Joulukaappiajatus

Olen vienyt tänään kuusen ulos. Jouluverhot olen ottanut alas ikkunoista, ja punasävyiset matot on korvannut harmailla ja valkoisilla. Siinä joulua purkaessani olen vaivihkaa alkanut haaveilla joulukaapista.

www.juvi.fi

Ajatella, miten olisi somaa, kun kaikki jouluun liittyvä ihana turhuus löytyisi samojen ovien takaa, sievästi järjesteltynä. Tällä hetkellä kodissamme ei mitenkään olisi tilaa tällaiselle vuodenaikakaapille, mutta uskon vakaasti, että joskus vielä on, ja kunhan sen aika koittaa, ostan siihen tarkoitukseen oman kaappinsa. Ja sen pitää olla kaunis kaappi. Sellainen, että jo sitä katsoessaan tulee hyvälle mielelle.

www.marearca.com

netistä napattu tämäkin

Onko teistä jollain joulukaappi? Miten ihana ajatus olisi rakennella kaappiin oma paikka lahjapapereille ja naruille, valosarjoille, servieteille ja astoille, jouluisille tekstiileille ja niin edelleen.. Vähän luulen, että kaikkea yhteen paikkaan kasatessa saattaisi alkaa tuntua siltä, että tarvitaankin jouluhuone. 

 

Rakkaimpia joulutekstiilejä ehtii tulla varmasti ikävä ennen ensi joulua. Tietyt punaraitaiset jutut sykähdyttävät vuodesta toiseen, vaikkei jouluun kauheasti muuta perinteistä tonttukoristusta meillä kuulukaan. 

Punaiset pilkahdukset uinuvat kodinhoitohuoneen liinavaatekaapissa odottamassa uutta tulemistaan, ja minä totuttelen uuteen olohuoneeseen. Joka kerta se tuntuu vähän aikaa uudelta, kun vaihdan järjestystä, verhoja tai mattoa. Pirtinpöytä, jonka ei ollenkaan pitänyt tulla meille sisälle, on asettunut niin osaksi olohuonetta, että en ehkä pystykään koskaan viemään sitä terassille. 

Näin me valvomme kissan kanssa hiljaisessa kodissa, ja minä nautin hiljaisuuden lisäksi tästä siisteydestä. Kun siivoilee illalla ja laittaa lapset nukkumaan samaan aikaan, saa siisteys jatkoaikaa aamuun saakka. Ongelmaksi jää vain se, etten millään malttaisi mennä nukkumaan.

Mutta se joulukaappi. Sellainen pitää hankkia. Sitten loppuelämän kotiin. Tämä tonttu saa minun puolestani olla sen kaapin vartija, ja voinhan joskus jättää oven hiukan raolleen, jotta se pääsee livahtamaan nokosille kaapin sisälle. Se kun on heikkona kaikkiin kaappeihin ja laatikoihin, joihin voi tunkea itsensä piiloon.

Piteneviä päiviä, lisääntyvää valoa ja sen tuomaa iloa juuri sinulle! 

Kuusen tuoksua

Menipä aika tarkalle, ettei päivitysten väliksi tullut kokonaista kuukautta. Se olisikin ollut varmasti ensimmäinen kerta tämän nettipäiväkirjan seitsenvuotisessa historiassa! Ehkä se kertoo jotain tosimummon arjesta ja aikatauluista, joista en kehtaa sen enempää täällä valittaa.

Tänään kuitenkin halusin ennen töihin ryntäämistäni kuvata hetken kuusentuoksuista kotiamme ennen kuin nenä ja silmä tottuvat uuteen asukkaaseen. Minusta kuusi on kauneimmillaan ennen koristelua, joten on otettava kuvat, ennen kuin koko komeus peittyy lasten somistuksiin. Lasten kanssahan koristeettomasta kuusesta ei edes neuvotella.

Kovin ovat vähiin jääneet joulusiivot. Joulukuun alussa ajattelin merkitä kalenteriin jokaiselle vapaapäivälle jonkun siivoushomman, jotta juhlaa saataisiin viettää yhtä siistissä kodissa kuin joskus muinoin kotiäitijouluina. Jäi kuitenkin merkitsemättä, ja niin jäi myös siivoamatta. Monena vuonna olen kuitenkin huomannut, että tulee se joulu kaappiinkin, vaikka siellä olisi epäjärjestys. Kun olohuone ja keittiö, joissa eniten yhdessä oleillaan, ovat siistinä, se riittää jonkinlaisen mielenrauhan ja joulurauhan saavuttamiseen.

