Jälleen sorvin ääressä

Mummolanreissumme aikana kotiin oli saapunut Sampsukan lähetys, jossa oli ihanaa sukellusvenetrikoota. Onneksi en tiennyt sen saapumisesta etukäteen - olisi saattanut olla raskaampi kaasujalka kotimatkalla... ;)

Kuopus sai liivimekon-tai-tunikan-tai-minkä-lie, ja sen kaveriksi Nanson trikoosta leggarit.

Tunikan alla on H&M:n ruskea body.

Lasten pikkuserkku tilasi lyhythihaisen mekon koossa 92, ja sellainen olisi tässä. Eli tämä lähtee pikkuserkkulaan:


Poikanen ei näytä olevan oikein kotonaan mekossa, mutta kun on saman kokoinen niin pitihän sitä kokeilla! ;)

Meidän "ison tytön" lomavaatetusta täydensin trikoomekolla. Koko tässä on jotain 98:n ja 104:n väliltä... Kaava on itse joskus piirretty, kuten taitavat olla kaikki tämän postauksen vaatteiden kaavat.

Mekkojen ohella valmistui muutamat yksinkertaiset housut. Ruskeat ja keltaiset tyttären rennoiksi kesäpöksyiksi:

Ja vihreät pojalle:

Noita en viitsinyt erikseen päällä kuvata, kun niissä nyt ei ole mitään uutta. Housujen kankaat on Nansolta.

Kesän kauneutta kotimaisemissa

Juhannuksen ajasta selvittiin hengissä ilman ompelukonetta, mutta kaikkia harrastuksia en sentään osannut unohtaa "lomallakaan" (miten äitiyslomasta lomaillaan?). Hain aitasta aiemmin kaivamani ja siistimäni ikkunanpokan, ja kuljetin sen peilintekoa varten kotiin. Tälle ei juuri muuta tarvitse tehdäkään kuin vaihtaa lasi peiliksi:

Lisäksi sain kotiin lähtiessä mukaani uudet koristelistat kirjoituspöytää varten. Kiitos iskä kun viitsit vaivautua! =)


Lapsuuden maisemissa tuli käveleskeltyä ja kuvattua kaikenlaista. Tässä vanhan rehusiilon kylki, nokkosten valtaama:


Lapsuuden leikeistä on vielä jäljellä ihan konkreettisiakin muistoja...



Tuo ylläoleva mökkipaha on jo toinen laatuaan, ensimmäinen paloi maan tasalle muutamia vuosia sitten.. tuon nykyisen mökin teossa olin mukana ihan alkuaikoina, pikkuveljet ovat sitten laajentaneet mökkiä ja tehneet oikein parvekkeenkin.. palaneesta vanhasta mökistä on siirretty kamina tuohon mökkiin, eli joo, on ihan talviasuttava... ;D Ja sohvakin sisällä on.

Noiden yläkuvien pohjalta voisikin sanoa, että tämä isäni verstaan seinällä oleva sarjakuva taitaa sopia muihinkin kuin miehiin - minutkin valtaa joskus alkukantainen miehinen tarve nikkaroida. ;D



Tässä lepää isoisoisäni tekemä reki - nyt jo niin laho, ettei sitä voi siirtää paikaltaan mihinkään...

Puu sai linnunpesän.
Moneen viikkoon
se uskalsi tuskin liikahtaa.
- Risto Rasa-

Orvokit ovat saaneet kauniin kasvukipon - taisi olla vanha äitiyspakkauksen emalivati?!

Nostalgiakeltaista

Tänään pääsin silppuamaan osan keltaisesta Nanson trikoosta. Se on pikkuisen ohutta ja turhankin hyvin laskeutuvaa lasten vaatteisiin, mutta hyvin siitä lopulta sai jotain ommeltuakin. Toivottavasti kestää myös käytössä muiden, paksumpien trikoiden tapaan. Laadukasta tuo kyllä on, eikä mennyt pesussakaan uuden näköisestä sen kummemmaksi.

Ensimmäinen keltainen oli tämä norsupaita, koossa 92:


Löysin vielä pikkupalan tuota norsutrikoota, ja tuohon sen sai kivasti hyödynnetyksi. Resorit on Myllymuksuilta, kuten melkein kaikki käyttämäni resorit nykyään. Siellä on mahtava valikoima erilaisia värejä, ja ovat lisäksi todella laadukkaita.

