No hard feelings!

 

Aamulla oli tyynyfiilis. Pehmoinen siis.

Aamulla oli myös joutilaana yksi edelliseen kotiin ommeltu verho, joka ei tässä kodissa käy yhteenkään ikkunaan kokonsa puolesta, joten otin kauniisti pesussa rypistyneen pellavan uusiokäyttöön.

Tahallisen huolimattomasti töpöttelin kangasväreillä pari pystyraitaa sekä yhden vaakaversion tyynykankaaseen. Olisin halunnut tummanharmaata, mutta tähän hätään oli pakko tyytyä ruskeaan, sillä mustaa väriä ei ollut kuin tussina. Taas yksi pakkorako hankkia lisää alan materiaalia...

Takana ei ole kuin pystyraidat:

Näin jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut jättää kuvioiminen pelkkiin raitoihin, kun ei saman väristä tekstiilitussia löytynyt, jotta kaikki olisi ollut samaa väriä. No seuraavasta päällisestä saan kenties jo paremman?

Jos meillä ei sisustuksessa juuri väreillä revitellä, niin vaatteissa sitten senkin edestä. Tai no, tarkennan: lasten vaatteissa. Kahdesta tiikeri-interlock-kankaasta tehtiin yksi.

Tämä mekko menee tuonne kaupan puolelle, sillä tämä on jo niin lähellä jäädä pieneksi meidän kolmevuotiaalle, etten viitsi ottaa käyttöön ollenkaan. Tämä on siis kokoa 86. Mutta ennen kuin myyn tätä, pesen koneessa, kun on käytetty eri kankaita, ja haluan varmistua, ettei pesussa tule yllätyksiä. Varata toki saa, jos tästä on kiinnostunut.

 

Omakin tyttö katselee jo kohti kesää, ja toivoi kalakankaan nähdessään siitä itselleen hihatonta mekkoa.

 

Talvella pidetään paidan kanssa tunikana, mutta kesällä tämä toimii hellemekkona ihan sellaisenaan.

Pienoista moraalista krapulaa on havaittavissa kankaiden maltillisen hankkimisen suhteen - tai siis sen, ettei tuo hankkiminen välttämättä kaikkien silmissä ole ollut maltillista... Tosin itsehän minä tässä olen itseäni rajoittanut, eikä kukaan muu. Sen epämaltillisuuden vuoksi kuitenkin yritän tyhjentää aikaisempia kankaita pois kaapeista, jotta en vallan huku uusiin kuoseihin. Kaupan puolelle rientävät siis myös pikkuruinen 74-senttinen vauvan hihaton helikopterileijonamekko sekä 92-senttinen kalamekko!

Kokeilin vielä huvikseni leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla, ja omaan silmään tällainenkin väriyhdistelmä tuosta kalasta (tai mistä tahansa muustakin isokuvioisesta kuosista) olisi taas napsautettavien listalla.. tähän vain ruskeat resorit, ja kylläpä taas olisi kuuskytlukuinen olo!

Ps. Odottelen edelleen kovasti kuvia niistä teidän keskeneräisistä töistänne... tähän mennessä on uskaltautunut julkisuuteen kaksi keskeneräisiä töitä omistavaa uskalikkoa. Kiitokset teille, Tiina ja Maisku, vertaistuesta! ;) Ja jos sähköpostini ei tahdo ottaa vastaan kuviasi, pienennä niitä vaikka Paintissa (muuttamalla kuvakokoa reippaasti pienemmäksi). Saamme ihastella vielä monenlaisia tulevaisuuden valmiita töitä, näin uskon! :)

Tyytyväinen tyylivaras

Yhä useammin käy nykyään niin, että vaatekauppoja kierrellessäni lähden kotiin yhtä rikkaana (heh) kuin sieltä poistuin. Onneksi on kuitenkin netti hakukoneineen, ja onneksi löysin kirpparilta yhden Creamin mekon. Sen avulla pääsin tuon merkin jäljille, ja niinhän siinä kävi, että totesin liikkuneeni vaatekauppareissuilla aivan väärissä piireissä. 