Hyvin pitkälle mennään vanhoilla resepteillä niin siivouksen, sisustuksen kuin jouluherkkujenkin suhteen. Uusien haalimiseen tarvittava aika ja energia puuttuvat tyystin. Olohuoneen punaisenkirjava joulumatto on kuitenkin uusi, ja täytyy sanoa, että hetki meni ennen kuin silmä siihen tottui. Olen kovasti kaivannut jouluisempaa mattoa olohuoneeseen, ja Jotexilta sen vihdoin löysin.

Keskeneräisyys on osattava kuulemma ottaa rennosti, ja sitä olen opetellut tämän pöytä-penkki-projektin kanssa. Pöytälevy on vahaamatta ja penkkien jalat maalaamatta, mutta hyvin siinä jo viihdytään yhdessä ja pelataan Unoa, ja tyttöjen askartelupaikkana tämä on jo ihan vakio. Siitä, miten riemuissani olen pöydälle levälleen jätetyistä papereista, liimoista ja saksista, en sano mitään.

Pöydällä oleva kannellinen puulaatikko on vitosen huutokauppalöytö syksyltä.

Keittiön joulumatto on varmaan muidenkin vuodenaikojen matto, ainakin talven. Kun siinä ei ole punaista. Tilasin sen samalla tuon joulumaton kanssa - siis Jotexilta sekin.

Joku on neulonut pitkin syksyä aina alas hetkeksi istuessaan, mutta se joku ei tykkää päättelystä sitten yhtään. Kauhean työlästä tehdä kahden minuutin homma ja vedellä lankoja hetki neulalla sinne silmukoiden sokkeloihin. 

Edelleen suosin jo aikaisemmin lanseeraamaani systeemiä, jossa neulotaan samoilla langoilla samankokoisia sukkia, joissa jokaisessa on jotain samaa, mutta jotka kuitenkin ovat keskenään erilaisia. Niin on helpompi löytää parit, kun niiden kanssa ei ole niin justiinsa.

Yhdet vähän työläämmät sukat ottivat kokonaisen vuoden, että sain langat viimeistellyksi. Tänään pikkuneidin sukat olivat aamukiireessä kadoksissa ja muistin, että onhan meillä nämä. Kuva vain oli ottamatta, joten se otettiin samantien!

 

  

Ennen joulua en tänne enää takuulla ehdi eksymään, joten toivottelen nyt samantien hyvää ja tunnelmallista joulua kaikille teille! Vedetään syvään henkeä ja nautitaan vapaista hetkistä, oli niitä sitten vähän tai enemmän. Adios!

Joulua jälkijunassa

Joulu meni jo. Otin kuitenkin muutaman kuvan, että jäisi joku muisto siitä, miltä meillä näytti jouluna 2016. Jokainen joulu kun on ollut vähän erinäköinen.

Aika samankaltaiset on olleet ainekset joka jouluna. Sohva muuttuu harmaasta valkeaksi, verhoissa vilahtaa punaraitaa ja taljat on näkyvillä viimeistä myöten, sillä niitä minä rakastan. Aitoja ja keinotekoisia yhtälailla.

Kynttilöitä ei poltella lasten takia kuin iltaisin ja hetki jouluaattona päiväsaikaan. Valosarjoja sen sijaan on joka puolella. Useammassa lyhdyssä on myös paristotoiminen kynttilä, joissa monissa on kuuden tunnin ajastus, jolloin ne toimivat hämärän ajan illasta ja sammuvat itsekseen yöksi.

Nämä alakuvan pienet tuikkukipot, joita minulla on kolme, ovat vanhaa Perfect Homen mallistoa, ja niistä pidän hurjasti vuodesta toiseen. Ne taitavatkin olla lähes ympäri vuoden esillä. 

Hyasintti on voimakastuoksuinen, mutta lasipurkista tuoksu ei leviä niin tehokkaasti, ja minäkin vältyn päänsäryltä. Ovat ne kuitenkin joulukukista ykkössuosikkejani, etenkin valkoisina, joten pakko niitä on johonkin aina saada.

Nämä kynttilänjalat olin jo vähällä maalata kalkkimaalilla valkoiseksi niin, että punaista vilahtaisi vain vähän syvennyksistä, mutta en vielä raaskinutkaan. Tai ehtinyt. Mietintä jatkuu ensi joulun alle, joten punainen väri sai lisäaikaa.

Ehdotin muutama vuosi sitten siipalle tekokuusta, en sellaista halpiskuusta vaan kalliimpaa, lähes aidon näköistä, koska minusta on tosi ärsyttävää tehdä ensin kunnollinen siivous melkein hammasharjalla nurkkia kuuraten, ja seurata sitten, miten lattialla ajelehtii samantien kuusen neulasia pitkin poikin. Lisäksi perämetsästä haetut kuuset olivat meillä usein hentoja ja vaatimattomia, eivätkä ne ohuet oksat jaksaneet koristeitakaan roikkumatta kannatella.

