Ei tullut keinutuolin päällistä, tulikin kaitaliina

 

Ostin viime kesänä HH-kankaasta Kokkolasta nättiä "sanomalehtikangasta" kuvitellen sen muuttuvan keinutuolin päälliseksi. Sellainen siitä on tähän asti ollut tulossa, mutta kun tänään otin sen kaapista alkaakseni leikata siitä sopivia paloja aikaisemmin tekemäni oikean muotoisen pehmusteen päälle, näinkin siinä ihan selkeän kaitaliinan. 

Minkäs sille mahtaa. Kävi niin kuin sadussa, jossa kissa teettää hiirellä takkia, eikä tullutkaan takkia vaan tuli liivi, jota ei tullutkaan vaan tuli huivi jne. Paitsi ettei kangaspala pienentynyt työn edetessä enempää kuin käänteiden verran. Hoksasinpa samalla ottaa kuvat noista kulmista miten ne tein, kun päätin tehdä ne normaalia suoraa kulmaa hienommin.

Jotta hahmottaisin (ja hahmottaisitte), miten homma menee, näytän teille kuvin nuo silitysjutut vaihe vaiheelta. Ensiksi silitin jokaiseen reunaan kapean päärmeen, joka piilottaa risat reunat pois silmistä. Reunojen huolittelu on muuten tehty vaaleanpunaisella langalla ihan siitä syystä, että ne ovat sattuneet olemaan saumurissa silloin, kun olen päättänyt heittää kankaan pesuun.

Toinen käänne oli 6cm leveä.

Tämän jälkeen avasin leveät käänteet uudestaan suoraksi (äskeisen turhan silityksen idea on tuo taitejälki kankaassa) ja kohdistin silitetyt taitteet kuvan mukaisesti. 

Nyt taitetaankin taas niitä kuusisenttisiä takaisin paikalleen, ja samalla hahmotetaan, mitkä kaksi reunaa tässä pitäisi ommella yhteen.

Kiepautan kulma kerrallaan systeemin nurinpäin ja merkitsen neulalla sen silitysjäljen, jota pitkin seuraavaksi ompelukoneella ajelen.

 Näin.

Liiat voi leikata vaikka pois, niin nurkista tulee litteämmät.

Sama temppu tehdään kaikille neljälle kulmalle ja pyöräytetään kulmat oikein päin lopulliseen asentoonsa, minkä jälkeen ommellaan enää viimesilaus, eli näin ympäriinsä:

Paininjalan puristus kannattaa asettaa reunoja ommellessa aika minimiin, jotta hennompi kangas ei ala kupruilla ommellessa. Jäykemmässä materiaalissa ei toki sitä ongelmaa ole muutenkaan.

Kyllä meidän nyt kelpaa. Vaikka keinutuoli on edelleen kova istua, niin saamme ainakin lukea aamiaispöydässä sanomalehteä - tosin painos taitaa olla vähän vanha, lontoon murteella ja sisältää pelkkiä mainoksia.

Mutta ei nipoteta pikkuasioista. Paistaahan sentään aurinko! 

Ps. nuo kulmien taittelut voi järkeillä vähemmälläkin edestakaisähräämisellä, mutta tykkään jostain kieroutuneesta syystä tehdä näin. Pönttö mikä pönttö. ;)

Käsivarsineulatyyny-ohje

HUOM! Tästä, kuten monesta, monesta muustakin postauksesta katosi aikanaan kuvat, mutta kaavaa tarvitessasi ota yhteyttä spostitse (osoite oikeassa sivupalkissa), niin lähetän kaavan sinulle. Ompelu ei ole ydinfysiikkaa, siitä selviät ilman kuviakin! :)

 
Olen tainnut joskus lupailla ompeluohjetta ylistämääni käsivarsineulatyynyyn. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, tuumasin, ja panin toimeksi.

