tiistai 24. helmikuuta 2015

Unikkounelmia useammalle!



Viimeviikkoinen unikkoarvonta keräsi vajaat kuusikymmentä osallistujaa, ja koska siemeniä on siitä yhdestä alkuperäisestä siemenpussillisesta tullut useita kymmeniä siemenkotia, raaskin näitä nyt arpaista vähän usemmankin palkinnon verran.

 

Jaettu ilo on moninkertainen ilo!


Kysehän oli näistä tummanpuhuvista yllättäjistä, joita siemeninä ostaessani luulin saavani vaaleita 'lilac pompom' -unikoita, mutta toisin kävi. Tosin eihän rumaa kukkaa kai olekaan, ja nämäkin jäivät vakioasujiksi pihaamme, vaikka alkuun tämä väriyllätys ei kovin iloista laatua ollutkaan.



Random.org auttoi arpomisessa, ja ensimmäiseksi voittoarpa osui Riitta Savolaiselle.



Ensi kesänä Riitan pihassa nuokkuu dramaattisia, tummia kaunottaria. Osassa on enemmän terälehtiä, osa on vähän yksinkertaisempia. Mitä lienevätkin, mutta kivoja ainakin.


Toinen voittaja on hippohiiri, joka kommentoi anonyymina. Sielläkin saattaa olla tällainen salaattipenkiä muistuttava kasvusto, kunhan päästään kesään.


Kolmas voittaja on Niinu, joka saa tästä kuvasta vähän esimakua siitä, miltä nämä mollukat näyttävät perennapenkissä. Niin, aika hallitsevia. Ensi kesänä siirrän ne omaan isompaan paikkaansa kasvamaan, niin saavat röyhytä rauhassa.


Ja koska noita siemenkotia tosiaan on, ja näiden isojen lisäksi vielä jotain silkkiunikkoakin, niin otetaan muutama lisävoittaja vielä mukaan! Joku saattaa saada näitäkin.


Lisäarpa oli Marina Forssin, onneksi olkoon! Saas nyt nähdä mitä siemeniä täältä kenellekin lähtee, mutta jokaiselle ainakin niitä lupaamiani tummia suuria.

Ja vielä viides voittaja, joka on... Birgit. Mahtavaa! Kylvetään koko kotimaa täyteen unikoita!


Laittakaapa te voittajiksi tituleeratut yhteystietonne oikealla sivulla näkyvään mummosähköpostiini, niin lähettelen teille kevätkylvöaineksia.

Pelargoni 'apple blossom' kolmen viikon iässä
Sirkkalehdet ovat saamassa seuraa!

Viime kerralla arvuuttelin myös saviruukkuun muuttaneen tyypin lajia, ja salviaahan tämä kieltämättä kovasti muistuttaa. Hauska sikäli, että tämä meni täydestä, sillä kyseessä on Ikean muovikasvi. Kehtaan siis jatkossakin pitää tätä ruukussa ja kuvitella sen oilevan oikea salvia. Täytyy vain välillä muistaa suihkutella pölyt pois sen lehdiltä.

torstai 12. helmikuuta 2015

Kylvöstä kasvuun - ja iloinen arpomus!


Sietämättömän pitkä osaa olla ihmisen aika, kun odottelee maaliskuun kylvöjen ja esikasvatusten iloja. Onneksi pelargonit sai jo kylvää, ja sen tein viikko sitten lauantaina.


Paljon on iloa perennaostoista kertyneistä muoviruukuista, joita voi käyttää yhä uudelleen esikasvatuksessa. Ihan vinkkinä kerrottakoon sekin, että niiden alle juuri täydellisen alustan saa Saarioisten perhepizzan muovipakkauksesta. Sen lisäksi, että niissä on huippuhyvä pakastaa mokkapaloja sun muita herkullisia piiraimia, ne on kuin tehty näille kulmikkaille perennaruukuille (mielellään kuitenkin eri alustat pakastamiseen ja kylvöihin).


Ja kun vinkkilinjalle lähdettiin, kerrottakoon sekin, että sälekaihtimen alumiini(?)suikaleista saa näppäriä taimien merkitsemisläpysköitä ruukun reunoihin, joissa on niille pidikekin valmiina, muistona perennataustasta. Joskus ostin ihan asioikseni käytetyn sälekaihtimen saadakseni näitä. Kun niihin kirjoittaa vedenpitävällä tussilla, ne kestävät ulkonakin vuodesta toiseen. Tämän vinkin alkuperää en muista, mutta epäilisin sitä erästä lähivuosina ilmestynyttä Kierrätyspuutarha-kirjaa.



