lauantai 1. lokakuuta 2011

Vuoritetun mekon ompeluohje



Mummon apua kyseltiin tässä taannoin vuoritetun mekon ompelemisessa, ja uskokaa tai älkää, en ole missään vaiheessa unohtanutkaan lupaustani moisesta ompeluohjeesta. Olen vain kyylännyt silmäni kipeiksi lähintä Marimekkoa myyvää liikettä, että milloinkahan sitä Muijaa mahtaisi sinne saapua. Suuri haaveeni kun olisi tehdä nimenomaan Muijasta se sellainen vuoritettu pussihelmamekko.  Neljä kertaa siellä käytyäni (tänään viimeksi) ja kangasta kyseltyäni en kuitenkaan enää jaksa odottaa (tai kehtaa kulkea kysymässä), olkoot koko lipare! On niillä siellä liikkeessä minun puhelinnumeroni siltä varalta, että kangas joskus heille saapuu. Soittakoot sitten. Tulee kunhan tulee, päätin, ja ompelin Rovaniemen kirppiskeikalta löytyneen verhon mekoksi.

Ja koska tuli luvatuksi, tässä ohjeistus kokonaan vuoritettuun mekkoon. Tein tämän mekon nyt piilovetoketjulla, joten ohje on vähän monimutkaisempi kuin esim. olalta avautuva napillinen versio, mutta lupaan täten tehdä sellaisesta vielä oman ohjeistuksensa seuraavan olkanappimekon ompelun yhteydessä. Tällä vetoketjuohjeella voi nyt tehdä vaikka juhlamekkoja itselle tai lapselle, sillä yksikään ommel ei jää näkyviin. Ompeluun ei tarvita saumuria, koska kaikki saumanvarat jäävät vuorin sisään, eikä niitä siksi tarvitse huolitella.

Kaavasta sen verran, että tähän perusmallin hihattomaan mekkoon käytin aikoja sitten topin kaavasta piirtämääni mekkokaavaa, ja samanlaisen voit sinäkin piirtää helposti helmaa pidentämällä ja leventämällä mistä tahansa paidan tai topin kaavasta. Mikäli käytät paidan kaavaa, kannattaa olkapäiden kohtaa hiukan kaventaa, ettei valmiin mekon olalle jää "räystäitä". Keskelle eteen asetellaan taite, ja takakappale leikataan kahtena erillisenä kappaleena, jotta KT-saumaan saa vetoketjun. Kappaleet leikataan ja ommellaan sentin saumanvaroilla, mutta vuorin helman leikkaan senttiä lyhyempänä kuin päällisen helman. Näin vuori ei paista oikealle puolelle valmiissa vaatteessa. Myös kädentiet ja pääntien voi leikata millin verran kapeammilla saumanvaroilla kuin päällisessä, samasta syystä.


- KT-sauman reunat tuetaan tarvittaessa tukikankaalla. Tämä verhokangas oli sen verran venähtävää ja ohutta sorttia, että katsoin viisaimmaksi tukea.


- Merkit, päällitaskut tai muut tilpehöörit voi tässä vaiheessa ommella haluamiinsa paikkoihin. Minä ompelin oman lappuni tapani mukaisesti etuhelmaan.


- ompele olkasaumat sekä vuorikappaleista että päällisestä op:t vastakkain, ja silitä saumanvarat auki

- asettele vuori ja päällinen op:t vastakkain, ompele pääntie ja kädentiet yhteen


- ohenna pääntien ja kädenteiden saumanvarat leikkaamalla ne muutaman millin levyisiksi. 


Jos ei ole niin purkautuvaa kangasta kuin minulla, voi vielä napsia pieniä aukileikkauksia saumaan, ihan ompeleen viereen saakka, mutta oma päällikankaani oli sen verran harvaan kudottua, että jätin aukileikkaukset tekemättä. Niiden tarkoitushan on vähentää kiristystä ja lisätä istuvuutta, kunhan kappaleet on käännetty oikeaan asentoonsa, joten niitä kannattaa kyllä tehdä silloin, kun käytettävä materiaali sen kestää.