Tuon paidan kanssa taas arvon, pidänkö pojalla vai laitanko myyntiin. Täytyy hetken aikaa vielä hypistellä sitä ennen kuin tekee ratkaisun suuntaan tahi toiseen.

Tuon paidan ompelun ohella piti täydentää pikkuneidin mekkovalikoimaa. Nyt piirsin aiemmin tekemääni pilvimekkoon oikein kaavatkin, ja tästä keltaisesta mekosta tein sillä kaavalla lyhythihaisen version:


Eteen tikkasin kirahvin, jonka piirsin Lindexin bodyn kirahvikuvaa matkien. Koko on 74, ja taas on pituutta niin että takamus peittyy, mutta niin ettei häiritse kontaamista. Kankaana kirahvissa on pilvitrikoojämä, josta harmillisesti sattui tuollainen täysvalkoinen kohta tuohon pään kohdalle. No, onneksi sentään toisessa korvassa on vähän ruskeaakin! ;)


Tässä lyhythihaisessa versiossa on ajatuksena käyttää lämpimillä ilmoilla tätä tällaisenaan, ja kylmemmillä ilmoilla lisätä alle pitkähihainen body. Pitäisikin ommella siitä Nanson ruskeasta samanlaatuisesta ja -paksuisesta trikoosta pitkähihainen body tuossa alla pidettäväksi.


Ja ihan viimeiset-viimeiset pilvitrikoopalat menivät tähän 74-senttiseen mekkoon:


Tuo ei ole jäämässä omaan käyttöön, vaan on myytävänä. Etuosto-oikeus tähän on kuitenkin Sannalla, kerro jos haluat tämän. ;) Hinta vois olla 13€ postikuluineen.

Takakappaleelle kun teki sauman, sai senkin vielä pilvikankaasta. Naamioin sen sauman sitten muka tarkoituksenmukaiseksi tuolla nepparihalkiolla, mikä tietysti helpottaa samalla myös pukemista. Ihan täysin tyytyväinen en ole työnjälkeen tuon halkion suhteen, mutta meneehän tuo, ja on kuitenkin sellainen että kehtaan myydä.


Tässäkin mekossa on lyhyet hihat, ja samalla tavalla alle voi laittaa tarvittaessa bodyn:


Siinäpä tämänpäiväiset. Seuraavaksi tiedossa onkin "pakkovierotusta" ompelukoneesta, kun olen lähdössä lasten kanssa huomenna mummolaan. Perjantaina saadaan sinne sitten isikin, ja ollaan koko perhe mummon ja vaarin luona juhannuksen yli.

Siispä hyvää juhannusta kaikille!!!

Varaslähtö unikeonpäivään

Nanson ihanasta unikekotrikoosta syntyi kaksin kappalein yöpukuja - toinen kesä- ja toinen talvimallia. Molemmat setit on meidän pojanviikarin käyttöön tarkoitettuja:

Tämä kesäinen kokonaisuus on varmaan aluksi enemmän käytössä, ainakin jos helteet joskus alkavat. Tästä talosta tulee aurinkoisina päivinä uskomattoman kuuma, ja koska vanhoissa ikkunoissa ei ole itikkaverkkoja, on hankala saada jäähdyteltyä niin, että raikas, iltaviileä ilma kiertäisi läpi talon. Niinpä yöllä tarvitaan taas (toivottavasti) piakkoin lyhyitä lahkeita ja hihoja.


Pitipä pojan saada kokeilla "nukkuakin" jo uudessa pyjamassa, kun ulkona ollessaan hoksasi että niitä kuvailen. Sopiva tuntui olevan.


Resori on limenvihreää, Myllymuksuilta. Oli muuten melkoinen kohdistaminen noissa teksteissä, kun eivät menneet ihan samaan suuntaan kuin kankaan langansuunta. Oma hommansa siinä, kun pähkäili, leikkaisiko langansuunnan vai painokuvion mukaan. Pyrin kuitenkin tekemään kompromissin, ja leikkasin mahdollisimman suoraan, mutta siten, ettei kirjainten vinous osuisi katsojan silmään. Kohdistin myös kappaleet niin, että rivit osuivat sivusaumoissa kohdakkain, mutta tottakai sekin piti viimeisen kappaleen kohdalla unohtaa, ja sen unohduksen näette nyt pitkien pyjamahousujen sivusaumassa. ;)

Myöhemmin lisättyjä...

