haasteellista. Tikinpituus oli kuitenkin molempiin koneisiin asetettu samaksi. Onko muilla tällaista ongelmaa, vai onko minun koneellani asennevamma?

Molemmista koneista löytyi muuten yksi ulkoinen seikka, joka toisesta puuttuu ja jota kaipaisi ainakin toisinaan. Elnassa se on vapaavarsi.

Tosin ihmettelen hieman tätä vapaavartta, sillä se nimittäin loppuu juuri ennen paininjalan reunaa, jolloin renkaana ommeltava työ, jollaista varten koko vapaavarsi on kehitetty, ei mahdu asettumaan paininjalan kohdalle vaan se vetää koko ajan vasemmalle. Outoa. Eikö koneeseen olisi saanut tehdyksi senttiä syvempää vapaavartta, jolloin se tosiaan olisi se, miksi sitä sanotaan? Pikkulasten hihalle tämä vapaavarsi on liian paksu, joten ainakin tuollaisessa metrin mittaisen tenavan vaatteessa hihansuun kanttaus on ehdottomasti ommeltava tasona. Ymmärrän toki senkin, ettei vapaavartta ihan millimittaan voi pienentää, sillä sen sisällähän sieppari työtään tekee ja edestakaisin heiluu.

Bertsan hyvä ominaisuus on puolestaan mittaviivat työtasossa. Helmakäännettä ommellessa olen tottunut seuraamaan tasoon merkittyjä viivoja, jotka puuttuvat Elnasta kokonaan. Jos Elna olisi oma, joutuisin varmaan merkkaamaan siihen maalarinteipillä tai tussiviivalla tavallisimmat käyttämäni helmakäänteen leveydet. Olisi kotoisampi olo.

Ja vielä yksi asia - ja se on ompelun lopettaminen. Kun haluaa lopettaa ompelun keskelle työtä, tai vaikka työn reunaankin, täytyy joka koneessa pyöräyttää käsipyörää johonkin suuntaan tai tehdä missä mitäkin, jotta siepparilanka vapautuu vedettäväksi paininjalan alta niin pitkälle, että langat saa tarvittaessa vetäistyksi solmuun. Berninassa tämä siepparilangan vapauttaminen hoituu käsipyörää kahteen suuntaan ohjekirjan mukaan pyöräyttämällä, sen oppi kertakokeilulla, eikä siinä ole koskaan ollut ongelmia. Elnan kanssa en ollut ihan yhtä nopea oppija. Ohjekirjan mukaan neulat pitää vain pyöräyttää yläasentoon käsipyörästä, jota pyöritetään aina itseen päin. Sen jälkeen nostetaan paininjalka ja vedetään neulalankoihin löysyyttä, jolloin työn voi vetää pois paininjalan alta. Mutta kun näin tein, siepparilanka tuli milloin mitenkin monella lenkillä sieltä koneen sisuksista, ja lankojen katkaisun jälkeen liikoja lenkkejä sai vedellä pois oikeiden lankojen joukosta. Sain kyllä testikonetta palauttaessani pikaisen sanallisen ohjeen siihen, miten tässä kannattaisi tämä toimenpide suorittaa, mutta kysynpä teiltäkin moisen koneen omistajat, miten te sen teette, ja onnistuuko se aina, vaikka silmät kiinni?

Ja nyt onkin lopputuomion aika. Tuomioni on, että kumpikaan ei yksinään ole toista parempi, vaan molemmissa on hyviä puolia, joita yhdistelemällä saisi varmaan pöydälleen sen täydelllisen koneen. Kuka alkaisi kehittelemään? Molempien koneiden huonot puolet pois ja hyvät samaan kuoreen. Ostan sen masiinan heti.

Ja kun koneista päästiin puhumaan, kerrotaan vielä, että laiskana säätöjen värkkääjänä ja testaajana otan mielelläni vastaan vinkkiä Berninan täydellisistä säädöistä. Tosin niistäkin on sellaista kokemusta, että se mikä toimii Bertalla, ei Bertsalla toimikaan. Toivottavasti tästä epävirallisesta ja lahjomattoman mummon tekemästä vertailusta kuitenkin olisi iloa tai hyötyä sille, joka harkitsee parhaillaan konevalintaansa. Käsittääkseni Elna on hinnaltaan edullisempi kuin Bernina, mutta pitkässä käytössä pieni hintaero ei ehkä ole se tärkein valintakriteeri.

Tähän testiin mummoa ei ole lahjottu, mutta Elna oli lainassa Kone-Minnasta. Kiitokset Kyöstille lainasta!

 

Ompelukonetta ostamassa?