- aukileikkausten jälkeen käännä mekko oikein päin, eli vedä olkapäiden kautta takakappaleet etupuolelle (mitä kapeammat olankohdat, sitä kovempi homma)
- silitä ommellut saumat litteiksi huolehtien, että vuorikangas ei näy oikealle puolelle. Tässä vaiheessa mekon tulisi näyttää tältä:


 - ompele piilovetoketju paikalleen päällisen KT-reunoihin.


Piilovetskarin ompeluun ei sen ihmeempiä vinkkejä ole, mutta kun käyttää kuvassakin näkyvää piilovetoketjupaininjalkaa, saa lopputuloksesta todella siistin, ja nimenomaan huomaamattoman, kuten ketjun nimikin vihjaa. Paininjalassa on ura, johon ketjun hammastus asetetaan, ja paininjalka kääntää hammastusta kulkiessaan sen verran, että ommel asettuu ihan hammastuksen alle. 

Ketju asetellaan aukinaisena ketjun oikea puoli kankaan oikeaa puolta vasten, ja ommellaan n. 3mm pistonpituudella kiinni kankaaseen. Paininjalan puristusta voi vähentää hiukan, jotta kangas ei lähde venymään - tämän tosin pitäisi estyä myös sillä tukikankaalla. En tiedä kuuluisiko ketju ommella missä järjestyksessä, mutta itse tykkään ommella niin, että lähden kiinnittämään molempia puolia ketjusta ylhäältä alaspäin. Ensiksi vasen puoli, sitten oikea. Ja yhtäkään neulaa ei välttämättä joudu piilovetoketjun ompelussa käyttämään, eli tällaisen kiinnittää todella nopeasti! Halutessaan pelata varman päälle ketjun voi kyllä kiinnittää paikalleen neuloin tai vaikka harsia käsin kiinni kankaaseen.

Ketjun kiinnittävät ompeleet lopetetaan tarkalleen samaan kohtaan ketjua (paikan voi merkitä ketjuun vaikka kynällä jos haluaa) ja ompelu aloitetaan kummallakin puolella samasta kohtaa, jotta yläreunoista tulee tasamittaiset.


- Ketjun kiinnityksen jälkeen ommellaan KT-sauman alaosa, alhaalta ylöspäin, ja ommel päätetään mahdollisimman lähelle ketjun ompeleen päättymiskohtaa. Saumanvarat silitetään auki.


 - Ketjun "helmat" ommellaan lyhyillä edestakaistikkauksilla kiinni KT-saumanvaroihin, niin etteivät ompeleet näy oikealle puolelle. Ilman tätä tukiommelta ketjun pohjukka muljahtaa helposti nurinpäin (eli ulkopuolelle)  käytössä, ja se on hankala asetella aina takaisin paikalleen päällisen ja vuorin väliin.


Ja kun tukiompeleita päästiin tekemään, samalla vauhdilla voi kääntää parilla pistolla ketjun yläreunat kuvan osoittamalla tavalla.


- Tämän jälkeen käännetään KT-reunojen oikeat puolet vastakkain, niin että vetoketju jää päällisen ja vuorin väliin. Vetoketjupaininjalalla tai muulla suht lähelle päästävällä paininjalalla ommellaan vuori kiinni vetoketjun/päällisen KT-saumanvaraan. Kuvassa paininjalan vierellä näkyvä ommel on siis piilovetoketjun kiinnittävä ommel.


Näin vetoketjun hammastus jää siististi kahden kankaan väliin, eikä mistään jää saumanvaroja näkyviin. Minä jätin muuten näköjään melko alas tuon ketjun tällä kertaa, sen voi toki kiinnittää ylemmäskin.

- ompele vuorin KT-sauma helmasta vetoketjun alareunaan saakka, ja silitä saumanvarat auki.

- käännä sen jälkeen sivusaumat ompeluasentoon, eli kainalot kohdakkain, etu- ja takakappaleiden reunat toisiaan vasten oikeat puolet vastakkain. Sekä vuorin että päällisen sivusaumat kiinnittyvät yhdellä ompeleella per sivu. Silitä saumanvarat auki.

- muista sivusaumoja ommellessasi jättää vuorin toiseen sivusaumaan kääntöaukko!


Tämän jälkeen mekko on helman ompelua vaille valmis!