Se huono puoli noissa Creamin vaatteissa on, että ne on pilattu hinnalla. Vaikka sattuneesta syystä ymmärränkin, ettei kaikenlaisten pitsi-ihanuuksien tekeminen ole ihan pikkujuttu, ja että itsensä elättääkseen käsintehdystä tulisi saada aika paljon, niin pihinä mummona minä en maksaisi 120 euroa esimerkiksi tästä (tosin tässä ei ole kyse kotimaisestakaan mutta kuitenkin):

 

Sen sijaan voin käydä Creamin sivuilla inspiroitumassa ja ryhtyä itse hommiin. Osassa tuon merkin vaatteista on jo liikaakin romanttisuutta ja yksityiskohtia minun makuuni, mutta itse tehden voin karsia kaikenlaisten hötäleiden määrän juuri minulle sopivaksi.

Tähän kokeiluun käytin jälleen vanhaa tuttua OB Womanin Susie-kaavaa, jota muokkasin aika rankasti kankaidenleikkuuvaiheessa. Ylipitkää hihaa, kohtalaisen pitkää helmaa ja kaikenlaista muuta pientä. Huomatkaa talon sisustukseen sopiva viivoittimeni! ;)

Laitoin tuon kuvan tuohon lähinnä siksi, että näette, miten kaavojen muokkaaminen ei välttämättä ole mitään tähtitiedettä. Kappale kankaalle, ja jos on tavoitteena saada malliin enemmän pituutta ja leveyttä, laitetaan niitä. Siinä se. Osa leveydestä on jätetty KE-taitteelle, osa lisätty sivusaumaan. Ahkerampi ja täsmällisempi kaavankuosittelija leikkaa kaavan pitkittäisiin siivuihin, ja lisää sitä leveyttä sinne vähän joka väliin.

Valmis tunika näytti jokseenkin ankealta, sillä se oli aika perusmallia, ainoastaan hihoihin olin keksinyt nuo pitsit (jotka muuten on leikattu kirpparilta ostetuista pikkuliinoista, kun nyt niille sattui vihdoin löytymään täsmälleen oikean värinen pari).  

 

Kokeilin, auttaisiko jonkinlainen röyhelökoriste pääntiellä, ja se muutti rievun heti salonkikelpoisen näköiseksi.

Niinpä leikkasin piiiitkästi trikoosuikaletta ja rypytin sen kapealla framilonnauhalla röyhelöntapaiseksi. Sen jälkeen kiinnitin sen pääntielle ihan vain päältä koneella ompelemalla.

No jo loppui se liiallinen harmaus ja ankeus, nyt tässä on ilmettä. Ja sopivasti romanttisuutta - oikein sopivasti erään mummon mieleen!

Hihoista piirsin ylipitkät, ja kuroin ne sopivan kapeiksi hihansuihin tuon pitsin avulla. Vähän romanttisempi resori tällä kertaa. ;)

Siinäpä se, oma wanabii-criimini! Tykästyi tähän niin, että päätin alkaa tehtailemaan omia vaatteita vaihteeksi enemmänkin. 

Luonnonvalkoinen college ja ryppykäsitelty valkoinen puuvillapala näyttivät ihan tulevalta mekolta. Kerrankin tuntuu luontevalta yhdistää kahta erilaista materiaalia omaan vaatteeseen! Mutta valkoinen, ehei. Lasten kanssa sellainen on ihan turhaa haaveilua, ja talvea kohti kun mennään, tuntuu valkoinen väri muutenkin liian.. no, valkoiselta. Mutta epäonnistuneesta sohvanvärjäysoperaatiosta taisi jäädä yli yksi pakkaus harmaata kangasväriä. Siinäpä se! Värjätään nämä sävysävyyn, ja ommellaan sitten!

