Arvon arpavoitot, olkaa hyvä!

Taannoisen arvonnan voitot on saatu valmiiksi. Ensimmäinen arpa nousi Kaisalle, ja Kaisan ekaluokkalaisella oli pulaa erityisesti paidoista, joten paita tehtiin. 

Poden varmaankin jonkinasteista kuosiähkyä, ja paluu "juurille" eli selkeämpään retroon tuntuu vaihteeksi oikein mukavalta. Palkintopaidan kylkeen applikoin iloisenvärisen minkä-lie-kukan, ja tällainen on ehkä ihan pakko tehdä omallekin tyttärelle.

 

Pääntiellä on ärhäkkä resori, kukan keskiosan sävyyn.
Mikä se keskiosa olikaan... mykiö? Keskiö? Joku -ö?

 

Toisen arvan numero osui Ninaan, ja Ninan palkinnon sain myös ommella retroväreissä. Koska Nina kertoi, että hänen retroihin puettua tytärtään luullaan säännöllisesti hattu päässä pojaksi, tein liivimekon, jotta tällainen luuleminen ei tällä kertaa onnistuisi. Eipä sillä, että siinä mitään pahaa olisi, vaikka luultaisiinkin, mutta onhan se joskus ihan mukavaa olla luvan kanssa tyttömäinen, vai mitä!

Sinapinkeltainen ja ruskea ovat retrovärejä parhaimmillaan, ja käyvät yhtä hyvin tytölle kuin pojallekin. College on nykyään vähemmän pinnalla oleva materiaali, mutta nostetaan nyt samalla esiin sitäkin. Se on huippumukava ommeltava, eikä se roskaa yhtä paljon tekovaiheessa kuin velour tai joustis. Tosin velourin pehmeydelle ei mikään vedä vertoja, mutta college on ehdottomasti näistä kolmesta se mukavin ommeltava. Tämä kyseinen sinapinkeltainen college on muuten ehtaa retroa!

Tuosta koosta en osaa sanoa, mikä se on, kun mekon kaava oli joku itse aikoja sitten piirretty mini-kesähetale koossa 104, mutta hupun otin jostain pojan T-paitahupparin kaavasta, jonka koko on ehkä satasen luokkaa. Tätä saa Nina nyt vähän sovitella, että kummalle tyttärelle tämän lopulta pukee. Älkää muuten loukatko silmiänne, vaikka ottaakin kipeää mustuaiseen katsella tuota hempeää kukkakuosia tuolla retron alla.. ;)

Ja kuten jo kerroin, tämän mekon college on ehtaa retroa. Retroon oli tullut ajan saatossa reikä, ja sen huomasin vasta kappaleet leikattuani. No, applikoidaanpas pikkuinen sydän huppuun, sinnehän se reikä jää alle piiloon. Paikatun näköinenhän se varmasti jonkun mielestä on, mutta haittaakse mitään?

Tilauksen merkeissä puolestaan pääsin virittelemään taas housutehdasta, kun aikaisemmat housutehtailut ovat käymässä pieneksi. Tällä kertaa ruskealle collegelle lätkäistiin lapaset lanteille, ja tehosteena toimii applikaatiokankaasta pöllitty iloinen oranssi.

Tuo lapas-idea on pyörinyt mielessä jo varmaan vuodenpäivät, ja useammassakin paikassa olen nähnyt lapasia taskuina tai muuten vain koristeina, enkä tosiaankaan osaa sanoa, keksinkö idean ennen kuin näin ensimmäiset toteutukset vai tuliko ajatus päähäni alitajunnasta juuri siksi, että olin jossain moisia nähnyt. Niin tai näin, siinä ne nyt kuitenkin ovat.

Housujen koko on 104, ja kaava omaa, kapoista mallia.

Omalle lapselle väänsin kankaiden yöstä edullisesti ostettua, jotenkin aneemista Moonkidsiä kalsareiden muotoon. Taisi viitosella irrota metri tätä, jos oikein muistan. Ikasyriltä.  Postikulut toki päälle, mutta kuitenkin. Sinänsä oli turhaa ostaa se metrin pala, kun siitä 30cm jäi turhakkeeksi kaappiin, mutta ei ollut valinnan mahdollisuutta. Ehkä sen joskus voi johonkin käyttää.