Helmaa ommellessa tekee helposti sen virheen, että alkaa ommella helmojen oikeita puolia vastakkain tarkistamatta, saako mekkoa käännettyä kääntöaukon kautta oikein päin, kun helma on ommeltu. Tässä kohtaa mokasin joskus amiksessa ja jouduin purkamaan helman alkutekijöihinsä.. mutta yhden kerran purettuaan tämänkin varmasti muistaa. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa nippaista sormiensa väliin vaikka sivusauman kohdalta pätkä helmaa, kiepauttaa kyseinen kohta helman kautta näkyviin oikeat puolet vastakkain, ja ommella parin sentin mittainen "varmuusommel" siihen (kuvasarja alla). Jos tämän ommelpätkän tekemisen jälkeen saat mekon käännetyksi kääntöaukon kautta nurinpäin helman ompelua varten, saat sen takuulla käännetyksi myös oikein päin sitten, kun helma on ommeltu valmiiksi! Saman varmuuskikan voit toki tehdä myös nuppineulalla, mutta minusta on aika ikävä kääntää mekkoa pienen kääntöaukon kautta nurinpäin, jos jossain kankaan mutkissa kummittelee terävä neula valmiina tuikkaamaan.


- eli sama lyhyemmin: käännä mekko kääntöaukon kautta nurinpäin, neulaa päällisen ja vuorin helmat op:t vastakkain ja ompele ympäriinsä kiinni toisiinsa.


Mikäli haluaa mekkoonsa pussihelman, ommellaan ohut kuminauha tai kuminauha-alalankaommel tähän helman saumanvaraan!!

- käännetään mekko oikeinpäin ja suljetaan kääntöaukko.


- silitetään uusi vaatekappale ja ihaillaan sitä hetki ennen kuin kokeillaan, onko se sopiva!




Onhan se! Esikoinen jo ilmoitti pukevansa tämän päälleen, kunhan vauvalla on ristiäiset. ;) Kyseli jo hyvissä ajoin senkin, missä on hänen paikkansa kastetoimituksen aikana. Riittävän varhaista valmistautumista, sanoisin! ;)


Minusta tuntuu nyt, että tämä ohje on tosi sekava eikä tästä tajua kukaan sanaakaan, mutta kysykää ihmeessä jos ahdistaa! Ja sitä, joka kavahtaa tuota piilovetskaria, joka epäilemättä on se työläin vaihe tämän ompelussa, voin lohduttaa, että se nappiolkamekkokin tulee vielä, ja on viisi kertaa nopeampi ja helpompi toteuttaa, vaikka on ihan yhtä kokonaan vuoritettu kuin tämäkin! =)

Tämä tällainen mekon ompelujärjestys ei ole missään koulussa opittu, eikä varsinkaan se, miten vetoketju piilotetaan kokonaan päällisen ja vuorin sisään, mutta tyyliä saa vapaasti kokeilla ja todeta sen toimivaksi tai olla toteamatta. Näin minä teen, ja toivon että tästä ohjeesta on apua sinullekin! =)

35 kommenttia:

  1. Ihana mekko ja todella suloinen malli!

    VastaaPoista
  2. ihanaa että jaksat meitä "uunoja" aina sillon tällön ohjeistaa;)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa! Kiitos ohjeesta! Tuollaista ohjeistusta olen kaipaillutkin!

    VastaaPoista
  4. Täältäkin kiitokset ohjeesta! :)

    VastaaPoista
  5. Selkeä ohje :) Mun täytyisi hommata tuolalinen piiloketjujalka näyttää tosi kätevältä, ehkä pääsisin vetoketju fobiasta eroon ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, hieno ohje! Tuli innostus tehdä tuollainen vuoritettu mekko!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos TAAS! Näitä siun ohjeita kun vaan jaksaa ja malttaa seurata tarkoin, niin saa oikeasti siistiä jälkeä!

    VastaaPoista
  8. ihana mekko ja malli, ja taatusti hyvä ohje!

    Mä oon aina tuskastellut kokonaan vuoritetun mekon kanssa, mutta enemmän silloin, kun takana tai edessä ei ole vetskarihalkiota, eli siis että takakappale (tai etu-) on yhtenäinen. miten semmoisessa saadaan "ei saumanvaroja näkyviin" -tyyppinen ratkaisu? :P itse oon aina luovuttanut ja ommellut vain pääntiet koneella, kääntänyt ja sit ommellut kädentiet joko käsin tai sitten kiinnittänyt tikkauksella... :P

    VastaaPoista
  9. ja mun pitäis kans hommata toi piilovetoketjujalka...!