Melko usein minulta kysellään, minkälaisia vinkkejä antaisin ompelukonetta ostavalle. Ajattelin, että ehkä nuo vinkit kannattaisi jakaa yleisesti kaikille, vaikka nämä ovatkin vain yhden ompelevan ihmisen ajatuksia siitä, mikä konetta valitessa on tärkeää.

Ajattelen tätä kirjoittaessani nyt lähinnä teitä, jotka olette päättäneet aloittaa ompeluharrastuksen ja mietitte, minkälainen kone olisi viisainta hankkia. Luonnollisestikaan sijoitukseen ei haluaisi käyttää kovin isoja rahakasoja, koska ei tiedä, jatkuuko innostus, mutta haluttaisi kuitenkin päästä kokeilemaan. Jos konetta ei ole mahdollista saada lainaksi, ja joka tapauksessa joutuu ostoksille, mitä silloin kannattaisi keskittyä koneissa vertailemaan?  

Merkkeihin en tässä ota kantaa, koska jokaisella on omat suosikkinsa, ja jos yksi merkki olisi oikeasti ylitse muiden, ei muita varmaan valmistettaisikaan. Omat koneeni ovat kuitenkin kaikki Berninaa, ja niihin olen kyllä tyytyväinen. Olen omistanut myös Husqvarnan, ja ommellut sillä tyytyväisenä useiden vuosien ajan, mutta muista merkeistä ei ole omakohtaisia kokemuksia (teollisuuskoneista en tässä nyt puhu ollenkaan).

Helppo ja nopea ratkaisu olisi varmaan se marketeissa myytävä satasen peruskone, valkoinen ja sievä. Niihin en kuitenkaan ihan välttämättä kajoaisi. Ilman mitään sponsorointia kannatan ehdottomasti enemmän ompelukoneliikkeeseen kipittämistä ja siellä olevien valikoimien vertailua. Ja koska nyt ollaan ostamassa pienellä budjetilla hyvää konetta, järkevin vaihtoehto on kävellä käytettyjen koneiden nurkkaukseen.

Moni ei edes tiedä, että käytetyille koneille myönnetään usein liikkeessä takuu, joskus jopa useiden vuosien mittainen. Käytetyt, myytävät koneet on liikkeessä tarkastettu ja huollettu, joten ostaminen on turvallisempaa kuin yksityiseltä. Se satasen markettivalkoinen olisi tietysti soma ulkonäöltään ja kevyt kantaa kotiin, mutta keveys onkin ompelukoneissa vain pahaksi. Mitä kevyempi kone, sitä heppoisempi ja muovisempi se on, ja sitä enemmän se hyppii pöydällä ommellessa. Ennemmin kannattaa sietää ruskeaa 80- tai 90-luvun konetta, jossa valkoiset osat ovat jo kellastuneet, mutta sisus on rautaa, joka kestää.

Mihin ominaisuuksiin sitten pitäisi kiinnittää huomiota painon lisäksi? Sitä voi olla hankala ajatella, jos ompelu on harrastuksena entuudestaan tuntematon. Usein halpiskoneita markkinoidaan hurjalla ommelmäärällä, mutta oikeastihan ommellessa ei useinkaan tarvita kuin muutamaa perusommelta - suoraa, siksakia ja saumurin puuttuessa jonkinlaista huolittelevaa jousto-ommelta. Lukuisille koristeompeleille en siis antaisi suurta painoarvoa valinnassa. Tärkeämpää on, että koneesta löytyy muutamia oleellisia säätömahdollisuuksia.

Yhtenä oleellisimmista pidän paininjalan puristuksen säätömahdollisuutta. Vaikka olisi minkälainen ammattilainen, ei kaikkiin materiaaleihin voi saada täydellistä ompelujälkeä yhdellä ainoalla puristuksella, vaan sitä on säädettävä materiaalien mukaan. Trikoolle hyvin pieni puristus, tai sauma aaltoilee rumasti, farkulle isompi jne.

Toinen tärkeä säätö on alalangan kireys. Omassa koneessani on metallinen puolakotelo, ja säätö on mahdollista ruuvia kääntämällä.

Jos ompelee kaksoisneulalla, täydellisen ompeleen saa vain, jos alalankaa löysää hiukan. Liian kireällä alalangalla kaksoisneulaompeleesta tulee nurjalta puolelta siksakin sijaan suora, jolloin ommel ei jousta ja t-paidoissa helmaompeleet ratkeilevat. Ohuita voileeverhoja ommellessa taas on saatava sekä ylä- että alalankaa löysemmälle, ettei ommel vedä kangasta kurttuun.

Kaksoisneulaan ja trikoo-ompeluun liittyen varmista myös, että koneessa on paikka kahdelle ylälangalle. Mahdollisuuksien mukaan, ja jos aikoo ommella trikoota, kannattaa myös kokeilla, että kaksoisneula toimii testaamassasi koneessa.

