Suolaa haavoihin - haaste

Olen yrittänyt tietoisesti olla ajattelematta liikaa kesää. Viime kesä jäi ainakin henkisellä tasolla melkein välistä, kun lämpö ei juuri luita hellinyt, eikä kesäfiiliksiin siksi oikein päässyt, joten tuntuu, että on tuplaikävä kesää normaaliin verrattuna. 

sinisievikki

Mutta Teijan haastamana ryhdyin kuitenkin etsiskelemään, löytyisikö kuvatiedostoistani sinivalkoisia kukkakuvia. Arvelin, ettei sinisiä löydy kuin yksi tai kaksi, mutta olihan niitäkin sentään jokunen. Valkoisia tiesinkin olevan, kun se on vaaleanpunaisen ohella lempikukkavärini. 

Nykyisen kotikuntani keskustassa kasvaa parkkipaikkojen reunamilla norjanangervoita, joihin ihastuin heti tänne muutettuamme, reilut kymmenen vuotta sitten. Olkoon kuinka tavallinen ja tylsä tahansa, minusta se on kaunis. Niitä tuli myös meidän pihaan, ja niihin liittyy myös yksi hupainen muisto. Ne nimittäin on kaivettu juurakoina ystävän pihasta, ja koska juurakot olivat valtavia eivätkä nousseet pelkästään käsivoimin kuopistaan, kiskoimme me autoon kiinnitetyillä kuormaliinoilla ne ylös. Ei muistunut siinä työn touhussa nenä mullassa ihan mieleen, että mites sitä räikkää oikein käytettiinkään, niin vetäistiin liinan päät vetosolmulle ja alettiin kiskoa. Arvatkaapa, oliko solmu autolla vetämisen jälkeen tiukka. No, pätkä poikki, solmu roskiin ja sytkärillä reunat liinojen päistä, etteivät lähde purkautumaan. Homma hoitui, eikä kenellekään tulut paha mieli. Kukaan ei ole myöskään tullut valittamaan, että liinat olisivat parikymmentä senttiä liian lyhyitä.

Ja meillä kukkii joka kesä kauniisti!

Japaninangervoa minulla on vaaleanpuna-valkoisena ja tässä alakuvan värissä. Ihana kasvi, joka leviää hyvin, kasvaa komeana ja kukkii melkein koko ajan. Kerrassaan mainio etualan reunakasvi perennapenkkiin!

 Hopeahärkki on melkein riesa, mutta toisaalta tosi komea sopivalla paikalla.

 

kurjenmiekka

 

Talvi tekee tehtävänsä, ja perennojen nimetkin unohtuvat hetkeksi. Taustalla on kuitenkin sinertävä jalopähkämö - ehkä?!

Valkoapila jakaa tämän avioparin mielipiteet. Minä tykkään, siippa ei. 

Onneksi kylvin sitä pihan reunamille jo ennen kuin tiesin puolison mielipidettä. Leikkaamattomalla nurmikolla komeilee nykyään laajat, kauniit, valkoisenaan kukkivat matot. Tämä kuuluu myös kanojen lempiherkkuihin, ja sitä saavatkin lapset surutta niille käydä kiskomassa.

Sormustinkukka kuuluu niihin lemppareihin, joista en koskaan luovu, asuttiinpa missä tahansa. Käsittämättömän kauniita - ja helppoja. Väriyhdistelmät ovat joka kerta silkkaa yllätystä.

 

Viimeisessä kuvassa ollaan kyllä jo enemmän liloja kuin sinisiä, mutta koska kuva on nätti, saa se olla siinä.

Ukonhatut on tuotu kotoani Pohjois-Pohjanmaalta. Viime kesänä siihen iski joku öttiäinen, ja näin kaunis kukinta jäi näkemättä.

Kiiltoleimu kukkii keskipihan penkissä syksyllä niin, ettei sitä voi olla huomaamatta. Iltahämärällä se suorastaan hehkuu valkoisena.

Päähenkilöt kuvassa ovat liloja paperikukkia, mutta alla on myös valkoisia. Tämä yksivuotinen kylvettävä kesäkukka on yksi paahteiselle etupihalle sopivia suosikkejani.