Huutiksesta tekee joskus lystikkäitä löytöjä. Älkää nyt tekin alkako hurjana selaamaan niitä sivuja, kun ostatte pian kaikki aarteet sieltä, mutta pakko tämä on esitellä, senkin uhalla! ;) 

Tämä myytiin trikoona, ja jännityksellä odotan, mitä posti tuo. Tämän tyyppisiä saisi olla myynnissä kangaskaupoissakin rutkasti nykyistä enemmän. Räikeiden värien ja kuosien rinnalle murrettuja ja rauhallisia sävyjä, kiitos!

Tarpeeseen, kerrankin!

 

Aika uhkarohkea kokeilu tuossa yläkuvassa. Tilasin Saksan kimpassa tummansinipohjaista interlockia, vaikka yleensä kammoksun interlockeja. Värikin oli riski, sillä en pidä lainkaan tummansinisestä - en ole pitäyt kohta kymmeneen vuoteen. Se on pursunnut yli korvista, kun rouvalla oli joskus neitiaikoinaan totaalisen sininen kausi. Kaiken lisäksi tilasin kankaan tehdäkseni tunikan tytölle, joka on prinsessavärien suurkuluttaja, eikä omista yhtään ainoaa sinistä vaatetta. Paitsi nyt omistaa, yhden.

 

Turkoosia kaipailisin leggareihin, joten kai se on alettava napsutushommiin taas.. ettei jää muuten kiva tunika pitämättä. Mikä ihana tekosyy! Tähän tunikaan, jonka itse väsätty kaava on tuttu aikaisemmistakin vastaavista, lisäsin samanlaiset kaaritaskut kuin pikkusiskon uuteen tunikakaavaan. Tasapuolisuuden nimissä. Ja mitä kummaa, se tummansininenhän näyttää oikeastaan aika kivalta tuolla taskupusseissa! Ja interlock-kammostani pääsin yhdellä loikalla ylitse tämän ja sen ruskeapohjaisen tiikeri-luomuinterlockin ansiosta. Aivan täydellistä materiaalia, napakaa ja joustavaa ja ihanan paksua. Täydellistä lastenvaatekangasta!

Tarpeellisempaakin piti huristella. Eskarilaisella on huomenna liikuntapäivä, oikein aikovat harrastaa yleisurheilua läheisen koulun kentällä. Pituushyppyä, pallon heittoa ja juoksua.

Minulle tulee kylmä hiki pelkästä ajatuksesta - toivon sydämeni pohjasta, että lapseni saa positiivisemman kuvan koululiikunnasta kuin äitinsä aikoinaan. Huoltajana ja välinehuoltajana yritän tehdä parhaani, ettei liikkumisen ilo latistuisi ainakaan varusteisiin.

Kuvasin huvikseni noiden vauhtiraitojen tekovaiheita, jos vaikka joku muukin haluaa ommella verkkareita raidoilla. Tekotapa ja tyyli on jälleen ihan omintakeinen, mutta pääasia, että sillä tulee valmista.

Ensiksi leikkasin sivusaumalliset housukappaleet, sekä sopivan värisestä tehostekankaasta (tällä kertaa käsiin sattui college) kaksisenttistä suikaletta, jonka silitin kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Saumurin ommelleveys määrittää tietysti tuon leikattavan suikaleen leveyden, ja minun saumurissani taitaa ommelleveys olla seitsemisen milliä.

Aputikkasin nuo silitetyt suikaleet etukappaleen sivusaumareunoihin, ylhäältä alas asti,avoin reuna kappaleen reunaan päin. Ilman aputikkaustakin voi tietysti suoraan saumuroida, mutta näin saa varmemmin siistin lopputuloksen.

 

Aputikkauksen jälkeen kohdistetaan etu- ja takakappaleet toisiansa vasten ja hurautetaan sivut kiinni. Tehoste, jota tereeksikin kutsutaan, jää somasti väliin.

 

Sittenpä jäljelle jääkin enää se tavanomainen housujen kasaamistyö. Oman lappusensakin voi aputikata sivusaumaan samalla vaivalla tereen kanssa.

 

 Toivottavasti verkkarit pysyvät huomenna viisveen menossa mukana!

Tulipa muuten kerrankin tehtyä jotain muutakin oikeaan tarpeeseen.. kun useimmiten tulee tehtyä muuten vaan, ilman pakottavaa tarvetta muulle kuin sille tekemiselle itselleen.

Kirppisverhon purkamisoperaatio tuotti sopivan levyistä kangaskaitaletta eskarilaisen jumppavaatepussia varten, ja lopunhan te jo arvaattekin.

