Verhotakki ties-kuinka-mones

Esikoiselta puuttui vielä kevättakkikaava, ja tietysti myös se takki. Piirsin kaavat 98-senttisen hupparikaavan pohjalta, lisäten taas vuorin ja muut tarpeelliset jutut, ja kaavan kokeiluversioksi päätyi aikaisemmin esittelemäni punavalkoinen Tampellan verho. Lopullisen takin toivon vielä ennen kevään tuloa tekeväni tästä Ikean Annamoa-kankaasta, jos vain saan sitä jonkun ikeareissaajan kautta itselleni junailtua:

Nyt täällä kuitenkin on taas yksi retrotakki vailla kotia! =) Koko on 98/104, ja fleecevuorillinen versio on kyseessä.

Tosimummo-lappunen löytyy niskasta sisäpuolelta, ja samalla seudulla asustelee myös ripustuslenkki:

Tällä kertaa ompelin vuorin muuten fleecestä, mutta hihakappaleet on Eurokankaan venetsia-vuorikankaasta. Näytti sujahtavan lapsen päälle paljon helpommin, kun hihavuori on liukaspintainen. Ja tässäpä vielä koko systeemi nurinpäin - näkyy paremmin myös ompelurakenteet:

Meinaa välillä olla jo hohto himmenemässä tuosta kuvaustouhusta, kun nytkin piti tytär lahjoa kuvattavaksi jätskilupauksen voimalla... eri juttu silloin jos vaate tulee itselle, mutta nämä huutisvaatteet ei meinaa kelvata päälle ollenkaan. Vaikka tämäkin takki on minusta kymmenen kertaa ihanampi livenä kuin näissä pimeissä kuvissa!

Kohdistin kankaita leikatessani nuo kuviot jatkumaan saumoista huolimatta yhtenäisinä.

 Ja hupun päälliosassa on vielä yksi itsenäinen pätkäkuvio:

Muuten tämä on aika samalla tavalla toteutettu kuin aikaisemmatkin takit, mutta hupun malli on erilainen. Siinä on tuo keskikappale erikseen, eli huppu muotoutuu nätimmin pyöreäksi. Sen lisäksi vetskari jatkuu muutaman sentin hupun puolelle, kun se muissa kaavoissa on loppunut minulla miehustan yläreunaan.

Surautuksia

Viimeinen Jofotexin tilauksen kangas kulkeutui saumurin ja ompelukoneen kautta tänään, ja nyt voisinkin alkaa miettiä sitä seuraavaa kimppatilausta (ei kuitenkaan toteudu ihan vielä). Ennakkoon paikan varanneille ilmoittelen sähköpostiin, kun siitä tulee ajankohtaista, ja vapaista tilaajapaikoista tiedotan sitten yleisesti täällä blogissa.

Keltainen junatrikoo oli tämä viimeinen kangas, miten lie jäänytkin niin pitkäksi aikaa makaamaan. Kai siksi, että yritin aluksi etsiä siihen sopivaa keltaista tai vihreää resoria, mutta kuten arvaatte, löytämättä se jäi. Nyt siitä tuli lopulta kaksi pitkähihaista valkoisin resorein, ja lopuista riekaleista vielä hihaton hellepaita.

Tämä leveäresorinen versio jää oman tytön kaappiin, ja uusi vaate tuntui olevan tosi mieleinenkin tällä kertaa! ;)

Tuon helmaresorin innostuin laittamaan tähän ihan siksi, kun pojalla on tuollainen Lindexin paita, jossa on helmassa samanlainen:

Tosi paljon tuo ilmettä paitaan tuollainen pieni yksityiskohta! Hihoissa tuossa on myös tavallista leveämmät resorit, kuten myös Lindexin paidassa. Periaatteessa ne ovat vain hihan jatkeet, eivät niinkään esim. pidä liian pitkiä hihoja pois käsiltä. 

Toinen saman kokoinen paita on menossa huutikseen. Ja koko siis 104cm:

Tätäkin mallattiin päälle ja annoin vielä tytön valita, kumman paidan hän itselleen haluaa ja kumpi myydään. Halusi tuon ensimmäisen.

Loppujämät leikkasin hellepaidaksi, ja koska valkoinen resorikin loppui, laitoin tähän ruskeaa. Heh, ja koska ruskeakin loppui, laitoin helmaan raidallista ruskeaa. ;)

Niin tiukille meni tuon kankaan kanssa ettei saanut enää oikein päin leikatuksi tämän topin kappaleita...