Ja kielo kuuluu itsestäänselvästi tähän kuvasarjaan. Se on pelastettu kaivurin telojen tieltä pihan reunamilta, ja siirretty myöhemmin kukkapenkkiin kasvamaan. 

Akileija, kai lehto-sellainen, oli viime kesänä aika sininen.

Lavatarhassa kukkii valkoinen herne.

Ja pihlaja sekä tuomi kukkineen kotipihan koristuksena, jo ennen meitä tällä tontilla eläneinä.

Takapihalla on omasta metsäpalasesta siirrettyjä saniaisia, ja niiden alla kasvaa mattona rönsytiarella.

Tiarella saa joskus tulevaisuudessa varjoa myös lumipalloheidestä, mutta siihen menee vielä vuosia. Viime kesänä pääsimme nauttimaan ensimmäisestä kukinnasta, ja parikymmentä palleroa pikkupensaaseen ilmestyi.

patjarikko

Puutarharomantikkona olen istuttanut lukuisia pensasruusuja pitkin pihaamme, ja parina kesänä niiden kukinta on alkanut olemaan jo näkyvää. Juhannusruusu on tällä hetkellä ainoa valkokukkainen lajike.

Viimeisten kuvien vinkki on hyvä mutta halpa. Ojan varsilla kasvava siankärsämö on kuivaan ja paahteiseen hiekkamaahan mitä kaunein kasvatti! Vähän se on innokas juurten kautta leviämään, tai liekö siementämällä, mutta helppo sitä on myös maasta juurineen repiä pois, kun alla on rouheaa hiekkaa. Kukinta kestää pitkään ja on kaunis. Moni on yllättynyt huomatessaan, mitä minulla penkissä kasvaa, ja vielä enemmän sitten, kun on kuullut, että se on siihen tarkoituksella istutettu.

Kovasti voimia ja sitkeyttä kaikille kesää kaipaaville! Ja anteeksi tämä pieni suolaripaus haavoihin. 

Viisivuotiaan elämänkerta

Sain haasteen. Tosimummo kiittää ja kumartaa Pizzicaton blogiin päin, ja alkaa laatimaan muistelmiaan!

Valmistuin pukuompelijaksi keväällä 2006, ja saman vuoden syksyllä syntyi esikoisemme. Haaveilin jo tuolloin trikoo-ompeluista, mutta silloinen kankeahko lainasaumurini ja kaksoisneulaan kykenemätön ompelukoneeni eivät varsinaisesti kannustaneet kokeilemaan kovin montaa kertaa. Kun sitten hankin myöhemmin oman, hyvän perussaumurin ja alkuvuodesta 2010 myös unelmieni ompelukoneen, alkoivat ompelukset sujua aivan eri tahtiin kuin aikaisemmin. 

Olin siihen aikaan jo kolmen pikkutenavan äiti, ja käytännössä lähes "yksinhuoltaja", kun puoliso oli päivät töissä ja illat rakensi nykyistä kotiamme, ja halusin päiviin muutakin sisältöä kuin vaipanvaihto, vaikka voinette kuvitella, että kolmessa pienessä olisi ajankäytöllisesti ollut kyllä ihan riittämiin työtä. Niinpä ryhdyin laatimaan sivuja, kirjoittelin testipostauksia ja mietin, mihin sitä onkaan alkamassa. Suuren alkusysäyksen antoivat taidokkaasti tehdyt ompelublogit, joita iltaisin kävin lueskelemassa ja ihmettelemässä. Toisaalta blogin tekeminen ja kirjoittelu itsessään ei ollut vierasta, sillä olin pitänyt sisaruksille ja läheisille ystäville avointa blogia jo useiden vuosien ajan.

Uuden blogin nimi oli itsestäänselvyys alusta saakka. Joskus jo paljon aikaisemmin olin kierrellyt siskoni kanssa kirppiksiä, ja jokaista rättiä tutkaillen miettinyt, mitä mistäkin voisi tehdä, jos vähän tuunaisi. Kun sitten vielä yhteisessä lapsuudenkodissamme neuloin sukkaa samaisen siskon nähden, sisko totesi, että "jos mummoutta mitattaisiin käsitöillä, sää olisit kyllä tosimummo!" Siinäpä se.

Maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 napsautin Tosimummon bittivaruuteen, kaiken kansan luettavaksi. Kansa tosin on aika suureellinen nimitys muutamasta tutusta lukijasta,mutta ajan myötä lukijoita tupsahteli lisää, ja nyt ollaan jo lähellä tuhatta kirjautunutta lukijaa. Aika hurjaa!

Alusta saakka blogin sisällön on kerrottu olevan ompelua, sisustusta, tuunailua sun muuta sekalaista, ja sitä se on ollut. Kameroita on uusittu parempiin, ompelukoneitakin hankittu lisää, saatu neljäskin lapsi, muutettu uuteen taloon ja haaveiltu jo "loppuelämän kodistakin", mutta Tosimummo vain pysyy. Eikä ole kertaakaan edes harkinnut lopettamista.

Koska yksi blogin perusideioista on ollut alusta saakka jakaa tekemisen iloa muillekin, ryhdyin laatimaan omakätisiä ompeluohjeita, ja ohjepostaukset ovatkin saaneet paljon positiivista palautetta.

Oman pihan myötä piha- ja kukkajutut ovat vallanneet suuren osan kesäpostauksista, mutta onneksi kukaan ei ole sen takia käskenyt mummelssonia eläkkeelle. Kaikenlaiseen kokeilemiseen, tuunaukseen ja tuhertamiseen kaipaisin lisää aikaa ja spontaaneja mahdollisuuksia kokeilla vaikka mitä, mutta ehkä sitten, kun lapset vähän kasvavat.

Kuvakokoa muutin jossain vaiheessa isommaksi, kun koin, että on työlästä klikkailla auki pieniä kuvia sen sijaan, että voisi katsoa se sujuvasti suoraan suuremmassa koossa. Kuvienkäsittelyä ilmais-Picasalla harrastan nykyään rutiininomaisesti (lähinnä rajausta, kontrastin tai varjostuksen säätöä tai erikoisefektejä). Blogin taustavärin haluan pitää valkoisena ja fontin selkeänä, jotta tätä olisi helppo lukea. Kirjoittaminen on tavalla toisella ollut aina rakas harrastus, joten vähäsanaista ei tästä blogista tule koskaan.

Sen suurempia taitekohtia en blogistani erota. Samaa mummojorinaa alusta tähän päivään, ja sillä samalla jorinalla aion jatkaa. Ihan vain, koska se on kivaa! Ja vaikka aikapulaa on ilmassa, haluan silti tehdä jokaisen postauksen rauhassa, ajatuksen kanssa. 

Yritin tuossa katsella, kenet haastaisin mukaan seuraavaksi, mutta juuri nyt tuntuu, että olisi hauskempaa lähteä potemaan viheliäistä flunssaansa peiton alle lämpimään. Sovitaanko, että jos joku tahtoo, voi tätä minulta pyytää, kuten alla olevissa ohjeissakin kehotetaan tekemään.

Tässä vielä ohjeet kokonaisuudessaan:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Kiitos kaikille teille, jotka olette roikkuneet mukana vilkkaat ja hiljaisemmat ajat sekä matkalla mukaan hypänneille. Ja erityisesti kiitos teille, jotka käytätte arvokasta aikaanne kommenttien kirjoittamiseen. Ne ne vasta tekevät blogista sen, mikä se on, kun mukaan tulee kirjoittajan itsensä lisäksi lukijoiden äänet ja yhteinen keskustelu. Se on mahtavaa! 

Postauksen kuvat ovat ensimmäisen blogivuoden 2010 aikana julkaistuja otoksia.

 

Pinkki yllätys keittiössä

Aamusella keittiössä oli odottamassa mitä kaunein hyvän huomenen toivotus. 

Vihreyden keskellä pilkotti pinkki väriläiskä!  