Liikkeissä on yleensä mahdollisuus myös kokeilla koneita, ja saada samalla henkilökohtaista opastusta koneen käyttöön. Kannattaa kokeilla, saako langat näppärästi pujotetuksi (kun ompelee farkkuja ja vaihtaa joka välissä ompelulangan oranssiin tikkauslankaan, tämän tärkeys korostuu), miten päin alalanka tulee asettaa puolakoteloon, ompeleeko kone kaikkia materiaaleja moitteettomasti jne. Kannattaa siis ottaa koneostoksille mukaan koetilkkuja, ja kokeilla, miten kone selviää eri paksuisista materiaaleista. Mikä tahansa kone (toivottavasti ainakin) ompelee perus-lakanakankaan vahvuiseen materiaalin siistin sauman, mutta haastavimpia ovat ääripaksut ja -ohuet materiaalit. Usein myös ompelukoneliikkeistä löytyy kangaspaloja kokeilua varten.

Ompelualueen kunnollinen valaistus on toki myös hyvä ominaisuus, joskin sen puuttumista voi kompensoida kohdistettavalla pöytävalolla.

Polvinostin on väline, jota ei ehkä osaa kaivata, mutta jos sitä kerran pääsee käyttämään, paluuta aikaan ilman nostinta ei ole. Polvinostimella siis nostetaan paininjalkaa, jolloin molemmat kädet jäävät vapaaksi. Erityisesti applikoidessa tästä on suuresti iloa, mutta itse en ompele koneellani pienintäkään työtä ilman polvinostinta. Se on käytössä aina. Polvinostimen ainoa huono puoli on se, ettei sitä ole saatavilla moneenkaan koneeseen, eikä varsinkaan edullisempiin. Silti minun olisi pakko mainita se, koska itselleni se on niin tärkeä kapistus!

Uudemmissa koneissa on aika selkeästi merkittynä näytössä kaikki oleelliset säädöt. Vanhemmissa koneissa olen joskus törmännyt siihenkin, että koneen kyljessä on erilaisia kiekkoja, joissa on numeroita, mutta missään ei mainita, mitä mistäkin säädetään. Jos koneen mukana ei tule käyttöohjekirjaa, kannattaa selvittää kiekkojen tarkoitukset tarkkaan myyjältä.

Pähkinän kuoressa: jos käytössä on muutama satanen, osta mieluummin käytetty kuin uusi. Koneissa perusominaisuudet pysyvät samoina, joten vanha hyvin huollettu kone kykenee samaan kuin uusikin, tuossa hintaluokassa parempaankin. Mitä painavampi kone, sitä enemmän se sisältää metalliosia, eli on kestävämpi kuin muovinen. Kaupan päälle se pysyy ommellessa vielä pöydälläkin, kun paino pitää sen paikallaan. Perussäädöt (ylälangan kiristys, tikin pituuden ja leveyden säätö) löytyvät jokaisesta koneesta, mutta kiinnitä huomiota paininjalan puristukseen ja alalangan kireyden säätöön. Konetta, josta niitä ei löydy, en ostaisi. 

Koska mikään ei tapa alkanutta innostusta tehokkaammin kuin kehno kone, toivoisin jokaisen löytävän itselleen luotettavan masiinan, josta parhaimmillaan tulee melkein ystävä. Oikein huollettuna laadukas kone toimii luotettavasti vuosikymmeniä, ja siihen sijoitettu summa maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin hyvän harrastuksen tuoman hyvinvoinnin muodossa. Kaupanpäällisinä taidot kehittyvät joka ompelukerralla, tuotoksista syntyvää iloa unohtamatta. 

Mitä te muut painottaisitte koneen valinnassa? Kerro ihmeessä ajatuksesi kommenttikenttään! Kommentoineiden kesken arvotaan tosimummomainen käsivarsineulatyyny. Toivoisin myös ajatuksia siitä, onko tuo nykyinen kommentointimahdollisuus aikaisempaa parempi. Ennen piti olla kirjautuneena google-tunnuksilla jotta pystyi kommentoimaan. Nyt kommentin voi jättää kuka tahansa, mutta käytössä on sanavahvistus. Se on ärsyttävä, minä tiedän, mutta ilman sitä blogi täyttyy roskapostirobottien roskaviesteistä.

Joulukuun ensimmäinen...