Käyttelen toisinaan aika mielivaltaisesti noita kaavoja, koska en läheskään joka vaatteeseen jaksa erikseen alkaa kaavoja piirtelemään. Tämänkin hellepaidan pohjana on 68-senttisen pitkähihaisen paidan kaava, jonka pääntietä hiukan avarsin, olkaa kavensin ja helmaan lisäsin pituutta tuolla resorilla. Ylläolevat pitkähihaiset puolestaan on leikattu 92-kokoisen paitakaavan pohjalta, leikatessa hiukan kokoa suurentaen. Käytänköhän oikeastaan koskaan kaavaa ihan sellaisenaan? Aika harvoin ainakin. On se hyvä, ettei sitä koulussakaan kielletty, niin kehtaan sen vielä tunnustaakin! ;)

Kaikenlaista kierrätystä

Esikoisella oli yhdet legginsit, joista pidin erityisen paljon, ja niin piti ilmeisesti tyttö itsekin, kun ne kuluivat polvista puhki.

Olin jo laittamassa niitä roskiin kun aloinkin miettiä, että voisihan niitä vielä johonkin käyttää. Pätkäisin polvien yläpuolelta lahkeet poikki ja leikkasin vyötäröltä kuminauhan leveyden verran pois. Tilalle resorit, samaa poltettua oranssia, jota löytyy leggareistakin.

Kuopus sai niistä ensi kesäksi näpsäkät caprit (ja selviä kuvia edestäpäin on muuten ihan mahdotonta saada tuosta vauhtimimmistä):

Sanin kanssa tehtiin kangasvaihtareita, ja sitä kautta sain tällaista ihanaa retrolakanaa. Tosi ohueksi ja pehmeäksi kulunutta jo oli, ja pelkäänkin vähän, kestääkö tuo mekkonen käytössä, mutta oli pakko silti tehdä.

Kaavaan on otettu pohjat siitä 70-luvun kaavakirjasta, taisi olla joku kaarrokepuku. Tämä 4-vuotiaan koko (tyttö täytti hiljattain 4), ja on muuten aika napakkaa mitoitusta! Onhan ne tosin lapsetkin vissiin kasvaneet niistä ajoista, kun neuvolassakin mainittiin että kasvukäyriä ollaan nyt uudistamassa. Tällä kaavalla pitää tehdä joku trikootunika, tai vaikka monta!

Tähän lisäsin nappilistan, joka helpottaa pukemista - tai ei, vaan tekee sen mahdolliseksi. ;)

 

Pääntien kanttasin luonnonvalkoisella vinonauhalla. Ja nuo napit on muuten niitä kirppisnappeja, joita viikko sitten esittelin ostaneeni.

Älkääkä suotta kiinnittäkö huomiota tytön hienoihin säärystimiin - siinä on ne viimeiset jäänteet rakkaista leggareista vielä hyötykäytössä! ;D

Äitimummolta saadusta lastenlakanasta leikkasin esikoiselle mekon jo ennen joulua, ja tarkoituksena olikin saada mekko päälle jouluksi, mutta sitten iski joku mekkouupumus (tulihan niitä jokunen ommeltua joulun alla) ja kappaleet jäivätkin laatikkoon. Eilen illalla kasasin senkin palapelin:

Vielä mahtuu päälle, ja kesällä tuo onkin aivan ihana ilman alle laitettavaa paitaa! Tein kuitenkin tarkoituksella kädentiet sen verran suuremmiksi, että tuota voi pitää jo talvella pitkähihaisen kanssa tunikana.

Bongasin Johanna Ahlardin suunnitteleman ihanaakin ihanamman norsukuosin täältä blogista.. tällaista neulosta on tulossa tämän kuun lopulla myyntiin ruotsalaiseen nettiputiikkiin. Iik!! Pakko kysellä, toimittaisivatko Suomeen, tai etsiä, saako tätä jostain lähempääkin. Luulin jo että norsut olisi niin nähty. Mutta olinpa väärässä...

Ps. Kyllä kuulemma toimittavat Suomeenkin, ja samoja kankaita myy Suomeen Ikasyr - ainakaan vielä ei niille näy olevan tuota tulossa, mutta jos tulee, tämä tilaa justiinsa. ;)

Neulomisen sietämätön hitaus

Vaikka puikkoja satunnaisesti kilkuttelenkin, ei minun hermoillani kovin ahkeraan sukkia neulota. Eikä minun motivaatiollani - paljon hauskempaa on tehdä joutohetkinään jotain suurempaa ja paremmin näkyvää, kuten nyt vaikka takkeja tai housuja.

Yhdet villasukat on olleet kesken jo yli kuukauden, joskus joulun alla nämä aloitin ja uskoin neulovani ne joulunpyhinä valmiiksi. Vaan kuinkas kävikään... toisen sain kyllä tehtyä, mutta toisesta näyttää vielä puuttuvan loppusilaus..... ;D

Lanka on Gjestalin Maija-sukkalankaa

Tänään koin ahaaelämyksen kiertäessäni ruokakauppaan Kontin kautta. Hyvänen aika, siellähän on isot pinot villasukkia vain odottamassa poimijaansa! On joka väriä ja kokoa, raitaa ja ruutua, sen kuin valitsee kauneimmat. Yhden lankakerän hinnalla saa kolmet valmiit sukat.

Ja nyt sen vasta tajusin.