Arpavoitto

Arvonnan voittanut m.a.a.r.u.s.k.a toivoi 104-senttistä T-paitaa turkoosilla kanttauksella, ja sellaisen hän myös saa:

Kuvassa kanttaus tosin näyttää enempi vaaleansiniselle, mutta turkoosi sen pitäisi kuitenkin olla. Toivottavasti on sopiva käyttäjälleen!! =)

Ja Sanna muuten: tuota pilvitrikoota jäi sen verran että siitä sais etukappaleen, mutta muut kappaleet joutuis tekemään muusta kankaasta. Tai sitten hihat tuosta ja eteen kenties joku pikkukaitale, ja muuten jotain yksiväristä tms.. eli ei ihan riittävästi koko mekkoon. Ilmottele kiinnostaako vai ootatko kiltisti kunnes tuota tilataan joskus lisää.. ;)

Pikkuneidit vaaleanpunaisissa

Ostin tässä taannoin huutonetin kautta vaaleanpunaista trikoota, jonka piti olla puuvillaa, mutta joka olikin jotain kevyttä keinokuitua. Vierastan kovasti kaikkea muuta kuin luonnonkuituja, koska keinokuidut tuntuvat hiostavilta, ja herkkäihoisena on aika tarkka muutenkin kankaan laadusta, joten tämä kangas oli vähän ongelma.. en ole oikein keksinyt sille käyttöä, ja tämän projektinkin jälkeen sitä jäi vielä käyttötarkoitusta odottamaan.

Nyt kuitenkin yritin kuluttaa sitä muksujen housuihin. Molempien housujen kaavat ovat uusia, itse piirrettyjä, joten tulipa samalla kokeiltua niiden toimivuutta kankaalle, jonka tärveltyminen ei olisi haitannut, vaikka housut eivät olisikaan olleet käyttökelpoiset. ELI SIIS vaaleanpunaiset peruspöksyt koossa 74 ja 104.



Kuopuksen housuissa astelee lahjetta pitkin pari Sampsukan norsutrikoosta leikattua kärsäkästä. Oli sellainen pikkupala tuota norsutrikoota jäljellä, ja siitä löytyi kaksi ehjää norsuhahmoa. Ne piti tietysti käyttää johonkin hyödylliseen. ;)


Tänä aamuna satuimme viimein myös yhtäaikaa torille Harjun kangasmyyjän kanssa. Sairaskohtaus oli kuulemma estänyt myyntikeikan silloin torstaina, kun sinne viimeksi yritin, mutta onneksi ei mitään vakavampaa ollut käynyt kuitenkaan. Myyjäpariskunta on molemmat melko vanhoja, enkä ole kehdannut kysyä, jatkaako toimintaa sitten kukaan, kun heiltä työpuhti loppuu. Toivottavasti jatkaa.

Tämänaamuinen saalis kangaskojulta ilahduttaa kovasti - löysin nimittäin sen väristä keltaista trikoota, jollaista olen katsellut jo pitemmän aikaa. Katsokaa nyt miten ihanasti se natsaa tuon tummanruskean kanssa:


Muutkin löydöt ovat kivoja - ruohonvihreää, jonka väri on kuvassa liian tumma, ihan perusvalkoista (2e/metri) ja tuota turkoosi-valkoista UNIKEKO-trikoota. Kyllä kelpaa alkaa suunnittelemaan uusia kuteita, kunhan kankaat ovat selvinneet pyykkikoneesta ja kuivausrummusta (pesen ja rumpukuivaan lähes kaikki ostamani kankaat, jotta ne ovat lopullisessa kuosissaan ennen kuin ompelen ne vaatteiksi).

Pahan päivän ruskea pelastus

- eikä se ole suklaa. ;)

On ollut vähän hankala päivä, aamupäivästä etenkin. Aluksi kampesin heti aamulla liikekannalle koko pikkukolmikon kanssa, tarkoituksenani käydä torilla kangasostoksilla. Harju oli edellisenä päivänä ilmoittanut lehdessä, että on tulossa tänään, ja sitä siis lähdin kannattamaan. Yhdentoista maissa oltiin koko porukka onnellisesti torin kulmilla, mutta vaikka käveltiin kahdesti torialue läpi ristiin-rastiin, ei kangaskauppiaan kojua näkynytkään missään. Voitte arvata, että harmitti!! Ei sinne ihan pikkusyystä lähde kolmen alle nelivuotiaan kanssa, etenkään, kun keskimmäinen on aivan järisyttävässä uhmaiässä.