Kaava on joskus ammattikouluaikoina omin kätösin piirretty, mutta ihan omaa keksintöä se ei ole, sillä jonkinlaiset piirto-ohjeet saimme muistaakseni opelta. Minulla ei ole mitään hajua siitä, miten saatte tulostetuksi oikean kokoiset kaavat tuosta, mutta liekö se tällaisten kanssa ihan niin tarkkaakaan, kun kyse ei ole vaatteesta! Minulla on kuitenkin kappaleissa puolen sentin saumanvarat (valmiiksi piirrettynä), ja sen tiedon lisäksi tässä tulee vielä muutama tarkistusmitta: päällikappaleen pituus 26cm ja leveys keskeltä 8cm, alakappaleen pituus 16,5cm ja leveys 5cm, sivukappaleen korkeus keskeltä 8cm - juuri sen matalampaa tyynyä ei kannata tehdä, etteivät neulat töki tyynyn läpi käsivarteen.

Käytännöllisin neulatyynymateriaali on varmaan fleece, tai ainakin itse suosin sitä - se ei purkaannu reunoista, kääntöaukko on helppo ommella huomaamattomasti, se pitää muotonsa vuodesta toiseen ja neulat sujahtavat siihen helposti. 

Koska kaavassa on mukana saumanvarat, leikellään kappaleet suoraan kaavan reunoja myöten. Ala- ja päällikappaleita tarvitaan yhdet, reunarinkuloita kaksi.

Kappaleiden leikkuun jälkeen napsitaan pikkusaksilla hakkimerkit kaavojen mukaisiin kohtiin, jotta kappaleet on helppo kohdistaa oikein.

Tämän jälkeen ommellaan reunapalat päällipalaan oikeat puolet vastakkain, ja kohdistetaan keskimmäiset hakit. 

Ompelu aloitetaan ja lopetetaan päällikappaleiden hakkien kohdalle.

Saumanvarat ovat vain puolisenttisiä, joten suurempia saumanvarojen ohennuksia ei tarvita. Jos kuitenkin näyttää, että sauma ei asetu kauniisti kaarelle, voi saumanvaraan tehdä pieniä aukileikkauksia saksilla tai ohentaa kauttaaltaan kapeammiksi.

Tämän jälkeen jätetään yläpuoli hetkeksi oman onnensa nojaan, leikataan sopiva palanen (n. 15cm) leveähköä kuminauhaa ja ommellaan se aputikkauksilla kiinni alakappaleen päihin, sen oikeaa puolta vasten.

Sen jälkeen yhdistetään ylä- ja alapuoli. Kohdistetaan taas keskikohtien hakit toisiinsa neuloin, ja ommellaan päät sekä pitkät sivut oikeat puolet vastakkain, mutta jätetään toiseen pitkään sivuun kääntöaukko. Kuminauha jää tässä vaiheessa kappaleiden väliin.

Voi olla helpompi ommella ensiksi päät ja vasta sitten sivut, mutta kertaompelullakin kyllä voi ajella ympäriinsä. Pääasia on, että muistat jättää sen kääntöaukon!

Päädyt olen ajellut vähän reilummilla saumanvaroilla, jotta kuminauha pysyy kunnolla kiinni. Saumanvaroja voi ohentaa kulmista ennen tyynyn kääntämistä oikeinpäin. Asettuu sitten nätimmin.

Sitten tarvitaan enää vanua, jota sullotaankin siihen aika reilu määrä, jotta tyyny ei jää liian pehmeäksi - fakiiri voi toki jättää tyhjemmäksikin, jos neulojen osuminen käsivarteen ei haittaa. Vanua kannattaa tunkea myös noihin päätyihin, jotta neulatyyny asettuu käteen napakasti.

Kääntöaukko ommellaan umpeen käsiin, vapaalla tyylillä. Minä en ole mikään käsinompelun mestari, joten en sitä lähde sen tarkemmin opastamaan, ja itsekin nyperrän sen milloin mitenkin, yleensä kääntäen saumanvaroja sisäpuolelle kuvan mukaisesti ja ommellen kuten kuvassa näkyy.

Koska fleece on armollinen materiaali räppäkäpälälle, peittyy tuo kääntöaukko ihmeen hyvin tuonne pörrön sekaan.

Vain neulat puuttuu! Nopea tehdä ja ah-niin-näppärä käyttää. Kulkee mukana hajamielisemmälläkin ompelijalla!

Koska tässä ohjeen teon lomassa saatiin aikaiseksi neulatyyny, on sille löydettävä uusi koti. Uusi koti on jonkun tätä ohjetta kommentoineen luona, joten kommenttilaatikkoon nyt  tekstiä tulemaan, mikäli mielit turkoosia fleecemöykkyä itsellesi! Ja jos ei satu onnistamaan, niin teepä itse, kun kerran nyt on ohjekin.