Tämän ensimmäisen pelakuun kukan avautumista on odotettu kauan,  mutta nyt se vihdoinkin päätti avautua! Pistokas on Multasormesta, eli ei ihan omia siemenkasvatuksia kuitenkaan. Omat näkyvät ensimmäisessä kuvassa taustalla, niissä ei vielä näy nuppuja.

Lauantaina kaupungilla käydessäni olin niin fanaatikko, että katselin Hongkongin pihamyymälän perennantaimia vesisateessa. Paperinen taimikassi kesti melkein autolle asti... muttei ihan.

Sain kuitenkin kuljetettua kotiin asti kolme litimärkää kivikkokäenminttua ja valkokukkaista ketoneilikkaa. Kivikkokäenmintusta en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan, mutta se vaikuttaa lupaavalta! Kuvaan sitä(kin) teille, kunhan se alkaa kunnolla kasvamaan.

Kevään tulo tuo mukanaan monta projektia, joista yksi on ollut tämä pikkuinen liiteri. 

Pariovet ja nurkkalaudat siitä vielä puuttuvat ja lopullinen sijoituspaikkakin on vielä nurmipinnalla, mutta pitäähän tätä jämämateriaali-liiteriä silti jo esitellä! Meillä pidetään lattialämmitykset olohuone-keittiöalueelta pois päältä läpi vuoden ja lämmitetään päivittäin kaakeliuunia. Koska polttopuita saa hakea sisälle sen verran usein, täytyy puiden hakeminen tehdä mahdollisimman helpoksi. Puita tehdään kerralla isompia määriä tuollaisiin verkkohäkkeihin, jotka säilytetään tontin perällä pihan ulkopuolella, pressuilla suojattuna. Tähän liiteriin siirretään traktorilla yksi häkki kerrallaan, ja liiteri sijoitetaan lähelle kodinhoitohuoneen ovea, jotta samalla lumen aurauksella saadaan reitti auki sekä taloon että liiteriin. Voiko uunin lämmitys helpommaksi enää mennä? 

Mutta ei mietitä talvea nyt, kun vihdoin alkaa aurinko paistaa ja kevät tulee! Sain hauskan haasteen Salaisen puutarhan Teijalta, ja koetan nyt vastailla kysymyksiin parhaani mukaan. Näiden myötä pääseekin mukavasti kesäfiiliksiin!

1. Mitä blogin pito sinulle merkitsee?

Alunperin aloitin bloggaamisen saadakseni vaihtaa ajatuksia samanhenkisten lukijoiden kanssa ja säästääkseni siippaa kanttinauhajutuiltani, mutta viiden vuoden aikana vähintään yhtä tärkeäksi on tullut se, että täällä minulla on arkistoituna kaikki tekemiset kuvin ja sanoin. Menneisiin projekteihin on niin hauska palata, kun kaikki on dokumentoitu blogiin!

2. Paras vuodenaika puutarhassasi, miksi? 
Loppukevät ja alkukesä. Silloin on itse intoa ja tarmoa täynnä ja pääsee pitkän odottamisen jälkeen taas tarttumaan lapioon ja toteuttamaan talven aikana tehtyjä suunnitelmia. Siinä vaiheessa jokaisen kasvin ilmestyminen maasta on kakkukahvitarjoilun arvoinen juhlahetki, ja tunne siitä, että koko pitkä, lämmin kesä on vielä edessä, on pakahduttava.

3. Mikä on inhottavin työ, mitä puutarhassasi joudut/saat tehdä? ;)

Kivikovan savimaan kaivaminen, tai oikeastaan veistäminen, sillä eihän siihen oikeasti lapio uppoa, vaan sitä täytyy työstää "höyläämällä" siivu kerrallaan. Heti toisena tulee kivien kerääminen, vaikka niistä kivistä pidänkin. Kun on käyttänyt yhden kokonaisen kesän ja puolet toista pelkkään pikkukivien keräämiseen, alkaa sekin homma tuntua vähän tylsältä...