Tekokuusi ei ollut edes vaihtoehto, kun perhe antoi tuomionsa, ja siihen oli mummelssonillakin tyytyminen. Siirryimme kuitenkin kasvatettuihin ostokuusiin, minkä jälkeen olen sietänyt neulasiakin huomattavasti paremmin, kun kuusi on sentään kaunis ja vankkaoksainen.

Tänä vuonna kokeilimme "perinteisten" kuusenkynttiilöiden tilalle 200 ledin tummajohtoista valosarjaa, ja se saattoi tulla meille jäädäkseen. Kauempaa katsottuna johtoja ei erota oksien lomasta lainkaan, ja kuusessa tuikkii ihanan monta pientä tähteä edellisten kuudentoista kynttilävalon sijaan. Suosittelen kokeilemaan!

Ps. älä ihmettele tekstin värejä, tämä merkillisen ärsyttävä bloggeri keksi värjätä osan tekstistä siniseksi, ja kun yritin mustamaalata sen osan, onnistui tämä neropatti hankkimaan kirjaimiin myös harmaata. Nyt mennään sitten kolmella värillä, eikä tilanne muutu vaikka tekisin mitä. Puuttuu enää punaiset kirjaimet.

Hidasta kiiruhtamista

Heipat vaan kaikille jouluhössöttäjille!

Tänä vuonna meidän perhe on tehnyt joulua hyvin vähän. Uskon, että tulevinakin vuosina teemme yhtä vähän. Kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja toinen vuorotyössä, ei puuhailuaikaa ole liiaksi. Mutta ihme kyllä, se ei stressaa yhtään! Emme juhli kaapissa, kuten klisee kuuluu, joten annan kaappien olla. Muutenkin siivoilen niitä pitkin vuotta, joten kannattaako joulun aikaa siihen tuhlata. Ainoa kaappi, jota siivoan, on kangaskaappi, ja sen siivoaminen tapahtuu ompelemalla vanhoja kankaita vaatteiksi. Siitä syystä myyntipuolelle löysi tiensä tänään tämä vihreä pitkähihainen paita, joka on kokoa 110/116. 

Eipä minulla muuta ollutkaan. Jouluaattoon on reilu viikko, töitä on sitä ennen vielä saman verran, ja aattoaamun viisituntisen työpuristuksen jälkeen rauhoitumme muutaman päivän vapaille koko sakki. Ja hei, viikon päästä jo päivä pitenee. Valo voittaa taas!

Pienesti punastuttaa jo!

Viime kerralla uhkailinkin jo joulutunnelmilla. Nyt niitä saa.

Aika hillitysti otin näin marraskuun puolella vielä, mutta jo löytyy pari havukasvia sisältä - ja ihan vähän punaista. Se pysynee aina jouluvärinäni, vaikkei sitä muina vuodenaikoina ole missään, yhtään. Joulunakin tosin vain vähän, ja se vähä on suurimmaksi osaksi raitoina. Mikä niissä onkin niin ihanaa.

Tyhjensin keittiön avohyllyiltä suurimman osan tavarasta pois, ja tungin yhden valosarjan suurimpaan ilvestölkkiini risupallojen ja kuusenkoristeiden kanssa. Keittiön nurkkakaapin päälle nostin talvehtivat pelargonit, jotka ainakin toistaiseksi voivat yllättävän hyvin ottaen huomioon olosuhteet. Keittiöön tuo punaista nippu kynttilöitä lasipurkissa.

Eteisessä on mänty, joka jouti pois tontin nurkalta kasvamasta ja päätyi juurineen repäistynä sisälle. Suojaruukkuna toimivan vanhan peltipurkin ympärillä on tervattu naru, joka oli miehen isänpäivä-eräpuukon lahjapakkauksessa, ja joka tuoksui niin kertakaikkisen hyvälle, etten raaski sitä hävittää.

Ikkunanpoka kaipailee vielä valosarjaansa - kenties palloja, kenties jotain muuta, mutta jotain siihen täytyy laittaa. Onneksi jouluun on vielä hyvästi aikaa, joten ehdin nautiskelemaan joulusisustelusta vielä pitkään ja tekemään pikkunäperryksiä kaikessa rauhassa.

Ulos vein eilen ensimmäisen yksinkertaisen valosarjan, joka kiertää ulko-ovea ja valaisee ihanasti iltaisin portaita. Pikaräpsykuva siitä löytyy Instasta. 

Ihanaa viikkoa ja vähän jouluista punastelua kaikille!