    VastaaPoista
  10. Tupsahdin jostakin blogiviidakon läpi tänne blogiisi ja voi taivas sentään miten upea mekko. Aivan häkellyttävän upea kangas ja niin yksinkertainen malli - vau

    VastaaPoista
  11. Jee! Kiitos tästä! Ohje on hyvä ja sitä pian testataan! :D

    VastaaPoista
  12. Kiits kommenteista! =)

    Katja: meinaatko sellaista mallia missä sekä etu- että takakappale on yhtenäisiä? Eikä nappeja tms. olalla, eli olatkin ommettu umpeen? Toisinsanoen niin väljä, että sen saa puetuksi ilman mitään avattavaa systeemiä? Ainakin samalla systeemillä onnistuu jos ompelee keskitakaan sauman, jättää sen ompelun vain tehtäväksi vuorituksen jälkeen?

    VastaaPoista
  13. Kiitos taas huipusta ohjeesta - tätä voisi vaikka kokeilla kummitytön joululahjamekkoon.

    VastaaPoista
  14. Ihana mekko! :) ja kiitos hyvästä ohjeesta :)

    VastaaPoista
  15. Kiitos selkeästä ja helposta ohjeesta!

    VastaaPoista
  16. Ja jos ei ole sitä piilovetskarijalkaa niin vetoketjun hammastukset voi silittää auki ennen ompelua, jolloin on helpompi ommella. Mutta sen jälkeen ei pidä sulkea vetskaria ennen kuin se on ommeltu... muuten hammastus palaa takaisin asentoonsa.

    VastaaPoista
  17. Paljon kiitos ohjeesta! Ihana kun viitsit tehdä =)

    VastaaPoista
  18. Kiitos mainiosta ohjeesta! Hiukan lunttasin täältä apuja kun ompelin tytöilleni uudet mekkoset. Hyvin sujui ohjettasi seuraamalla enkä edes ommellut itseäni pussiin :) Lopputuloksen voit käydä kurkkaamassa uudesta blogistani, jos kiinnostaa :)

    Oon jo pidemmän aikaa seuraillut sun blogia - täällä on aina niin ihania ideoita!

    VastaaPoista
  19. Kiitokset ohjeesta, täytyypi alkaa toteuttamaan pikkuisen haavetta äidin tekemästä mekosta :)En ole paljoakaan yläasteen käsityötuntien jälkeen ommellut, joten kyselisin vielä kuminauhan laitosta helmaan, että onko jotakin nyrkkisääntöä kumilangan pituudelle ja onko se vaikea kiinnittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen laittanut ihan mututuntumalla, mitä lyhyemmän kuminauhan siihen ompelee, sitä pussittavampi helmasta tulee. Ei ole vaikeaa! :)

      Poista
  20. Kiitos helpoista ja selkeistä piilovetoketjun ompeluohjeista :-) Sähelsin ensin itse ja jouduin kerran ratkomaan vetskarin irti, ennen kuin tajusin käyttää nettiä apuna. Ompelen aika harvoin, ja tällä ohjeella onnistuin kerta heitolla.

    VastaaPoista
  21. Omassa berninassani napinläpijalka on korvannut tuon piilovetoketjujalan vallan mainiosti, hammastus kulkee siellä napinläpiurassa ja kun neulan asennon justeeraa niin toimii!

    VastaaPoista
  22. Kiitos tosi paljon kuvitetusta ohjeestasi! Tämä pelasti yliopiston käsityökurssini harjoitustyön! :)

    VastaaPoista
  23. Kiitos hyvästä ja selkeästä ohjeesta, nyt vois taas aktivoitua mekkojen ompelussa.

    VastaaPoista
  24. Kiitos, löysin täältä blogistasi piilovetoketjun ompeluohjeen!