4. Mikä puutarhanhoidossa tuo suurinta tyydytystä elämääsi?

Näin uudisraivaajana ehdottomasti se, kun näkee työnsä tulokset. Että voi katsoa kuvia vuoden takaa ja todeta, kuinka paljon pihanteko on edennyt vuodessa. Myös siitä saa iloa, kun huomaa, että summanmutikassa ja randomilla ja minimikokemuksella saakin aikaan jotain ihan kivan näköistä, ja joku toisen viereen istutettu kasvi sopii juuri siihen kuin nenä päähän. 

5. Millä perusteella valitset kasveja puutarhaasi? 

Etsin kasveja kasvupaikan tarjoamien olosuhteiden perusteella. Meiltä löytyy paikkoja eteläseinän paahdetta kestäville läpäisevän maan kivikkokasveille, aurinkoa ja puolivarjoa kostean ja savisen maan kasveille ja tänä kesänä olisi tarjolla paikka myös syvän varjon lajeille, kun talon taakse saadaan tehtyä paikat istutuksille. Jos joku laji on mielestäni superkaunis, mutta sen kasvupaikkavaatimukset ovat sfäärien päässä siitä, mitä minulla on tarjota, en osta sitä. Mieluisimpia kukinnan värejä ovat vaaleanpunaisen eri sävyt ja valkoinen.

6. Parasta puutarhassasi?

Ne eniten työtä teettäneet kivipengerrykset ja -aidat, aurinkoinen loiva rinne ja pikkuhiljaa runsastuva vehreys. Ja tietysti se, että se on itse suunniteltu ja toteutettu, eli meidän näköinen.

7. Oletko "kevätpuutarhuri", vai "tosipuutarhuri", jonka mieleen ei muuta paljon mahdukaan? (lue hieman pilke silmäkulmassa...) 

Mitä keväämpänä ollaan, sitä enemmän tosipuutarhuria minusta löytyy. Homma jaksaa innostaa koko sulan maan ajan, mutta ehkä hiukan rauhoitun syksyä kohti mentäessä. Mutta vain hiukan! ;)

8. Mieleenpainuvin asia vuosien varrelta puutarhanhoidossa? (esim. erityisen onnistunut/epäonnistunut kasvivalinta, jokin tuoksu tai kukinnan väri, yllätyskasvi, puutarhavierailu, ihan mikä vaan mikä on vaikuttanut ajatusmaailmaasi voimakkaasti?)

Suurimpia oivalluksia on ollut se, että minäkin pystyn tähän! Lapsuudenkodissani on perinteinen maalaistalon nurmikkopiha pihlajineen ja koivuineen, ei mitään fanaattista puutarhaharrastusta, ja niinpä oletin aina, että se on supermiesten ja -naisten hommaa se sellainen, että saisi kasvit kukkimaan. Sitten yhtäkkiä tajuaakin, että tässä sitä tämäkin mummo rakentaa ja ylläpitää monen tuhannen neliön kokoista pihaa ja saa sen jopa näyttämään vähän pihalta. Wau!

9. Mistä hankit kasveja, parhaimmat taimistot?

Kesällä olen tuttu näky Multasormessa ja Honkkarin pihamyymälässä. Myös K-raudan perennaosaston käyn läpi melkein jokaisella kauppareissulla. En osta koskaan paljon kerrallaan, jolloin harrastus ei käy kipeää kukkarolle. Kuljen myös silmät auki ystävien pihoilla ja ehdotan vaihtoa tai kerjään jakopaloja. Viherpeukaloiden verkkokauppaa käytän myös, mutta ahdistun kyllä niistä isoista postikuluista.

10. Luetuin blogitekstisi?

Tämä ei liity puutarhanhoitoon ollenkaan, mutta paidanompeluohjetta on luettu yhteensä 43 717 kertaa!

11. Mikä on puutarhaunelmasi?

Se ei kaikesta rakkaudella tehdystä huolimatta ole tämä piha, vaan se on maalaistalon pihapiiri, jossa on perinneperennoja ja ruusupensaita, sammaloitunutta nurmikkoa ja vanhoja paksuoksaisia puita. Navetan seinustalla kasvaa villiviini ja Zilga-viiniköynnös. En tiedä vielä, missä se vanha pihapiiri on, ja milloin me sen löydämme, mutta se on. Ja kun sen löydämme, alkavat puutarhaunelmat toteutua.

