Juhannuksen ajasta selvittiin hengissä ilman ompelukonetta, mutta kaikkia harrastuksia en sentään osannut unohtaa "lomallakaan" (miten äitiyslomasta lomaillaan?). Hain aitasta aiemmin kaivamani ja siistimäni ikkunanpokan, ja kuljetin sen peilintekoa varten kotiin. Tälle ei juuri muuta tarvitse tehdäkään kuin vaihtaa lasi peiliksi:
Lisäksi sain kotiin lähtiessä mukaani uudet koristelistat kirjoituspöytää varten. Kiitos iskä kun viitsit vaivautua! =)
Lapsuuden maisemissa tuli käveleskeltyä ja kuvattua kaikenlaista. Tässä vanhan rehusiilon kylki, nokkosten valtaama:
Lapsuuden leikeistä on vielä jäljellä ihan konkreettisiakin muistoja...
Tuo ylläoleva mökkipaha on jo toinen laatuaan, ensimmäinen paloi maan tasalle muutamia vuosia sitten.. tuon nykyisen mökin teossa olin mukana ihan alkuaikoina, pikkuveljet ovat sitten laajentaneet mökkiä ja tehneet oikein parvekkeenkin.. palaneesta vanhasta mökistä on siirretty kamina tuohon mökkiin, eli joo, on ihan talviasuttava... ;D Ja sohvakin sisällä on.
Noiden yläkuvien pohjalta voisikin sanoa, että tämä isäni verstaan seinällä oleva sarjakuva taitaa sopia muihinkin kuin miehiin - minutkin valtaa joskus alkukantainen miehinen tarve nikkaroida. ;D
Tässä lepää isoisoisäni tekemä reki - nyt jo niin laho, ettei sitä voi siirtää paikaltaan mihinkään...
Puu sai linnunpesän.
Moneen viikkoon
se uskalsi tuskin liikahtaa.
- Risto Rasa-
Moneen viikkoon
se uskalsi tuskin liikahtaa.
- Risto Rasa-
Orvokit ovat saaneet kauniin kasvukipon - taisi olla vanha äitiyspakkauksen emalivati?!
Mukavia kuvia ja tunnelmia juhannuslomalta! Miten se entinen mökki palo? Oliko se entinen se sama jossa mekin on leikitty silloin aikoinaan sun kanssa.. tuuskattu menemään. Vähän kait ne on tuollaiset mökit mahtavia lapsille!!
VastaaPoistaTulee varmasti hieno tuosta peilistä! Laitahan sitten siitäkin kuvia ku se on valmis. =)
Laura: Joo, se sama mökki. =) Ilmeisesti pikkuveikat jättivät sisälle palavan kynttilän, josta palo oli saanut alkunsa. Hönnä paloi maan tasalle muistaakseni kenenkään tietämättä, eivät kai olleet kotona silloin. Onni onnettomuudessa ettei mukana mennyt muuta, eihän siitä ole verstaan/traktoritallin seinäkään kaukana!! Tuostakin huolimatta: jospa sitä osais olla iteki niin rento vanhempi että antais lasten rakennella tuommosia slummimökkejä ja touhuta omia salajuttujaan, kuten itsekin on saanut silloin lapsena tehdä. Sen luovempaa lapsuutta ei varmaan olekaan!! =)
VastaaPoistaVoi että minä tykkään Risto Rasasta! Ei tarvi monta sanaa ku kaikki olennainen on sanottu! Ihana! Kuvat kans tosi kivoja...
VastaaPoista^ Minä lukeudun kans Rasa-faniksi. Aivan ihania oivalluksia sillä!! Jos tuutte tähän yöks tänään ni pitääpä antaa sulle luettavaks noita Sallisen Laurin kirjoja, sillä on vähän samaa tyyliä ku Rasalla.
VastaaPoistaAivan ihania lapsuusmuistoja ja maalaistunnelmia!
VastaaPoistaMökki on kyllä aika pro, meillä oli samantyylinen joskus muksuina, tehtiin kotitalon laajentamisessa ylijääneistä keltaisista laudanpätkistä. Meiltä tosin puuttui tuo parveke, että tämä teidään mökki on askeleen edellä. :) Hienoja kuvia!