Aamulla oli tiedossa, että iltapäivällä alkaa pitkä vesisade. Siksipä suuntasimme aamupalalta ulos koko lapsikolmikko ja minä, vapaapäivän viettäjä.
Heti ensimmäiseksi hain kottikärryt, nypin maata myöten pois kaikki keltaiseksi ränsistyneet unikot ja lastasin ne kärryyn. Varsia tuli kukkurainen kärryllinen. Kaksivuotiaamme suosiollisella avustuksella keräsin niistä siemenkodat talteen, ja niitähän riitti.
Koska lukijapaneeliin itsensä klikanneita lukijoita on täällä mummolassa melkein 900, on tasalukuarvonta lähellä. Ja koska Tosimummo on nykyään kesäisin suurelta osin pihanrakennus- ja puutarhablogi, yksi palkinto tulee epäilemättä olemaan unikonsiemeniä omalta pihalta.
Jonkun muunkin kuin meidän pihassa kasvaa ensi kesänä tummanpuhuvia, dramaattisia oopiumunikoita. Ne voi kylvää suoraan maahan, ja kukintaa riittää viikkokausiksi. Maljakossakin meillä on näitä ihasteltu moneen kertaan.
Unikoiden jättämä aukko erottuu selvästi perennojen seasta, ja pääsenkin nyt miettimään, mitä kivaa siihen keksisi. Punainen pilvi kukkapenkin oikeassa reunassa on silkkiunikkoa, joka on nyt parhaimmillaan.
Oopiumunikoiden takaa löytyivät anopilta saadut pinkit syysleimut, valkoinen kiiltoleimu ja herkkä perinneperenna, harmaamalvikki. Nyt nekin pääsevät paremmin näkyviin, kun pitkät roikaleet edestä on raivattu pois. Oopiumunikoiden pituus yllätti, ja kylvökohta oli alunperinkin hiukan liian reunassa. Niin pitkät olisivat kuuluneet keskelle penkkiä.
Ulkoilun aikana sain valmiiksi myös kivipengerryksen reunaa pitkin edenneen kaivuutyön, jonka tarkoituksena on saada kiviä vasten sorareunus.
Pikaisesti ehdin kokeilemaan vanhoja tuttuja raparperilaattojakin jokunen viikko sitten, ja haaveilenkin tekeväni näistä askelpolun kuistin ovelta leikkimökin eteen. Kuten kuvasta näkyy, sade alkoi juuri kun olimme päättäneet siirtyä sisälle. Kun sateen tulemisen tiesi jo aamusta, se ei tympäissyt ollenkaan.
Muutenkin oli sopiva hetki siirtyä sisälle lounaan laittoon, ja pieni apulainen touhusi ahkerasti äidin seurana keittiössä.
Perunaa, sipulia, makkaraa, suolaa ja mustapippuria. Ihan parasta, ja niin yksinkertaista.
Täydellä kuvulla on mukava lueskella lehtiä ja haaveilla... JDL:n uusin ja vuoden takainen numero tarkastelussa.
Tämän päivän postilaatikkolöydös, uusin OB Woman, jättää tuskin haaveiden tasolle, tämä jättitasku-tunika on ehkä pakko ommella. Ihan minun näköiseni.
Maanantai on alkanut hyvin. Toivottavasti sinullakin!
