Havahtuminen lomakoomasta

Tosimummo on niin lomalla, ettei edes muista olevansa bloggaaja!

No tämän pienen hetken muistan, vaikka kuviakin on viime päivien ja viikkojen touhuista aika huonosti. Yläpuolen kuva on tältä päivältä, kun oli ihana aurinkoinen ja lämmin sää, ei liian kuuma kuitenkaan, ja leppeä kesätuuli viilensi ahertajan oloa ajoittain. Liki täydellistä! Alla olevan humalakaaren takana aherretaan autotallia, joka alkaa nyt olla lattiavalulle valmis. Ja jos viime kesänä epäilin, ettei humala tuossa kovin reheväksi kasvakaan, täydessä auringossa, niin väärässä olin. Kyllä kasvaa, ja voi miten minä siitä iloitsen!

Olen viettänyt loma-kolmeviikkoisestani nyt kaksi, ja yksi ihana viikko on jäljellä. Yhtä muutaman päivän reissua lukuunottamatta olen saanut nauttia lomasta kotona, sillä siippa on ahertanut palkkatöissä eiliseen saakka ihan täysillä.

Ja mitä olen tehnyt - no ollut ihan pihalla. Aamusta iltaan, poudassa ja vesisateessa. Kulkenut, nauttinut, touhunnut, kanoja katsellut.

Meillä on ensimmäinen kiltti kukkokin, ja siitä olen erityisen iloinen. Mukava, kun uskaltaa käydä kanalassa ilman haarniskaa ja haravaa. Tämä poika väistää emäntäänsä, kuten pitääkin. Huonona puolena herrasta mainittakoon aamuvirkkuus, joka käy ilmi siinä, että kiekuminen alkaa kahden aikaan yöllä. Kyllä se joskus ärsyttää, kun siihen herää.

Eilen kävin Hankkijalla, ihan vaan oksasakset uusimassa ja samalla uuden pikkuharan ostamassa hajonneen tilalle. Siellä oli kuitenkin iki-ihanaa Mårbacka pelargonia, ja niitä piti ottaa sieltä mukaan useampi. Pelakuun alla oleva pikkupöytänä toimiva laatikko on saatu naapurin isännän ostamasta purkukuntoisesta talosta.

Tähän suureen ruukkuun oli jäänyt jonkun viimekesäisen kukkasen siemeniä multaan, ja hauska yllätys oli, kun huomasin alkukesästä kasvua käyttämättä olleessa ruukussa. En ole siihen mennyt sorkkimaan, ja nyt sieltä alkaa työntymään valkoisia kukkiakin. Olettaisin sen olevan jotain matalaa neilikkaa. Kasvakoot, ajattelin, ja nostin portaille koko purkin. Katsotaan, millainen kukitus sieltä on saapumassa!

Viime vuonna joku vihulainen tuhosi akileijan kukat lähes tyystin, mutta nyt niitä taas saa. Ihanasti on ilmestynyt myös siementaimia sinne tänne. Yhtäkään kukkivaa, siemenestä kasvanutta lehtoakileijaa en ole raaskinut siirtää.

Ritausma-ruusu alkaa olla jo iso puska. Nuppuja en ole enää ryhtynyt laskemaan, mutta kukinta on nyt alkamassa, ja silti pensas erottuu jo lamoherukan keskeltä kauas kukkineen. On se sitten ihana! Nyt saattaisi jo raaskia leikata maljakkoonkin jonkun kukkivan oksan, kun pensaalla alkaa olla reilummin kokoa.

Kaapelikelapöydässä kasvaa isossa ruosteisessa padassa riippapelargoni, jossa on tosi somat, kerrannaiset kukkaset. Olen tosi laiska kukkien kastelija, ja siksi suosinkin enemmän perennoja, jotka pärjäävät istutuksen jälkeen kastelematta. Muutama kesäkukka on silti aina hankittava, jotta saa somistusta portaille ja pöytiin.

Tänä iltana keskeytin pihapuuhat hetkeksi ja ryhdyin maalinpoistohommiin. 

Tällainen kalusto minua on odottanut auton kuomukärryssä useamman viikon.

Tämäkin aarre odotti löytäjäänsä samaisessa aikaisemmin jo mainitsemassani purkutalossa. 

  

Nyt vihdoin ajattelin katsoa, mitä sen mintunvihreän maalikerroksen alta löytyy, ja löytyihän sieltä. Monenlaista. Viininpunaista maalia oli ainakin, ja paljon pakkeloituja koloja penkin reunoilla.

Istuinosassa oli sitä punaista, mutta jalat on maalattu vain kertaalleen mintunvihreällä. 