Pikainen penkaisu kangaskaappiin, ja yksi lahjoituksena saatu Nanson trikoo lensi myös pyykkikoneeseen. Ehkä tästäkin osaisi ommella jotakin harmaapohjaisena?

Muutama tunti pesukoneen hyrinää, ja pyykkinarulla näyttää tältä:

Ryppypuuvilla on oikein hyvä, vaikka ehkä hiukan liian sinertävä.

Mutta se ex-luonnonvalkoinen college. Siitä tuli havunvihreää! Auts.

Ja tämä sitten.. no ehkä teen siitä joskus vielä jotain. Ehkä. 

Tai ehkä värjään sen mustaksi.

Ryppypuuvillasta tulee epäilemättä jotain itselleni, mutta nuo kaksi muuta... saa nähdä. Nyt kaipaan vain ryppypuuvillalle sopivaa miehustaosaa - siitä rypystä tulee tietysti se helma.

Niin, raaskinhan minä sentään yhteen aitoon Creamiinkin sijoittaa. Nimittäin kunnollista toppatakkia olen kaivannut jo useamman vuoden, mieleistä löytämättä ja vanhoilla, itseommelluilla reuhkoilla kulkien, mutta nyt nappasi! Villakangastakkien ja itse ommellun valkoisen toppatakin tilalle tulee nyt oikea toppatakkien kuningatar:

Tämä tulee minulle lähipäivinä, ja pitäkää ne sormenne ja varpaanne nyt tuhannella mutkalla että tämä on minulle hyvä! Voi sitä sydänsurua, jos tuo ei käykään. Tämä näyttää ainakin kuvassa täydellisesti siltä, miltä minun takkini tulisikin näyttää!

Ps. Lukijoita on jo ihan hurja määrä, melkein täydet kuusisataa! Minusta tuntuu, että tasasatasia juhlitaan arpomalla! Kerrassaan mukavaa, että olette täällä!

"Ylijäämäompeluksia"

 Tosi inspiroiva näky, vai mitä?!
.....

Minuakin se näköjään vähän inspiroi. ;)

Mulla on kirppispöytä varattuna paikalliselta kirppikseltä joulukuun alkupuolella, ja ajattelin keventää kankaille varatun kiskokorisysteemini taakkaa ompelemalla kirppismyyntiin jämäkankaista muutamia vaatteita.

 Pitkähihainen raglanpaita, 80/86cm. Tummanruskeilla resoreilla:

Tunika muistaakseni-Nanson trikoosta, koko varmaan sellainen 80/86cm:

Pöllöpaita, jonka painatus epäonnistui täysin. Hrpmh! No jospa sen joku kotipaidaksi kelpuuttaisi kun laittaa hinnan matalalle... koko 80cm:

Tunika pitkillä hihoilla, koko 86, ehkä 92:llekin vielä menee. Tähän ihastuin tosin niin, että taidan jättääkin omiin kaappeihin odottamaan tuon pikkukirpun kasvamista vähän isommaksi kirpuksi:

Lyhythihainen kärpässienitunika. Koko noin 86cm, poltettu oranssi pääntien resori:

Sellaisia tällä kertaa. Ulkona on kova pakkanen ja niin hirveä tuuli, että minun ajastani menee nyt 50% talon pitämiseen lämpimänä. Puunhakua ulkoa, tulien sytyttelyä, roskien lakaisua, puun lisäämistä uuneihin, lisää puunhakua... huoh. Tässä vanhassa talossa pärjää pakkasella, kun lämmittää ahkerasti, mutta tuulella on hankalaa, kun viima tulee ikkunoista ja seinistä ja puhaltaa raa'asti läpi talon. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, että oma tiivis uusi koti on vielä joskus asumisvalmis, vaikkei se vielä näille pakkasille paljon autakaan!!