Hauskaa muuten, että kun pääsee aloittamaan ensimmäisiä kylvöjä, niiden itämistä tarkkailee useita kertoja päivässä ja juttelee niille mullasta puskeville kalpeille kasvin aluille mukavia aina ohikulkiessaan, mutta kun kesä tulee ja joka paikka puskee vihreää, ei yksittäisiä pieniä taimia enää niin huomaa. Sitten imee sisäänsä sitä kaikkea vihreyttä kokonaisuutena, sen sijaan, että kävisi suurennuslasilla kurkkimassa jokaisen perennan kohdalla, että joko joko, joko jotain nousee. En melkein tiedä, kumpi näistä on ihanampaa. Odottaminen ja tieto kaikesta siitä vihreästä, vai se vihreys itse.


Yläkuvan pikkuruista pioneeria tervehdittiin tiistaina ilolla, ja lastenkin piti päästä moneen kertaan katsomaan kasvun ihmettä. Tänään ollaan jo ihan oikean taimen näköisiä, katsokaa vaikka:


Tästä se kaikki kasvun seuraaminen ja siitä iloitseminen alkaa. Edessä on puoli vuotta vihreää - mikä ihana ajatus! Muutama siemenpussi odottaakin vuoroaan rouheassa metallilokerikossa (pakkosaada-ostos Halpa-Hallista)



Somat saviruukut löysin pari viikkoa sitten Kontista. Ne mahtavat olla yrteille tarkoitettuja, mutta aika näyttää, mitä niissä vielä kasvaa. Kuka tunnistaa tämän vihreän yksilön?


Ja koska tätä kasvun ihmettä ja vihreää iloa haluaisi jakaa muillekin oikein kaksin käsin, niin tehdään se mitä pystytään, ja pistetään pystyyn unikkoarvonta. Jo aikaisemmin lupasin arpoa lukijoidenkin iloksi näyttäviä, tummanpuhuvia pioniunikoita, ja tässä niitä nyt tulee.


Kuten kuvasta näkyy, korkeutta komistuksilla on lähemmäs metri - ainakin jätevedenpuhdistamon ravinteikkaassa mullassa, ja kukintaa kestää viikkokausiksi. Siemenet voi kylvää alkukesällä suoraan maahan ja nautiskella sen jälkeen kasvun kohinasta. Koska kukinta on runsasta, riittää sieltä jokunen varsi sisällekin somistukseksi.



Unikonsiemenarvontaan voi osallistua kuka tahansa kommentoimalla tätä postausta, ja voittaja saa postitse kuvassa esiintyvän itse kasvatetun pioniunikon siemeniä sekä tarkemmat kylvöohjeet. Anonyymien olisi suotavaa jättää kommenttiin myös yhteystietonsa, jotta palkinto ei mene sivu suun sen sattuessa kohdalle. 

Viime kesänä näitä unikonsiemeniä ostaessani luulin saavani vaalean roosan värisiä 'lilac pompom' -unikoita, mutta sainkin Weibullsin pussista jotain aivan muuta. Tänä keväänä ostin Hyötykasviyhdistykseltä jälleen saman pompomin siemeniä, ja tällä kertaa toivon myös saavani niitä - vähän jännittää, kuin äijän käy. Nämä tummat ovat kuitenkin komeita myös, ja näitäkin aion kesällä kukkapenkkiin kylvää. Sitä, minkälaisia unikoita te keräämistäni siemenistä saatte, en osaa kertoa. 


Sittenpähän näette. Tällaisten tummien, muhkean kokoisten unikoiden siemenkodista voittosiemenet kuitenkin ovat, joten siitä voinee päätellä jotain!



Unikonsiemenarvonta on voimassa tästä hetkestä alkaen koko ensi viikon, päättyen vasta 21.2. lauantaina puolenyön aikoihin. Ensi viikko menee suurelta osin töissä hetkellisen löysäilyn vastapainoksi, joten kommentteihin tuskin ehdin juuri vastailemaan, mutta ilolla niitä kyllä luen. Kasvun iloa ja kärsivällistä odotusta teille, mainiot lukijani!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Esteettistä imukykyä

Blogeja illan ratoksi selaillessani törmäsin täällä käyttökelpoiseen vinkkiin. Saman tien piti tyhtyä napsuttelemaan ostoskoriin vähän erilaisia pyyhkeitä.

 

Kyseessä on siis Varustelekan itäsaksalainen hittituote, joka on taas loppunut, mutta lisää on tulossa. 