Uusiorukkasia

Minusta on harvinaisen ärsyttävää laittaa rahaa lasten rukkasiin, koska maksoipa niistä miten paljon tahansa, ne rikkoutuvat ja häviävät aina yhtä nopeasti. Ja halvalla ei hyviä saakaan - paitsi jos tekee itse, ilmaiseksi saamistaan materiaaleista.

Aikaisemminkin mainitsemassani lahjoituspinossa oli kankaiden lisäksi keskeneräisiä projekteja, joista tartuin ensimmäiseksi näihin rukkasiin. Rikkoutuneita, ahkerassa käytössä olleita päällisiä, joissa jokaisessa oli kuitenkin ehjät sisukset. 

Päälliset oli purettu valmiiksi irti, ja pääsin suoraan leikkaamaan kappaleita uusia päällisiä varten. Leikkasin toisen rukkasista osiksi, ja levitin ne kankaalle. En kiinnittänyt mallikappaleita kankaalle neuloilla, etten tee turhia reikiä vedenpitävään kankaaseen.

  

Koko rukkasprojekti oli minulla vähän sellainen "sinne päin", mutta älä sinä tee niin kuin minä tein, vaan tee niin kuin sanon. Ja minä sanon, että muutaman millin saumanvarat on hyvät näihin. Vaikka sellaiset 5mm. Jos ompelee leveämmillä saumanvaroilla, niitä joutuu ohentamaan ompelun jälkeen, ja kukas nyt turhasta lisätyöstä tykkäisi.

Nämä Elsa Pitkäsen rukkaset on näitä perusnäppäriä, jotka ommellaan kolmesta kappaleesta. Ei siis yhtään turhaa saumaa. Sopivia minun hermoilleni. Uudet suunnilleen-sinne-päin-leikatut kappaleetkin muistuttavat erehdyttävästi rukkasta. Onhan sekin jo jotain!

Ompeluohjeita tällaisiin jo onkin useammassa blogissa, mutta laitan tällaisen suurpiirteisen ohjeistuksen vielä minäkin. Sisäkappaleille en tee tässä mitään, uusin pelkästään päälliset. Jos tekee monet rukkaset samasta kankaasta kuten minä tein, voi erikokoisia ja -mallisia rukkasia merkitä pareiksi vaikka saumaan ommeltavilla nauhan pätkillä.

Jos taas ompelee tusinan samanlaisia rukkasia, on vain hyvä, että ne ovat kaikki toisiinsa sopivia, niin ei haittaa jos yksi rukkanen katoaa. Sille löytyy samanlainen pari siitä huolimatta!

Ompelumallia voi katsoa siitä toisesta päällisestä, jota ei ole silputtu kaavoiksi. Pitkäsen rukkasissa on selkäpuolella kuminauha, joten ompelin sen näihinkin. Eli pienet merkinnät kuminauhan kohdistamisen helpottamiseksi ja kiinnitys ihan vaan suoralla ommellen, kuminauhaa ommellessa venyttäen.

Kappaleiden yläreunaan silitin kaksinkertaiset taitteet valmiiksi jo ennen ompelua.

Silityksen jälkeen ompelin peukalo-osat kiinni toisiinsa kuvan osoittamalla tavalla. Ompeleen alkukohdat kannattaa myös merkitä kaavaan, sillä ainakin tässä rukkasmallissa kämmenen ulkosyrjän puolelta ompeleen aloituskohtaa olisi aika hankala nähdä ilman sitä varten tehtyä merkintää. Maitytytön ohjeessa on hyvin havainnollistettu piirroskuvalla tämä ommel.

Tuon peukalosauman jälkeen ommellaan kappaleet toisiinsa, tietysti oikeat puolet vastakkain. Ommellessa kannattaa käännellä sinä peukaloa pois paininjalan alta ettei ompele sitä  saumanvaroistaan liikaa kiinni sivusaumaan.

Tämän jälkeen kappaleet käännetään oikein päin (sitä ennen turhan leveitä saumanvaroja voi leikata ohuemmiksi, jos sellaisia on sinne johonkin jäänyt) ja pujotetaan valmis teddyvuori rukkasen sisään.