Apila-apinointi

Ihastuin hirveästi Metsolan ihanaan joustofrotee-apilapaitaan, mutta kankaana sellaista apilaa ei ainakaan vielä ollut saatavilla. Minulla on kuitenkin piirtoheitinkalvoja, veitsi, kangasväriä, ruskeaa trikoota, ja ennen kaikkea motivaatiota hommaan - niinpä tein apilapaidan itse. Oikeastaan tykkään tästä vielä esikuvaansakin enemmän, koska apilat ovat tässä isompia.

Tein kuitenkin sellaisen ajatuskatkosvirheen, että leikkasin kankaat 98-senttiseen paitaan, ja tyttö tarvitsee jo 104-senttistä, ehkä isompaakin. Ja miten tuo paita onneton näyttääkin niin tyttömäiseltä!! =/ Vai kuvittelenko minä vain?! Joka tapauksessa tuo jää kohta tytölle pieneksi, eikä varmaan ehdi montaa kertaa päällä olemaan. En myöskään aio jättää sitä kuopusta odottamaan, kun äidin maku ehtii kuitenkin muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin nuorimmainen olisi sopivan kokoinen tuota pitämään, joten tämä tulee varmaan vielä tämän vuoden puolella myytävien puolelle.

Tänään valmistui myös neuvolakorttitasku "tilauksesta":

Osta pois

Pari kangasvarastontyhjennysompelusta eilisillalta...

Nanson 100% puuvillatrikoolle painettu kukkakuvio, paidan koko 74cm. Lähtee huutonettiin, koska meiltä ei tälle löydy kovinkaan välitöntä tarvetta... ;) Ja painatukset kestävät 40 asteen konepesun.


Tämä 98-kokoinen apinapaita voisi myös saada lähtöluvan maailmalle, mikäli ostaja löytyy. Laitan myynti-ilmoituksiin myös paitojen mitat, niin voi tarkistaa niistä sopivuuden.


Ps. mulla on muuten kelta-valkoista konekangasta jäljellä sen verran että joku voisi teettää siitä jotain lapselleen - jos kiinnostaa niin spostia tulemaan. =)


Minä mukamas ompelen kankaat aina samantien, eikä niitä suuremmin jää varastoon, mutta aina näköjään jotain jää, ja kun lisää on tulossa, on tehtävä tilaa uusille.

Eräänlainen painotalo

Tämän aamun pikaprojekti oli pikkuinen hihaton tunika esikoiselle. Menisi tosin ihan yhtälailla isomman lapsen toppinakin, mikäli pää mahtuisi läpi pääntiestä.. no meillä se joka tapauksessa on tunika. ;)


Kuvassa häiritsee tuo toisen kädentien resori, kun näyttää ylileveältä toiseen verrattuna, mutta se on vain takakappaleen resori joka sieltä irvistää - tuli aseteltua tunika vähän huolimattomasti kuvausta varten.

Vaikka tuon ompeli reilussa vartissa, sen työstämiseen ennen ompelua meni huomattavasti pidempi aika. Kangas on nimittäin Nanson yksiväristä trikoota, johon painoin Folk Art Fabric -kangasväreillä tuollaisia retrohenkisiä kukkia. Sabluunan tekoon, painamiseen ja värien kuivattamiseen/kiinnisilittämiseen menee sen verran pitkä aika, että siinä jos jossain kasvaa kyllä kärsivällisyys huimasti. Kuvioiden painamisen jälkeenhän on maltettava odottaa kokonainen vuorokausi, ennen kuin kuviot saa silittää pesunkestäväksi ja kankaan pääsee ompelemaan vaatteeksi.