... teksti nimittäin. Täällä ei juuri muuta ole tehtykään kuin ihailtu pöytää. No totta puhuen on kyllä ommeltu parikymmentä vaatekappaletta, ja ohimennen vahattu yksi pöytäkin - sen lankkuisen edeltäjä. Suurin osa vapaa(?!)hetkistä on kuitenkin mennyt isoon tilaukseen, josta kaikki vaatteet on nyt ommeltu. Aikaisemmin jo kuvasin satsin siitä, ja tässä on saman tilauksen viimeiset yksilöt.

 Paloautotrikoo oli siitä outoa, että mikäli paidan olisi ommellut normaaliin langansuuntaan, olisivat paloautorivit pystysuunnassa. Eihän niin voi tehdä. Toivotaan, että paita toimii yhtä hyvin näinkin, vaikka jousto onkin nyt enemmän sivusuuntainen.

 Helikopterit sentään saivat lennellä aivan kuten pitääkin, langansuuntien siitä kärsimättä.

Tähtitrikoota tuli kahdessa värissä, joten pitihän siihen syöttiin toki heti tarttua. 

Nämä ovat kaikki ihan tällaisia perusvaatteita, ja tämän tyyppisiä tilauksia otan vastaan isoinakin erinä, mutta kovin hidastöisiä ja erikoisia vaatekappaleita en näin sarjana ole lupautunut tekemään, jotta aikaa jäisi muuhunkin elämään.

Kirahvitrikoolle ei ollut määritelty tilauksessa resorien väriä, joten minun oli "pakko" vähän säveltää ja kaivaa omasta resorivarastosta ruohonvihreää. Toivottavasti tilaaja ei saa slaagia tästä valinnasta! Minusta tämä on ihanan raikas ja reipas näin.

Pikkuiset kuplavolkkarit tai mitä lienevätkin kelpaisivat epäilemättä meidänkin muksuille. 

Aina ajoittain tulee kyselyä siitä, käytänkö peittarissa kääntäjää ja jos, niin millaista, ja kerrottakoon vaihteeksi tässä, että en käytä. Ompelen resorikaitaleen kiinni pääntielle ompelukoneella, ihan suoraompeleella reippaasti molempia kankaita venyttäen, ja sen jälkeen käännän loput kantista nurjalle ja tikkaan päältä peittarilla, ihan vapaalla kädellä. Niinkin saa kyllä siistin, mutta toki se vaatii vähän harjoitusta, kuten uudet koneet tai työtavat aina.

On se kääntäjän hankkiminen ollut aina toisinaan mielessä, ja Ebayn kautta saa aika edullisesti sellaisen hankituksi, jos on itse valmis hiukkasen sitä muokkaamaan, mutta kun toisaalta saan tehdyksi siistiä ilmankin, ja tykkään siitä, että kone on samoilla säädöillä käytettävissä sekä kanttauksiin että helman tikkauksiin, niin voi olla, ettei kääntäjää jatkossakaan meillä näy. Toki vannomatta aina paras, mutta nyt ainakin tuntuu siltä.

Tilauksen viimeinen vaatekappale on sydämellinen taskutunika, joka näyttäisi jo kovastikin olevan joulufiiliksissä. Sen sisään voi hyvin kuvitella pikkuisen tyttösen, silmät jouluiloa sädehtien.

Omille sädehtijöillemme ajattelin ommella Finlaysonin Miljoonasydämestä jouluksi mekot - tietysti punaiset.

Kangasta on sen verran reilusti, että muillekin siitä tarvittaessa riittää kyllä mekkoja. Mikäli kiinnostaa, voit tilata tästä kankaasta ommellun napit olalla -mekon... vielä ehtii jouluksi. Hintaa mekolle tulee postikuluineen 12e, koossa 56-134cm. *kiitos kaikille kiinnostuksesta, koko kangas saatiin muutettua mekoiksi!*

Ulkonakin nököttää taas yksi aarre. Iskin silmäni tähän kelkkaan jo taannoisella Jyväskylän reissulla, mutta vilkaistuani hintalappua jätin sen rauhaan. Ei se sentään niin söpö ollut, että olisin maksanut siitä 95 euroa.

Myöhemmin selailin samaisen liikkeen nettisivuja ja huomasin saman kelkan, hintaan 20 euroa. Lisätiedoissa luki, että "jalasten pituus 95". Että sellainen lukema. Onneksi ystävä oli tulossa sieltä meillä käymään, ja sainkin junailluksi hänen kauttaan kelkan meille. Kiitos tästä sinne JKL:ään vielä! 

Aktiivikäyttöön tuosta ei toki enää oikein ole, vaan se on enemmän koriste. Kunhan saadaan pääoven portaat paraatikuntoon, tämä asetetaan siihen toivottamaan vieraat ja tutummatkin tervetulleeksi. Istuimelle voi asetella kanervat ja kynttilälyhdyt koristeeksi. Eikö ole ihana!