Katselen ja kuulostelen, millaiseksi nämä haluavat alkaa. Vastaukseen saakka jatkan meditatiivista kuumailmapuhaltamista ja katson, miten maalikerrokset kuumenevat ja nousevat kuprulle. Kesäloma kotona pitäisi määrätä laissa. Mikä rentouttaisi ihmistä paremmin kuin pikku puuhastelu, pihatyöt, tuunailu, ja kaikki tämä ilman kalenteria ja kelloa. Kyllä ihminen voi nyt hyvin!

Blogi lomailee - minä en

Mitään tietoista blogikesälomaa en ole päättänyt pitää, mutta aika kuolluttahan täällä on. Omat kesälomat on pidetty siltä osin kun pystyn niitä kesäaikaan pitämään, ja vapaat viikonloput menee kaikki perheen kanssa karavaanarina tien päällä. Bloggaamiselle ei tunnu jäävän millään aikaa. Koska kuitenkin tiedän palaavani tänne talven pimeinä kuukausina kesäjuttujen ja -kuvien toivossa, yritän harvakseltaan ladata edes muutamia kesäkuvia, jotta pääsisin tammikuussa varpaat palellen kääntelemään kesäveistä talvihaavassa.

Ei minusta mitään suurta hyötypuutarhuria taida tulla, ainakaan niin kauan kun en saa kasvihuonetta, mutta hauskaahan se on katsoa, kun jotain sentään saa tulokseksi uutterasta yrittämisestä. Perunaa oli pakko vähän testimielessä nostaa, vaikka kukkivat vasta nyt.

 

 Herneitä ja salaattia on syöty pitkin kesää. 

Tai ainakin herneitä - salaatti ei tahdo maistua kuin minulle ja kanoille, ja mies syö, jos länttään lehden leivälle. Ei kehtaa ottaa poiskaan. Saapa nähdä, olenko ainoa, joka ei aikanaan poimi ruusupapuja pois jauhelihakastikkeesta.

Kovasti nämä itse kasvatetut kasvikset kyllä lapsia kiehtovat, mutta kyllä kaali on aina kaalia. Vaikka kuka olisi kasvattanut. Tuota lähemmäksi suuta ei taida kukkakaali tällä herralla mennä, paitsi majoneesilla kyllästettyyn pekonisalaattiin pilkottuna.

Hienointa tässä on kuitenkin se, että lapsetkin näkevät, miten mikäkin kasvaa. Poimitaanko herne puusta vai maasta, ja kasvaako peruna puiden oksilla. Onhan se ihan yleissivistystäkin vähän tietää kaikenlaisten kasvannaisten alkuperää, vaikkei tuotantotilalla kasvaisikaan.

Kanoja olen pitänyt vapaana myös, kasvilavoista huolimatta, ja ihmeen vähän ne ovat osoittaneet kiinnostusta lavoja kohtaan. Eivät ole päässeet kunnolla koskaan tutkimaan, mitä siellä on. Alunperin ajatuksenani oli aidata kasvimaa, mutten ole saanut aikaiseksi, enkä toisaalta raaskisikaan. Haaveilen vain jonkinlaisesta pergolarakennelmasta siihen päälle, jotta ruusupavut sun muut kiipeileväiset saisi kasvamaan suoraan siihen.  

Jos muuten joku miettii, mitä saisi kasvamaan hankalana pidettyä koivua vasten, kannattaa kokeilla ruusupapua.

 

Vauhtiin päästyään ruusupapu on joka vuosi kiivennyt ensiksi tukiverkon yläpäähän ja jatkanut sitten kietoutumalla suoraan koivuun.

Yksi ikisuosikkini kesäkukka-astelmissa on maahumala. Sitä kasvaa onnekseni takapihalla siellä täällä karkulaisena, ja käyn keväällä sieltä napsimassa alkuja ruukkuihin. Täsä ylivalottuneessa kuvassa ei maahumalan lisäksi muuta näykään, mutta on siellä päällä valkoisia pelargonikukintoja. Alla olevan puulaatikon ostin joskus Romuritarilta.

Portailla auringossa nautiskelee myös pelottava talonvahtimme.

Kissa osaa nauttia kesästä, jos mahdollista, vieläkin enenmän kuin minä. Laiska karvavenyke valuu rentona pitkin portaita ja kieputtelee itseään pölisevän kuivassa hiekassa, makaa kuolleen näköisenä pihan kuumimmassa kohdassa ja vaeltelee öisin haistelemassa kesän tuoksuja.

Ja minä nautin hyötykasvejakin enemmän koristekasvien kukinnasta. Palavarakkaus, värililja ja rohtosuopayrtti ovat aika raju kolmikko.