Hitaudestaan huolimatta tuo painaminen on kyllä sen verran koukuttavaa puuhaa, ettei tuo kokeilu takuulla jää viimeiseksi! Viime kankaanpainamiskerrasta onkin vierähtänyt jo kuusi vuotta, joten olihan tuo jo aikakin. ;) Mielessä risteilee nyt monen monta uutta ideaa, joista varmaan toteutuu ajanpuutteen vuoksi vain murto-osa. Tuossa muuten painoin nuo kuviot kankaalle ihan summittaisesti ilman mitään kohdistuskikkaa, mutta ihmeestihän nuo näyttää noinkin uskottavilta. Paitsi että toiselta olkapäältä puuttuu selvästi kukan pala, sinne olisi pitänyt huomata painaa vielä yksi kuvio. Oppia ikä kaikki! =)

ps. kainalossa oleva läiskä on onneksi vain vesitippa. ;)

Hauvahousut

Vaikka joskus tuntuu, että kaikki vastustaa eikä millään saa yhtä saumaa ommelluksi niin, etteikö jotain vastoinkäymistä jo tulisi sillä välin, niin siltikin silloin on pakko ommella kun siltä tuntuu (oikea lausehirviö). Jos ei ompele, silloin sitä vasta onkin kiukkuinen ja hankala äiti ja vaimo ja ties mikä, joten parempi laittaa kone soimaan, vaikka järki sanoisi, että viisainta olisi viedä koko vempele yläkerran komeron perimmäiseen nurkkaan ja kaivaa se esiin uudestaan parinkymmenen vuoden kuluttua (mitähän ne kaksvitoset "lapset" sitten tykkäis kun äiti ompelis niille lapsellisilla applikaatioilla koristeltuja velourhousuja?!).

No tulipa siis ommeltua viiden minuutin pätkissä tämä aamu, ja valmistakin viimein syntyi.


Pituutta kasvanut poika sai uudet pöksyt, joiden kaava on eilen illalla puolinukuksissa väsätty, ja näköjään paranneltavaa vielä riittää. Vyötäröä pitää madaltaa reilusti, ja resorin sisään on vain pakko ujuttaa leveä kuminauha - muuten housut eivät tuon pojan menossa pysy viittä minuuttia kauemmin.

Lahkeen koira-applikaatioon olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, vaikka sen ompeleminen tuottikin harmaita hiuksia, kun kaksipuolinen liimaharso-tukikangas-mikälie oli lopussa ja jouduin ompelemaan tavallisilla tukikankailla. Koirakuvan alkuperää en muista - se on matkannut kaavakansion "applikaatiokuvia"-taskussa ties kuinka kauan.


Poika oli ylen onnellinen taskuista - ne pitäisi ehdottomasti viitsiä ommella kaikkiin tuon ikäisten mukeloiden housuihin.


Vyötärö nousee tosiaan liian korkealle, ja se taas tekee sen, että haara laskeutuu polviin, kun muutaman askeleen juoksee. Ärh! Ja nuo taskut estävät parantelemasta juuri noita housuja, joten nämä pöksyt laitan joko myyntiin 98-kokoisina (98/104-kokoiselle isosiskolle vyötärö oli ihan hyvä) tai sitten annetaan niiden odottaa, että poika kasvaa vielä lisää.


Tilasin Donnolta kangasvärejä, ja tilaajalahjana lähettivät sitten myös Decotex Pen -kohokuviokyniä, tai mitä ne nyt virallisesti oliskaan.. Kokeiltiin hopeakimallekynää tyttären yksiväriseen H&M:n toppiin, ja hyvin tuntuu kiinni pysyvän:


Kivoja kyniä, ja käyttömahdollisuuksissa vain mielikuvitus ja luovuus on rajana. Näitä kyniä tullaan jatkossakin käyttämään, aivan varmasti! Kenties tilaamme niitä jopa lisää.. =)

Lisään tänne vielä nämä alkukesästä ommellut housut, joille ei omassa porukassa ole käyttöä - anopilta saatu joustofrotee piti ommella vaatteeksi, mutta sen ikäistä poikaa ei itsellä ole, jolle tuo olis omasta mielestäni sopinut. Ompelin siis 80-senttiset potkuhousut jotka ovat vailla käyttäjää - jos joku tahtoo muutamalla eurolla tummansini-valkoraitaiset joustispotkarit pojalleen (tai vaikka tytölleenkin) niin saa hihkaista.

.