Se valmiiksi silitetty käänne taitetaan nyt teddyvuoren päälle ja kiinnitetään parilla neulalla - varressa se vesitiiviys ei ole niin justiinsa. Ommellaan rukkasen suuaukko ympäriinsä ihan taitteen reunasta, mutta jätetään kuminauhan pujotusta varten pieni aukko.

Pujotetaan kuminauha. Pujotusaukon voi vielä ommella umpeen, ja sitten rukkaset onkin valmiit hukattavaksi tai rikottavaksi.

Hyvin hylkii uusi päällinen vettä. Saumoja en näistä kuitenkaan teipannut, kun nämä ovat paksuutensa puolesta enemmänkin pakkas- kuin suojasäärukkaset. Teippaamiseen löytyy vinkkiä täältä.

Suuri Käsityö -lehdessä on yksi rukkasohje kaavoineen, numerossa 1/07, mutta minusta tuossa mallissa on tuhan monta kappaletta leikattavaksi ja saumaa ommeltavaksi.

Lopputulos näyttää kyllä ihan toimivalta, mutta jos rukkaset saa ommelluksi kolmesta kappaleesta, teen ne mieluummin niin. Eipähän ota niin kovasti sydämestä, kun viikon päästä näkee tekeleensä öljytahraisina, kämmenosat riekaleina lattialla lojumassa.

Body ohjeineen

Luulin keksineeni ruudin, mutta olinkin keksinyt vain polkupyörän, jälleen kerran. Kangasvarastoja vilkaistessani nimittäin huomasin, että voisin ommella talvikäyttöön bodeja joustofroteesta, jolloin ne ovat lämpimämpiä kuin ohuemmasta trikoosta ommellut. 

 

No hyvä idea se toki on mielestäni edelleen, mutta ei se mikään uusi ajatus kyllä ollut. Google kertoi useammallakin verkkokaupalla olevan sellaisia myytävänä, ja jokunen bloggaajakin sellaisia on tehnyt, jotkut jo useita vuosia sitten.

Toteutinpa silti keksintöni, ja piirsin pienestä paitakaavasta bodyn kaavan näin: etsin saman kokoisen bodyn kaavan ja mallasin molemmista kaavoista kainalot kohdakkain, minkä jälkeen piirsin paidan jatkoksi haaraosan.

No nyt ne siellä miettii, mitä järkeä tuossa on, jos kerran kokonainen bodyn kaavakin on saatavilla. No se järki siinä vain oli, että kun löysin valmiin paitakaavan tuollaiseen pääntiehen, piirsin sen, mutta halusin siitä bodyn. Kopioin siis toisesta kaavasta paitaan bodyn alaosan. Alaosan voi toki piirtää mututuntumallakin, mutta omasta mielestäni ainakin on helpompi piirtää valmiista, jolloin ei ole vaaraa mittavirheisiin. Voi tietysti tehdä niinkin päin, että piirtää bodyn kaavan ja kopioi toisesta kaavasta pelkän pääntien.

Niin tai näin, kasasinpa nyt samalla omanlaiseni ompeluohjeen bodyyn, vaikka niidenkin ompelutapoja on varmaan melkein yhtä monta kuin ompelijoita. Ensiksi ommellaan se olkasauma, jossa ei ole nepparihalkiota.

Tämän jälkeen kantataan koko pääntie kerralla, aloittaen toiselta olalta ja palaten sinne takaisin. Tarkempia ohjeita kanttauksen tekemiseen löytyy ainakin trikoopaitaohjeesta (nelinkertainen kanttaus) ja peitetikki-alkeista, mutta lyhyesti sanottuna ompelen kolminkertaisen kanttauksen niin, että kiinnitän ensiksi suoralla ompeleella (molempia kankaita venyttäen) resorisuikaleen pääntielle oikeat puolet vastakkain, sen jälkeen käännän resorikaitaleen avoimen reunan nurjalle ja tikkaan päältä kaksoisneulalla tai peitetikillä. Ja kun nyt ommellaan tätä bodya, seuraavaksi tehdään avoimelle olalle aputikkaus, joka kiinnittää etu- ja takakappaleen yhteen olalta. Etukappale taitaa yleensä tulla päälle ja takakappale alle.