Kun eteen on kylvetty vielä punaista pellavaa ja pian suopayrtin taakse puhkeaa räikeän pinkkiä syysleimua, on kukkapenkissä aikamoinen ilotulitus.

Suurissa, tummissa värililjan kukinnoissa näkyy kesän ikävä puoli - tiestä nouseva pöly. Vierestä kulkeva maantie pölyää armottomasti, eivätkä tienhoitajat näytä saavan puiden latvojen tasalle nousevia pölypatsaita kuriin koko kesänä, vaikka koko naapurusto on ilahduttanut asiakaspalvelun työntekijää soitoillaan vuoronperään. En ehkä pese ikkunoita koko kesänä.

Sinisievikki on ainakin kolmatta kesää kukkapenkissä kivireunuksen sulostuttajana. Se kylväytyy itse edellisen kesän kukkasista, joten ei haittaa, vaikka en ole sen ainoan kerran jälkeen löytänyt enää näitä valkoisen sivisievikin siemenpusseja ollenkaan.

Talon eteen olen etsinyt joka kesä uusia lajeja istutettavaksi, ja yksi menestyneistä on tämä.. öö.. olen hukannut siemenpussin. Ehkä muistan joskus, mikä tämä oli, mutta nyt en ainakaan. Päässä pyörii vain kosmosmukka?! Tätä oli minulla myös viime kesänä, ja vaaleanpunaisena kukkivan ruiskaunokin ohella tämä oli yksi parhaiten kukkineista. Kova tapaus: kasvaa eteläseinällä melkein pelkässä hiekassa, ja saa vettä, jos sattuu satamaan. Samoilla säännöillä on kasvanut myös ruiskukka ja siperianunikko. Oikeassa reunassa kasvava tillipöheikkö taitaa olla punakosmosta, joka kukkii vasta myöhemmin.

Olihan tuossa taas kuva poikineen. Seuraava pläjäys on toivottavasti autotallityömaasta, jonka on tarkoitus päästä hyvään vauhtiin tämän viikon aikana. Vihdoinkin!

Kasviksia ja vähän kankaitakin

Voisin jopa väittää, että en ole pian kymmeneen vuoteen yhtenäkään kesänä ommellut niin vähän kuin tänä kesänä. Ei ole montaa merkkiä tarvinnut sivusaumaan tällätä.

Jotain nopeaa on sentään tullut kesäkuussa tehtyä, vaikka kuvaaminen on jäänyt. Tänään nappasin kuvat parista pikkujutusta, kun sattui olemaan kamera kädessä samaan aikaan kuin tyttärellä mekko päällä. Ennen mekkoa kuitenkin kuvasin minishortsit, jotka ompelin patjaraitatyyppisestä puuvillakankaasta. Yhdeksänvuotiaan varsajalan yllä nämä ovat sievääkin sievemmät. Valkoinen pitsipaita kuuluu tietysti näiden maalaisromanttisten shortsien yläosaksi.

Ja se mekko sitten. 

Kaava on alkujaan Ottobren taannoisesta peplum-tunikasta, josta poistin hihat ja muokkasin kädentiet toppimalliin sekä pidensin helmaa ja tein sen kaksinkertaisena. Lurex-trikoon päällä on helmassa Eurokankaan palalaatikosta löytynyttä joustopitsiä.

Pitsiosa on trikoota pidempi, ja vaikka alunperin olin ajatellut laittaa pitsin trikoon alle, ei se niin päin näyttänytkään hyvältä.

Ja kun vaatteita kuvatessa oli vieressä kasvimaa, oli ihan pakko poiketa kuvaamaan sielläkin. Koska herneet.

Eikös olekin ihanan värinen kukka! Kuvittelin että herneissä on aina valkoisia kukkia, mutta ei se näköjään mikään sääntö ole. Minulla on kasvamassa yksi sokerihernelajike, ja toinen on taittoydinhernettä. Yläkuvan kukat nähtyäni päätin, että ensi kesänä kasvatan hernettä koristeköynnöksenäkin. Voimakaskasvuinen, rehevä, helppo, ja tekee vielä herneitä syötäväksi. Loistoköynnös siis!

Nauhaporkkanat kasvavat hyvin tiuhassa, ja jos eivät olisi olleet valmiiksi nauhassa sopivin kylvövälein, olisin ryhtynyt varmaan jo harventamaan. Mutta uskon siemenpussia, enkä harvenna.

Ja kaaliakin tulee! Parsaa ja kukkaa. Joko tuo parsakaali pitäisi syödä, aikooko se avautua?