Pussi syntyi saatavilla olevista tarvikkeista, ja kunhan saatavilla on jotain paremmin sopivaa, menee tummanruskea nauha vaihtoon. Ja solmimisen korvaisin tuossa mielelläni sillä sellaisella kuristuspallolla.. mitä ne nyt on... Noh, niitä. Yksi sellainen minulla on pyörinyt vuosikausia jossakin nappilaatikossa joutilaana, mutta eihän sitä tänään löytynyt. Tietenkään.

Pikkuinen uhmapussini toimitti mannekiinin virkaa, ja heilautti jumppakassin reippaasti selkäänsä.

Lupasin ommella kateudesta vihertävälle mannekiinille oman pussinsa sitten kolmen vuoden päästä, kun tämä tinttara aloittaa eskarinsa. Jää tässä ainakin hyvin aikaa suunnittelutyölle. ;)

Siihen saakka kelpaa paukutella siskon pussin henkseleitä.

Eskariopen toiveena oli, että urheiluvaatepussin virkaa toimittaisi joku sellainen kapistus, jonka saisi selkään repun tavoin. Ovat kuulemma aika usein laahanneet maata matkalla urheilukentälle sellaiset toisenlaiset pussit, joten selkään nostamisella on ihan käytännön syynsä.

Mutta jo on tarveompelijalla iltapalan nälkä, nyt lähtee!

Housuhumaus

Sisko tuossa eilen kyseli, ehtisinkö ompelemaan pikku serkkutytölle housuja entisten haalarihousujen tilalle, kun vaipat on jääneet pois käytöstä ja haalarit muuttuneet epäkäytännöllisiksi. Hetkeä aikaisemmin olin juuri lajitellut kangaskaappini syövereistä monenmoista kangaspalaa erikorkuisiin pinoihin, ja päättänyt tehdä niistä jotain järkevää, saadakseni siten lisää tilaa uusille ihanille. Että sepäs sattui sopivasti, kun kysyntää oli yhtä aikaa kuin tarjontaa.

Suorastaan syötävän suloisen värinen pinkki velourpala joutui leikkuriin ensimmäiseksi. Piirsin housuja varten suunnilleen 100-senttisen, kapoisen kaavan ja ryhdyin hommiin. Taskuiksi riitti palanen neliapilaa, ja lahkeisiin piti tietysti lisätä käännettävät resorit, jotta housuja voi käyttää pitempään. Nyt ne menee varmaan 104-senttisellekin vielä.

Ikasyriltä aikoinaan tilattu mangonkeltainen sydänvelour oli kulunut siihen malliin, että siitä riitti enää tämän kokoisiin housuihin. Oikein sopivasti siis! Polviin piti applikoida ruskeasta velourista noita pitkänomaisia, eri kokoisia tildasydämiä, jottei käy maisema liian tylsäksi.

Ja oma merkkihän se on aina ängettävä johonkin, ja tällaisissa sivusaumattomissa se kiinnittyy joko taskun reunaan tai kuten tässä, applikaation alle.

Punaista velouriakin oli jäljellä housukokoa oleva palanen. Pituus ja leveys on näissä aikalailla sama kuin aikaisemmissakin housuissa, vaikka kuvassa näyttävät jotenkin leveiltä.

 Näihin tehtiinkin kaaritaskut, ja taskupussit leikkasin Jofotexin punaisesta norsutrikoosta.

Pikkuneidin piti tietysti päästä kokeilemaan serkkutytön housuja, koska ei pyydetty testaamaan. Illalla pyysin neitiä sovittamaan noita ensimmäisiä, vaaleanpunaisia, mutta ei tullut kauppoja. Ei kukko käskien laula, eikä uhmaikäinen pyytäen sovita, eikä edes anellen.

Hyvä! Pikkuisen pitkät ja pikkuisen väljät, joten uskoisin niiden olevan oikein hyviä satasenttisiä, ja oikein sopivia serkkutytön jalkaan. Sisko saa nyt ostaa näistä omikseen mitä tahtoo, ja muut menee huutikseen. =)

Kaikissa kolmessa pöksyttimessä on samanlaiset käännettävät lahjeresorit käyttöikää jatkamassa. Toiveena oli, että tekisin housuja, joita on helppo laskea ja nostaa, ja ei kai kuminauhavyötäröä helpompaa olekaan. Sellainen on siis kaikissa.

Mistähän saisin tällekin illalle samanlaisen tehopuuskapiikin, jotta housuja syntyisi kuin liukuhihnalta ikään? Kankaita löytyisi vieläkin. Eskarilaisella kuuluu olevan perjantaina urheilupäivä, olisiko siinä syytä ommella noita lahjoituksena tulleita verkkarikankaita vihdoin housuiksi?