Hihansuiden käänteetkin voisi silittää (ja ommella) tässä vaiheessa, kun hihat ovat vielä irti. Hihansuun voi tietysti tehdä myös kanttaamalla tai ompelemalla siihen kaksinkertaisen resorin.

Tämän jälkeen kiinnitetään hihat paikalleen.

Ja ommellaan toinen sivusauma umpeen koko matkalta haarasta hihansuuhun.

Hihansuu viimeistellään vetämällä saumurin lankahäntä ompeleen sisään. Samoin tehdään tietysti myös toiselle hihalle, kunhan sen ompelun aika koittaa.

Nyt kun toinen sivusauma on ommeltu, tehdään haaraosan kanttaus. Periaate on sama kuin pääntiellä, eli kantataan haara resorikaitaleella alusta loppuun yhdellä kertaa. Resoria kannattaa venyttää reilummin lähellä sivusaumoja, jotta valmiin bodyn alaosa istuisi nätimmin (löysällä kanttauksella body näyttää levenevän alhaalta) ja vähentää venytystä hiukan niihin kohtiin, joihin kiinnitetään nepparit. Tähän kireysasiaan saa parhaiten tuntuman kokeilemalla itse (kuten yleensäkin vähän kaikkeen). Kanttaamisen jälkeen ommellaan toinen sivusauma, ja päätellään taas lankahäntä ompeleen sisään sekä sivusaumasta että hihansuusta.

Minulla on tapana vielä kaataa saumanvarat jompaankumpaan suuntaan ja ommella ne pienillä edestakaisompeleilla litteiksi. Saman teen hihansuihin.

Niinpä meillä onkin jo neppareita vaille valmis body!

Merkitsen jälleen kerran "taikatussilla" neppareiden paikat, joista ensimmäisen merkitsen tietysti ihan keskelle, ja reunimmaiset noin kolmen sentin päähän keskeltä. Sama systeemi sekä etu- että takakappaleelle. Siinä en ole mitenkään nöpönuuka, kummalle puolelle kiinnitän uros- ja kummalle naarasnepparit, mutta etukappaleen sijoitan kuitenkin päälle, ja takakappale jää siis alemmaksi.

Kiinnitin alkuun Prymin metallineppareita vasaralla, mutta sain joka kolmannen niistä epäonnistumaan. Sitten ostin pihdit, eikä yksikään neppari ole sen jälkeen mennyt enää vinoon. Jos jollakulla on sellaisia ongelmia Prymin nepparipihtien kanssa, että nepparit hyppivät pois istukastaan ennen kuin ehtii painamaan ne kiinni kankaaseen, suosittelen ostamaan uudet istukkaosat. Minä taistelin moisen ongelman kanssa usemman vuoden ja ostin kertaalleen uudet istukatkin, mutta luovuin toivosta, kun sekään ei auttanut, ja lopulta vain välttelin viimeiseen asti kaikenlaisten nepparivaatteiden tekemistä. Sitten joku ystävällinen sielu täällä blogistaniassa kehotti ostamaan vielä kerran uudet istukkaosat, ja kas kummaa, se tosiaan kannatti! Eipä hypi nepparit enää, ja ne saa ihan ajan kanssa tähdätä paikalleen. Tällaisen kuvan ottaminen olisi ollut niillä aikaisemmilla osilla mahdotonta, sillä nepparit olisivat ehtineet hypätä koloistaan moneen kertaan ennen kuin olisin saanut kameran otetuksi esille.

Näin on siis saatu nepparitkin paikalleen, ja body on valmis matkustamaan uudelle pikkuruiselle omistajalleen. Body on kokoa 62, mutta sen omistaja ei taida olla vielä sitäkään. Hilveen pieni!

Näitä mutkikkaita kanttauksia ommellessa tuli taas kerran mieleen, että jokohan sitä ihan oikeasti hommaisi sen kääntäjän tuohon peitetikkikoneeseen. Ei tahdo peittarin kömpelö ja suuri paininjalka taipua noihin mutkiin. Tietenkään vika ei ole ompelijassa... 

No, mutta toivottavasti tästä mutkikkaasta selostuksesta kuitenkin on iloa jollekulle! Töihin sitten vain sieltä! :)