On tämä kasvatuspuuha niin lystiä! Hyvin pian vain tulee tarve kasvihuoneelle, kun tuntuu, että kurkut, tomaatit ja paprikat olisi hyvä päästä kasvattelemaan säältä suojassa. Tämän talon pihaan en raaskisi investoida kasvihuonetta, kun ei tiedä miten kauan tässä asustellaan, mutta joskus, joskus vielä! Jos kaikki haaveet toteutuisivat, kasvihuoneessani olisi rustiikkinen purkutiilialaosa, ja yläosassa valkoiset puupuitteet ja ruutuikkunoin.

Siinäpä teille vielä soma vaaleanpunainen ruiskukkanen. Minulla on kolme neljäsosaa kesälomasta pidetty, ja viimeisen viikon aika ja paikka kokonaan avoin. Loman jälkeen oli mukava palata töihinkin vaihteeksi. Mukavaa alkanutta viikkoa lomalaisille ja työläisille!

Ps. Tämä tympeä bloggeri heittää taas kuvani vasemmalle reunalle, eikä suostu siirtämään niitä millään vippaskonstilla, ja lisäksi se tunkee ylimääräisiä rivivälejä kuvien ja tekstien väliin. I.N.H.O.A.N. tällaista sekapostausta, mutta minkäs teet! *kiukunpihinää*

Kasvun kohinaa kuunnellessa

Viikon poissaolon jälkeen oli ihanaa päästä kotiin. 

 

Heinäkuun alku on ollut kostea ja lämmin, kasvuvauhdista päätellen. 

Peruna ja ruusupapu ovat täyttäneet laarinsa niin, ettei maata juuri näy. Mietin jo, joudunko harventamaan perunaa, jotta saisin tyvet mullatuksi. Ruusupapu näyttää kasvavan iloisesti kaksimetrisen verkkonsa yli.

Tomaatti kukkii vasta nyt. Aika myöhäinen tapaus, saa nähdä ehditäänkö saada yhtään kypsää tomaattia tästä laarista.

Herneelle jätin kylväessä pihit rivivälit, ja lopputulos näyttää juuri siltä. Kanat ovat saaneet muutamia varsia, kun olen harventanut pöheikköä, ja edelleen saisi harventaa lisää. Pituuskin on hujahtanut reilummaksi kuin pussin kyljessä luvatuksi.

 

Raparperin juurelle maanpeitteeksi kylvetyt krassit ovat kasvattaneet parikymmensenttiset varret, ja nyt se näköjään kukkiikin. Enpä ole ennen nähnyt tällaistakaan, kun krassia on kasvatettu vain lyhyenä rairuohonkorvikkeena.

 

Pioni oli tietysti avannut ja melkein jo lakastuttanutkin kukkansa reissumme aikana. Ilkeästi tehty! Sentään ehdin saamaan muutaman kuvan.

 

 

Vielä on yksi kukka nuppuna, joten pääsen kuin pääsenkin seuraamaan kukan avautumista ihan vierestä.

 

Seuraava projekti odottelee jo pikkuliiterin takana. Pergolan ympärille on naapurilta jo saatu somasti sammaloituneita, vuosia maassa lojuneita purkutiiliä lattiaksi, joten nyt tarvittaisiin vain aikaa lattian toteuttamiseen. 

Humala on kasvanut edelleen hieman kituen, eikä taida siitä sen vahvemmaksi muuttuakaan, niin kauan kun se saa täyden auringonpaisteen aamusta iltaan. Sen suojaksi on kasvamassa lumipalloheisi, mutta sen kasvuvauhdilla humala saa odotella vielä vuosia varjoaan.

Soma se on näinkin, hennompana.

Etupihalle oli avautunut loman aikana kivoja väripareja.

Kaikki kesäkukat vein reissun ajaksi takapihalle varjoon ja kastelin lähtiessäni hyvin. Mikään ei ollut viikossa kuollut, päinvastoin. Kasvuvauhti on ollut hurjaa. Kukkineita kukkia ja siemenkotia sai poistaa orvokeista pitkän tovin.

Orvokki-maahumalalyhdyn takaa pilkottaa hennonvärinen angervon kukinta, ja se tulee tästä pikkupuskasta. Olen pitänyt sen leikkaamalla pikkupuumaisena, ja tykkään siitä kovasti juuri tällaisena. Juurivesoja puskee katteen läpi tämän tästä, ja mietin aina, siirränkö ne muualle vai annanko levitä tämän leveäksi pensaaksi tuohon paikalleen. Tähän asti olen siirrellyt juurivesat muualle kasvamaan. Miten sinä tekisit?

Seuraavaksi vähän reissupyykin pesua ja ruuanlaittoa, sekä kottikärryllinen kitkettävää, harvennettavaa, karsittavaa ja muuten vain pois napsittavaa. Vielä on lomaa jäljellä neljä päivää, ja siitä nautitaan kotona!