Ei kuitenkaan auttanut kuin niellä harmistuksensa. Sen verran torilla viivyttiin, että syötiin jätskit ja opetin siinä samalla lapsille vähän luonnon lajintuntemusta - toisin sanoen tutuiksi tulivat varis, kesykyyhky ja varpunen. ;)

Nuorimmaisen päiväuniaika ehti tulla ja mennä ennen kuin ehdittiin kotiin, ja siksipä loppupäivä uhkasi mennäkin aivan alle kaikkien arvosanojen. Muutaman tunnin sessio oli olohuoneympyrässä kävelyä, hyssyttelyä, nukutusyrityksiä ja parkua. Tämän siis sain palkinnoksi siitä, että yritin kerrankin ottaa lapset mukaan kaupunkireissulle ja antaa heillekin vähän uusia elämyksiä. Nuorimmaisella ei ilmeisesti ole vielä naisellista tarvetta shoppailuun...

Lopulta sain kuitenkin pikkuisen nukahtamaan, ja loppuilta meni sitten jo paljon paremmin. Illan kähmeessä, muun elämän ohessa, sain hävitettyä loppuja Jofotexin trikookankaita ja ompelin pojalle tämän junapaidan:


Resori oli joku vanha valmiiksi käänteelle silitetty ruskea kaitale, ja koko paidan pääntie meinasikin mennä sen vuoksi pipariksi, kun resori oli vanhaa ja väsynyttä - se ei joustanut suuntaan eikä palautunut toiseen. Lopulta sen kuitenkin sai onnellisesti paikoilleen, ja poika sai paidan päälleen:


Kaava on Ottobre 6/09 lehdestä, aluspaidan kaava. Kiva kapea malli, josta kovasti tykkään!

Toinen josta kovasti tykkään, on tämä Ikasyriltä tilattu pilvitrikoo. Kun se aikaisemmin esittelemäni (ja nyt myytävänä oleva) myyräpaita tuntui vähän poikamaiselta, piti kokeilla tehdä samasta kankaasta mekko:


Tuohon en applikoinut nyt mitään, ja pilvineen tuo kelpaa hyvin ilmankin. Kaava on taas Ottobrestä, ja samasta numerosta kuin tuo pojan paidan kaavakin. Paidan kaava oli tämäkin, lisäsin vain helmaan vähän leveyttä ja 7cm pituutta - niin että on enempi mekko kuin paita, mutta kuitenkin vain sen verran, ettei helma häiritse konttaamista. Meillä kun on lähipäivinä opittu konttaamaan! =) Hihanpituuteen lisäsin myös sentin-pari, ettei jää niin pian pieneksi. Resorit tein kädenteihin vähän tavallista kapeampina, jotta pysyy hihat ylhäällä, vaikka olisivatkin alkuun vähän pitkät.

Niin suloinen on tuo pikkuneiti ylpeän äidin silmissä, etten millään osannut valikoida näistä kuvista vain yhtä, joten laitetaan ne kaikki:

Näiden kahden vaatteen myötä parani tämän äidin päivä huomattavasti!

Arpa on nostettu

Aamupalan jälkeen koitti meillä juhlallinen (ehheh) arvontahetki. Kommentit tulostettiin, leikattiin ja taiteltiin, ja kaikki nyytit laitettiin pojan lippikseen. Sekoiteltiin lappupuuro hyväksi, ja poika sai itse toimia oman hattunsa pitelijänä:

Lahjomaton arvontatuomaristo nosti hatusta lapun...

... jossa lukee näin:

Onnea m.a.a.r.u.s.k.a! Laitahan yhteystietoja ja koko- sekä väritoiveita sähköpostitse (tosimummo@wippies.fi), niin tosimummon ompelukone ryhtyy töihin! =) Väri- ja muut vaihtoehdot näet vielä täältä.

Punakarhunköynnöstä ja verhoja

Tänään tosimummo ei ole paljonkaan ommellut, enemmän on oltu koko sakki ulkosalla. Aamulla kuitenkin piti ommella uusi kappaverho meidän makkarin ikkunaan, kun entinen oli vaivannut silmää siitä lähtien, kun sen siihen kuukausia sitten iskin. Joku verho ei vain kertakaikkiaan käy johonkin, ja siitä ei pääse kuin verhoa vaihtamalla.

