Kovasti odotettu peitetikkikone odotuttaa itseään edelleen, ja kaksoisneulapolitiikalla mennään siis vielä jonkin aikaa. Onpahan sillä jo vuosikausia pärjättykin, joten mitä siinä enää muutama viikko sinne tahi tänne merkitsee.
Ystäväperheen pikkuruiselle pojalle vein vauvalahjaksi vihreän apilabodyn, jonka pariksi oli pakko ostaa Kontissa silmiin sattuneet uudenveroisessa kunnossa olevat vihreät pökät. Oliskohan olleet KappAhlin housut. Olipa muuten ensimmäinen kerta, kun annoin lahjaksi jotain käytettynä hankittua, mutta tuskin viimeinen. Kun löytää jotain hyväkuntoista ja sopivaa käytettynä, sitä on sääli jättää ostamatta vain siksi, että se on käytetty. Ja ehkä päänsä päälle voi sitten sovitella jonkinlaista ekosädekehää, kun ei ole tuhlannut luonnonvaroja ostamalla uutta. Minulle kuitenkin ekoa merkityksellisempää noissa käytetyissä löydöissä on se löytämisen ilo - ja se, että yhden uuden ostoksen hinnalla saa monta ilon aihetta.
Yksi lahjabody jäi kuvaamatta, mutta nämä kaksi 80-senttistä omalle pojalle tehtyä muistin sentään kuvata. Kaava näihin on 10 vuoden takaisesta Ottobrestä. Vaikka tuon aikaiset kaavat muuten ovat leveitä kuin säkit, niin bodyn kaava oli oikein sopiva ja kapoinen! Noita kymmenen vuotta vanhoja OB-lehtiä löysin joskus kirpparilta vinon pinon, ja valikoin pikaisesti parhaat mukaani. Vilkaisu taaksepäin kertoi loppujenkin lehtien löytäneen omistajansa samantien poistumiseni jälkeen.
Minulla meni tässä kesän aikana useita viikkoja niin, etten saanut kaksoisneulaa toimimaan koneessani lainkaan. Ilmeisesti joku systeemi (minulle tuo koneen tekniikka on ammatistani huolimatta täyttä hepreaa, joten en edes yritä ymmärtää) on hiukkasen muuttunut koneen sisuksissa huoltoreissun takia, mutta vaihdos Prymin kaksoisneulasta Schmetziin auttoi, ja nyt toimii taas. Aurorastani katkesi puolakotelossa oleva langankatkaisin, minkä takia koneeseen vaihdettiin koko etupaneeli. Kone käytettiin vielä myöhemmin Helsingissä maahantuojan testerissä, kun alkuun oli ongelmaa tikin kanssa. Tuon reissun jälkeen tikki oli muuten hyvää, mutta kaksoisneulaa en saanut enää toimimaan, vaan oikealle puolelle tuli jatkuvasti hyppytikkiä.
Kauppias, joka minulle myy
koneetkin, suositteli noita Schmetzin neuloja, ja tuli ihan kotiin
saakka kokeilemaan sellaista koneeseeni, kun soittelin tuosta ongelmasta
hänelle. Ongelma hävisi sen sileän tien, ja nyt tulee taas
ensiluokkaista jälkeä. Tarvittaessa kone lähtee vielä sieppariremonttiin, mutta nyt näyttää siltä, että neulanvaihto riittää. Suosittelenkin kokeilemaan noita Schmetzin neuloja, jos et saa kaksoisneulaa toimimaan koneessasi. Tahtoo vain olla niin, että tuo Prymin neulatyyppi on ainoa kaksoisneula, jota kaikkialla myydään. Minä lakkasin nyt kuitenkin hankkimasta niitä, ja ostan parempia (ja jopa halvempia!) Schmetzejä (tosin kohta en osta niitäkään, kun saan sen peitetikin).
Mutta mitä sillä kaksoisneulalla sitten on tehty - eli asiaan, viimein! Saksasta Janan kautta tilattu iki-ihana tiikeri-interlock oli niin meidän tinttarallan näköistä kangasta, että sen kohdalla visio oli selvä jo tilaushetkellä.
Tässä tunikassa on nyt juuri Ne Värit, jotka parhaiten natsaavat tällä hetkellä omaan silmään. Aina-niin-ihanan-ruskean pariksi on turha hakea täydellisempiä kavereita kuin ärhäkkä keltainen ja puhtaan punainen.
Piirsin oikein kaavankin tähän perustunikaan, kun aikaisempi 80/86-senttinen versio alkoi käydä kohta-kolmevuotiaalle lyhyeksi (se kasvaa siis sittenkin!!). Tällä kertaa hihat saavat olla raglan-mallia, ja taskutkin piirsin ihan taskupussia myöten kaavoiksi, jotta tällaisia tulisi tehtyä useamminkin. Luulenpa, että tästä tuli meidän uusi luottokaavamme, kaikessa tavanomaisuudessaan.
Huomenna esikoulunsa aloittava esikoinen puolestaan sai kaappiinsa yhden peruspaidan lisää. Vaaleanpunainen interlock on ostettu paikallisen kangaskaupan muuttomyynnistä viiden euron metrihintaan, ja sen parina toimii ihana Royal-tuotteelta ostettu isoäidinneliötrikoo.
Tässä käytin ihan oikeaa valmiskaavaa, kerrankin! Uusimmassa OB:ssä oli se hoikalle mitoitettu Autumn forest -huppari, josta jätin tässä versiossa hupun pois. Koko 122 oli sopiva 116-senttistä käyttävälle. Ja kerrankin sopivan kapea kaava ilman muokkaamista!
Tikkauksiin ja kanttauksiin käytin turkoosia - samaa jota neliöistäkin löytyy. Kengurutasku on ilman kaavaa leikelty. Hihoihin ompelin huvikseni yhdet neliöt lisämausteeksi. Pääntielle lisäsin valenappilistan, jossa on kamin tähtinepit koristeena.
Vähäsen taitaa neitiä jännittää eskarin aloitus, mutta luulenpa kuitenkin, että äitiä se jännittää enemmän. Tai jos ei jännitä, niin mietityttää se ainakin, ja vähän hirvittääkin.
Luotan kuitenkin siihen, että ammattilaiset osaavat pitää huolen minunkin lapsestani. Kasvattamisen ammattilaiset eskarissa, ja taksikuski matkoilla. Ja jos näin ei jostain syystä olisikaan, on vastassa takuulla vihainen matami, joka pitää lapsensa puolta viimeiseen asti!
Turvallista ja iloista koulutaivalta kaikille opintiensä aloittaville!