Minulla ei hirveästi ole tiedossani puutarhablogeja, koska olen keskittynyt enemmän tuohon ompelupuoleen, mutta tulkaa toki julkisuuteen, te kaikki ihanat pihabloggaajat! Tämän haasteen Teijan hyvin kysymyksin saa napata mukaansa täältä kuka tahansa pihabloggaaja, jonka blogissa on alle tuhat lukijaa. Ainakin Sipulia ja silmukoita voisi tämän mukaansa ottaa, samoin Ehtoisa emäntä!

Ja tässä, tässä on minun viikonloppuni suuri ilon aihe! Puutarhapaviljongin runko kahdellakympillä. Kattokin tähän löytyy, mutta siinä on pari vääntynyttä putkea, jotka siippa saa oikaista ennen kuin tämä kasataan meidän pihaamme.

Kuva: tori.fi

Kankaita tähän ei ole, tai no olisi ollut sivuverhot, mutten halunnut niitä. Halusin vain rungon, ja sitä olenkin halunnut jo monen monta vuotta. Suunnitelmissani on juntata kehikko maahan ja istuttaa joka tolpan juurelle monivuotisia köynnöksiä. Yksi tulee olemaan voimakaskasvuinen japaninkelasköynnös. Kuvitelkaa, mikä ihana vihermaja tästä tulee!

kuva: suomalainentaimi.fi

Lattiaksi olen kaavaillut tiiliä, joita joskus haimme, kun ilmaiseksi sai. Pientä sulovilensyndroomaa on ilmassa, mutta vain sellaisissa hankkeissa, joihin olisin alkanut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, hinnalla millä hyvänsä! 

Paviljonkiin tulee tietysti lepotuoli ja pieni kahvitteluryhmä - ehkä valkoiset metallikalusteet. Kelpaa siellä köynnösten varjossa sitten kahvitella! Parasta tässä projektissa on kuitenkin se, että vihdoinkin minulla on tilaa usemmalle kiipeilevälle köynnöskasville, jollaisista niin kovasti pidän, ja joille on ollut hankala löytää paikkaa, kun piharakennuksia ei pahemmin ole. Ja koska kattoa tähän ei tule, toivon tämän kestävän myös talvet, vaikka köynnöksetkin toki painavat itsessään jo melkoisesti. Jos homma ei onnistukaan, ei tässä ainakaan paljon rahaa häviä (kasvien hinnastahan ei ole tarpeen puhua).

Ihanaa, aurinkoista viikkoa!

Peruspukineita ja "kahvikupposen äärellä"

Ihme ja kumma, en ole tilannut kankaita aikapäiviin (ainakaan paljon)! Sen sijaan olen ommellut tilauksia asiakkaiden omista kankaista, lajitellut omia kangasvarastojani ja ommellut sieltä tarpeen mukaan omille vaatetusta. Tämä vanha raitaneulos on anopilta, oli leikattu jo vaatteen kappaleiksikin, ja niitä muokkaamalla tuli sopivasti 122-senttinen paita. Onhan tämä nyt paljon miehekkäämpi kuin kaikki kuviokuosit!

Käänsin raidoituksen hihoissa alareunaan, jottei tule sellainen kauluri-vaikutelma.

Harmaasta collegepalasta, jonka olemassaoloa tuskin enää muistinkaan, ompelin pienemmälle pojalle housut.

Ihan peruspökät legginsien kaavaa leventämällä, mutta eteen tein polvipaikan tyyliin pienet taskut. Käänteet ompelin oikealle puolelle, ja taskun huolittelemattomat reunat saavat käpristellä pesussa kivasti rullalle.

Kyllä kelpaa hymyillä.. no ehkä hetken, mutta tosiasiassa tämä mies on nyt tässä iässä:

 Kuvia on äärimmäisen hankala saada, varsinkaan valkoista taustaa vasten. Siksipä en edes yrittänyt toista kertaa, vaan teippasin paidan kiinni seinään.