    VastaaPoista
  25. Kiitos ohjeesta, mutta kaipaan rautalankaversiota kohtaan miten olkapäiden kautta kääntäminen tapahtuu... Olen pyöritellyt tekeillä olevaa mekkoa ja en kerta kaikkiaan saa käännettyä sitä oikeinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla keskitakasauma ja sivusaumat auki sekä päällisestä että vuorista? Ilman sitä se ei onnistu. Jos siis on, niin työnnät käden etukappaleen vuorin ja päällisen väliin ja ujutat sormet sinne olkaan. Vedät sieltä kautta takakappaleet etupuolelle, sieltä tulee sekä vuori että päällinen. :) Kun sen hoksaat niin kyllä se onnistuu!! :)

      Poista
    2. Ja toisen olan kautta siis vedetään toiset puolikkaat ja toiselta olalta toiset. Siksi mekon kt-sauman on oltava auki, samoin sivusaumojen...

      Poista
  26. Voiko tuommoisen mekon tehdä ilman piilovetoketjua. Jos ei tee niin tyköistuvaa mallia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman vetoketjua kokonaan jos tekee, täytyy ainakin pääntien olla niin suuri että pää siitä mahtuu, samoin kapeimman kohdan kainaloiden alta on oltava niin suuri, että sen mahtuu pujottamaan päälle sellaisenaan. Mikä ettei siis voi tehdä ilmankin.

      Poista
  27. Hei. Tuossa edellä joku myös kyseli tätä olan kautta kääntämistä. En ymmärrä ollenkaan. Miten? Siis käsitän kun tätä kappaletta tässä vaivaan, että sieltä se pitäisi tulla.. Mutta kun aluksi on ohjeena ommella olkasaumat vuorikappaleista ja päällisestä. Nyt minulla on sauma kiinni siitä mistä tuon kpl pitäisi vetää ulos. Jos sen puran, on reikä. Eli vieläkin tarkempia ohjeita kaipaa yksinkertainen aloitteleva ompelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tuota enää juuri muulla tavalla osaa selittää. Olkasaumat pitää olla ommeltuna, kyllä, ja siis niin, että vuorin olkasaumat ominaan, vuorin etukappaleen olka vuorin takakappaleen olkaan, ja päällisen kappaleet keskenään. Kun sen jälkeen ompelet ohjeen mukaisessa järjestyksessä pääntien ja kädentiet, sinullahan jää siihen pään- ja kädentien väliin sisäpuolelle "onkalo", josta voit vetää takakappaleen etukappaleen puolelle sieltä sisäkautta. Eli käännät työn oikeinpäin, kun se pään- ja kädentien ompelun jälkeen on nurinpäin.

      Poista
  28. Kiitos. Minä hoksasinkin tuon kun purin tekelettäni. Minä hölmö olin kiinnittänyt vuorin suoraan päällikappaleeseen, enkä vuoria keskenään.. jatkan siis harjoituksia.

    VastaaPoista
  29. No., taas sinua vaivaan.
    Olen nyt onnistuneesti ommellut piilovetoketjun ja edennyt kohtaan jossa huoliteltu vetskarin yläreunat. Sitten tulee minulla mutkia matkaan "tämän jälkeen käännetään KT reunojen oikeat puolet vastakkain, niin että vetoketju jää päällisen ja vuorin väliin".
    Minkä / mitkä käännän ja mihin. Miten? Nyt minulla siis takakpl päällisessä se ketju, ja nyt takana vuori kahtena erillisenä kappaleena. En ymmärrä miten käännän ne että voin ommella ja ilmeisesti taas kääntää vuoren niin että ompelus ei näy? Pitääkö minun pujottaa kappaleita jostakin. Olen ihan solmussa tuon kanssa, enkä haluaisi yhdistää väärin :)
    Huomaat varmaan, että olen ommellut vähän. Tosin jopa kääntötakin onnistuneesti pari vuotta sitten, mutta kun ei ompele, niin ei hahmota :)
    Terv. Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Voi että näitä on hankala selittää enää enempää auki. :D Osaatko kuvitella miltä lopputulos näyttää, kun tuo työvaihe on tehty? Voit kokeilla nipistää sormillasi tuon kohdan kiinni ja hahmottaa siten, mihin kohtaan tulee ommel. Saumakohdasta kiinni pitämällä kun muljauttaa mekon nurinpäin, paljastuu kohta, mihin ommel tehdään. Kappaleita ei pujoteta mistään, ainoastaan se ylänurkka käännetään nurinpäin niin että vetskari jää väliin, ommellaan siihen ommel, ja muljautetaan nurkka takaisin oikeinpäin.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.