Tilatessani ajattelin käytää näitä laudeliinoina, mutta kun superkuuman pesun jälkeen roikotin niitä käsissäni, totesin, että eikun ne ovatkin käsipyyhkeitä. Ompelin pitkän sivun keskelle kanttinauhasta ripustuslenkit ja otin käyttöön.


Nämä ovat aika ilmavia ja harvaan kudottuja, joten imevät hyvin vettä ja kuivuvat nopeasti. Hyviä käsipyyhkeitä siis! Paketista otettaessa näissä oli aika tunkkainen varaston haju, mutta onneksi se lähti pesussa täysin.


Jos jossain vaiheessa tilaan näitä lisää, otan loput laudeliinakäyttöön, koska tuota saunassa kuvattua räpsyä katsoessa alkoi taas tuntumaan niin siltä, että nämä olisivat hienoja laudeliinoinakin. 

torstai 5. helmikuuta 2015

Makkaranpurijan kaaliyllätys

Tämä on  jotain erittäin epätyypillistä minulle, mutta pakko on kehuskella, kun kerrankin on aihetta. Olen tavannut salaatin, johon iskee suorastaan himo. Salaatin, minä! Kasvisruuan, jossa on jopa parsakaalia, kaikista kasveista pelottavinta.


Kas kun ongelmahan on se, että olen maistellut parsa- ja kukkakaalia lähinnä pakastekasviksista höyrytettynä, en koskaan tuoreena. Ja mikä vielä pahempaa, olen tutustunut niihin lasten valmissoseissa, joissa jo haju on ollut niin tyrmäävä, että kaalikeiton ystäväkin on käynyt vihertäväksi kasvoiltaan.


Mutta tässä pöperössä menee kaalikammoisen ennakkoluulot ja makutottumukset ihan uusiksi. Kokeilkaapa!


Pöperöön tulee jonkin verran näitä kaikkia: 

kukkakaalia
parsakaalia
pekonia
punasipulia
viinirypäleitä
jotain perusmajoneesia

Olen pilkkonut kukka- ja parsakaalit pienehköksi mutta kuitenkin niin, että niiden alkuperä on tunnistettavissa. Sipulin olen pieninyt alligaattori-silppurilla, eli tosi pieniksi paloiksi. Pekonin siivutan silpuksi ja käristän pannulla rapsakaksi, ja viinirypäleet leikkaan neljään osaan. Kaikki myllätään sekaisin ja pruutataan majoneesia sekaan sen verran, että se erottuu.



Suuret kiitokset kälylle, joka minut tälle charmantille tuttavuudelle vuodenvaihteessa esitteli. Tämä jäi pysyvästi päänsisäiseen keittokirjaani. Tätä on syöty meillä tammikuun aikana jo ainakin kolmesti. Ja ensi kesänä takapihalla kasvaa vuorenvarmasti sekä kukka- että parsakaalia. Tai ainakin yritys niiden kasvattamiseen on kova.

Täten vuosikymmenten takainen sopimukseni jänisten kanssa on purettu. Tähän asti ne ovat jättäneet rauhaan minun polkupyöräni ja minä niiden ruuat, mutta saa nähdä, joko pyörä kohta häviää telineestään, kun huomaavat, että olen rikkonut diilin ja ryhtynyt kaalinpurijaksi. On se sen arvoista!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Vaatteet avohoidossa

Vaatemieltymykseni menee näköjään iän myötä aina vain enemmän siihen suuntaan, että vaatteet ovat silitettävää mallia. Se tarkoittaa tarvetta hengaritangolle, eikä yksi näköjään riitä mihinkään. Vaatehuoneen tanko on ollut jo kauan ylikansoittunut, eikä siellä ahtaudessa ne silitetyt vaatteetkaan ole tahtoneet sileinä pysyä, kun ovat toisiaan kyynärpäätaktiikalla rypistäneet.


Onneksi sinikeltaisessa tavaratalossa on edullisia vaatetelineitä, ja sen lisäksi se edullisinkin malli on vielä kaunis.



Kovin on yksipuolinen tuo värimaailma noissa vaatteissa, mutta olen todennut että niin on hyvä - siten melkein mitä tahansa kaapista löytyviä vaatteita on helppo yhdistellä. Ja onhan niitä pinkkejä kotihuppareita sun muita tietysti tuolla vaatehuoneen koreissa, mutta eihän sellaisia näkyville tuoda.




Metallisia, romuromanttisen ankeita pesulahengareita olen kaipaillut, mutta sentään löysin näitä mustia Tigerista. Nämä melkein korvaavat ne oikeat.


Tuleekohan harvemmin käytetyt tunikatkin nyt ahkerampaan käyttöön, kun ovat niin helposti tuosta otettavissa?