Metsolaan olenkin tehnyt tammikuun aikana sen muistaakseni ainokaisen kangastilaukseni. Siellä oli niitä hyviä tarjouksia tietyissä kankaissa, ja tuo traktorikuosi puhuttelee edelleen eikä siitä nyt ole kenelläkään vaatetta, joten tilasin sitä uudestaan. Pienimmäinen omistaa nyt traktoripaidan. Esikoinen puolestaan sai kaunokirjoitusmekon, ja oli siinä opettajakin vähän katsonut, että mikäs tuo on, kun mekko oli ensimmäistä kertaa tytöllä koulussa päällä. 

Edessä on rintatasku vaikka nenäliinaa varten, näin flunssakauden kunniaksi. Tekstejä en siinä alkanut kohdistamaan, ainoastaan rivit mallasin kohdakkain.

Siinäpä ne viime viikon perusankeat. Jos lähtis tästä vaikka ompelemaan lisää! 

Vinkatkaapa muuten, jos jossain on myynnissä oikein tyttömäisen herkkää ja hempeää kuviovelouria. Itse en minulle tutuimmista verkkokaupoista sellaisia nyt löytänyt, vaikka tarvetta olisi. Onko niin, että herkkien tyttövelourien kohdalla on nyt musta aukko?

Jouduin muuten poistamaan anonyymi-kommentointimahdollisuuden käytöstä. Roskapostia on alkanut tulvia ovista ja ikkunoista kommenttibokseihin niin, että tosissaan jo ärsyttää. Enää ei pitäisi tulla. Pahoittelut tästä muutoksesta niille, jotka eivät kommentoi tunnuksella. Ps. Gmail-tunnusten tekemiseen ei kauan mene! ;)

Ai niin, minulle heitettiin haastekin jokin aika sitten! Kiitos tästä. Olen siihen viimein vastannut ja julkaisen sen nyt tässä samalla. En tätä nyt suoraan jatka mihinkään, mutta haastan tähän mukaan kaikki blogiani lukevat bloggaajat, jotka olen tavannut kasvokkain. Kerrothan kommenttiboksissa, jos otat haasteen vastaan ja vastaat blogissasi kysymyksiin!

“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.“

1. Mikä on sisustustyylisi?

Ei mitään hajua. En sisusta tyyliuskollisesti, vaan niin, että lopputulos miellyttää omaa silmää. Jos jotenkin pitäisi määritellä, tämä olisi kai jotain maalaisromanttisen, shabby chicin ja pienesti teollisen tyylin sekametelisoppaa. Tähän kotiin sopii kaikki, mistä itse pidämme, tyylillä ei niin väliä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en edes tiedä, mitä kaikkia sisustustyylejä on määritelty olevan olemassa.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Rahallisesti varmaan keittiöön, koska muistatte varmaan upean Romuritari-pöytämme uusine tuoleineen... ja lamputkin vielä. Olohuoneessa taas on niitä huonekaluja, joihin olen käyttänyt eniten työtunteja kunnostaessani niitä.

No jaa, on niitä näköjään vähän joka huoneessa...

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

En mihinkään. Pihi ei käytä rahaa tuntematta kolkuttelua. Tai no, ruokaostoksilla ei kolise missään. Ruokaa kun on pakko hankkia.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

En mielestäni mihinkään. Mutta jos vertaa vaikka naapurin isäntiin, niin tuhlaanhan minä toki enemmän kankaisiin kuin he ikinä yhteensä. Kaikki on niin suhteellista!

5. Mistä onnesta unelmoit?

Ihan tästä tavallisesta. Siitä, jota kai elänkin. Tasaisesta arjesta rakkaiden kanssa. Terveydestä, ystävistä ja olemisesta. En toki panisi pahakseni, jos tämä parivuotias kotimme muuttuisi yhtäkkiä upeaksi, vanhaksi taloksi, jossa neliöt kerrottaisiin nykyisestä kahdella.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Terveyden tai rakkaimpien menettäminen.


7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Niissä, joita olen luvannut muille.


8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Toivottavasti kaiken.


9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Herkkyys, tai miksi sitä sanoisi... sydämen sivistys.


10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Samaa toivon tasapuolisesti molemmilta. Luotettavuutta ja ihmistenlukutaitoa.