Tämän verhon valkoinen ohut puuvilla oli Eurokankaassa lauantaina 2,50e/metri, ja sitä piti ottaa tuohon ikkunaan sopiva parin metrin pala. Kankaan leveys oli 80cm (vinkkinä, että tuosta saa helposti ja halvalla nätit kesäiset sivuverhot, kun on valmiiksi rispaantumattomat ne pitkät sivut).


Verhon pitsi on tilattu joskus Pikku-Auringosta, ja muistan senkin, että kyseinen tilaus tuli perille samana keskiviikkona, kun sitten iltayöstä lähdettiin sairaalaan hakemaan tuota nuorimmaista haikaralta.. ;) Varmaan saman rahtihaikaran säkissä, vauva ja tuo pitsi.


Ulkona on sitten nikkaroitu tänään köynnöstukia, joista laitan kuvia kunhan ehdin maalaamaan ne häkkyrät. Olen kovasti ihastunut tuohon monen kammoksumaan punakarhunköynnökseen, ja sitä siirsin nyt ruusupensaan juurelta emalivatiin kasvamaan. Toiveena on, että se lähtisi kiipeämään pihassa töröttävää sähköpylvästä pitkin, ja sitä vasten sen siis asettelin.

Tuo punakarhunköynnös kietoutuu tukensa ympärille lähes silmissä, ja sitä on kiva nappaista joskus sisällekin maljakkoon muita pihalta katkottuja kasveja tukemaan. Maljakossakin tuo köynnös lähtee nopeasti kiertymään muiden ympärille. Tässä se kiertää lupiinin kukan vartta - ja toinen varsi sisarustaan:


Lähtikö muuten Laura sulla silloin joskus kasvamaan ne juurenpalaset, joita postiteltiin? Tuohan tuntuu olevan monen puutarhurin painajainen, ja leviää kuulemani mukaan aika hanakasti, mutta siitä huolimatta itse kyllä tykkään kovasti tuosta. Ja ihmehän tuo jos minä saan tuonkaan pysymään hengissä, joten ajattelin uhmata kohtaloani ja siirtää tuota kasvamaan myös tulevan kotimme pihamaalle. Alkuun voisi tosin yrittää kasvattaa isossa ruukussa, jotta leviäminen olisi paremmin hallittavissa, jos sellainen ihme olisi tapahtuakseen. ;) Tässä nykyisessä kotipihassamme se ei ole neljän vuoden aikana kahdelta kasvupaikaltaan levinnyt, vaikka kuinka olen toivonut, joten nyt siirsin sitä sitten itse kolmanteen paikkaan.

Puutarhasta sisätiloihin - tänään on viimeinen arvontaanosallistumisvuorokausi, ja huomenna aamulla arvotaan!! =) Osallistujia näytti äskettäin olevan 25. Arvonnan voimassaoloaikana onkin melkein tullut jo toinen kävijätuhat täyteen, siitä kiitos teille, lukijat! =)

Lempivaate?

"Muistaako kukaan aikaa,
jolloin jokaisella oli jokin lempivaate?
Se uskollinen käyttäjänsä näköinen vaate,
joka kulki mukana elämän eri tilanteissa;
iloissa ja suruissa, arkena ja juhlana..."

Nanso on tuonut markkinoille oman lempivaatemalliston, ja niitä ne varmaan usealle käyttäjälleen ovatkin - mukavia päällä, helppohoitoisia ja moneen tilanteeseen sopivia.

Tässä tänään tekemässäni tunikassa on aineksia samaan. Tämä on minulle juuri sitä - mukava päällä, helppohoitoinen, antaa anteeksi pikkuvirheet kropassa jne...


Kaava on aamusella itse piirrelty topin kaavasta, ja ommellessa jatkojalostettu vielä edelleen. Kankaan löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista. Sen vilkas kuosi ilahduttaa silmää, ja peittää ihmeesti raskausaikojen muistona matkassa roikkuvat löysät vatsanahat ja muut ikävät jutut.

Kaunis auringonpaiste (viimeinkin!!) houkutti ulos kuvaamaan, eikä sisällä otettu tasokuva muutenkaan anna oikeutta pukineelle. Sen verran itsekritiikkiä kuitenkin, että naama tyhmine ilmeineen jääköön pois kuvasta. ;)