Aikuisten kokoja siellä ei juuri näkynyt, liekö juuri siksi, että ainakin minulla villasukat loppuvat aina kesken (jos on työkseen kotona ja kävelee villaiset jaloissa 90% vuodesta, niin onko ihme, jos kuluvat). Ehkä minun on jaksettava työstää niitä jatkossakin. Niin kauan, että keksitään villasukkia neulova ompelukone. =D

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin saisihan niitä äitienkin kokoja valmiina, ja uutenakin, mutta enhän minä sentään niin laiska ole, että sellaisia ostaisin. ;)

Kevättä kohti

Aikaisemmin jo mainitsinkin löytäneeni Eurokankaasta takiksi sopivaa puuvillaa. Siitä sain tänään sorvatuksi kevättakin, ajatuksena oli tehdä se omalle pojalle.

Vuorina tuossa on fleece, ja päällinen on tavallista lakanapaksuutta vahvempaa, kanvaasityyppistä puuvillaa.

Hihansuissa on resorit, ja hupun reunaa kiertää myös resorikaitale.

Olisin niiin mielelläni tehnyt tuon takin siten, että kaikki muut kankaat olisivat olleet tuollaista liskonvihreää, mutta arvaatte varmaan, ettei tuollaista myrkynvihreää fleeceä/vetoketjua/resoria löydy oikein mistään. Voi kun aina voisikin toteuttaa kaikki visionsa juuri sellaisina kuin ne mielessään näkee!! No, lopputulos on nyt rauhallisempi, kun yksityiskohdat ovat ruskeita. Mustaakin kokeilin tuohon pariksi mallata, mutta se oli taas ihan liian tummaa mustaa tuon kankaan mustaan verrattuna. 

Poika sai kokeilla takkia päälleen, vaikka lopulta päätinkin, ettei tämä takki kuitenkaan jää omaan käyttöön. Tein nimittäin vähän turhan naftit kaavat! Otin kaavoihin pohjaksi yhden Ottobren hupparin, ja kun ne on yleensä olleet aika reiluja, en pahemmin lisäillyt leveyttä tai muutakaan, enkä mittaillut, paljonko takin mittojen pitäisi olla. Piirsin vain huppariin lisää pituutta helmaan ja vähän hihaan, ja lisäsin siihen alavarat ja vuorin. 

Kyllähän tuo pojalle mahtuu, mutta on se liian tarkalla. Varsinkin jos (kun) pikkumies yhtään kasvaa syksyyn mennessä, niin sitten pitäisi kuitenkin olla tehtailemassa uutta takkia. Mieluummin ompelen sen uuden nyt samantien. Huppukin oli yllättävän napakka, kun en sen kokoa alkanut muuttelemaan, ja hupun koon perusteella se pohjana ollut hupparikaava ei kyllä ihan 92 ole (eikä meillä edes ole kovin isopäisiä lapsia).

Ihan ok takki joka tapauksessa, menipä se sitten kenelle tahansa. Taidan laittaa huutikseen. Ja hei tuota kangasta jäi vielä vähän, siitä varmaan saisi jonkun 80-senttisen tai pienemmän takin vielä tehtyä. Sähköiseen postiin yhteyttä jos kiinnostaa. =)

Hupussa ja takana helmassa on pätkät heijastinnauhaa, jotta iltahämärissäkin pikkuinen touhuaja hyvin erottuu. 

Ja hihassa merkkaus:

Jämiä

Jotta saisi hyvän syyn tilata lisää kankaita, on ommeltava vanhat jämät pois. Tässä kolme kankaanloppua paidoiksi muuntuneina:

Norsupaita on kokoa 92, hihansuut ja pääntie kantattu ihan yksinkertaisesti vain mustalla:

Pala Hilcon autotrikoota riitti vielä pieneen pitkähihaiseen, tämän koko 68/74, omenanvihrein resorein:

Vanha Nanson trikoopala oli ihan selvästi tarkoitettu tällaiseen traktoripaitaan, jota ruskeat kanttaukset hauskasti ryhdistävät! Traktoripainatus on tehty Donnon väreillä, ja poika katseli sen verran kateellisena vieressä kun tuota kuvaa painoin, että ehkä joudun tekemään hänellekin paidan tällä kuvalla. Tämän paita on saman kokoinen tuon ylemmän autopaidan kanssa, eli 68/74:

Täytyy kyllä kehaista noiden Donnon kangasvärien pitävyyttä - sotkin vahingossa niillä yhden omista paidoistani, ja vaikkei sitä tahraa ole edes silitetty ohjeiden mukaan kiinni kankaaseen, kuten painatusta tehdessä on tehtävä, niin kylläpä pysyy pesusta toiseen, eikä rumpukuivauskaan sitä tunnu ahdistavan! Eli luulisi tuonkin trakorinkuvan pysyvän. ;) (paitsi että se on kuulemma traktorikaivuri, vai mikähän pyöräkone se oli...)

 Kaikista kolmesta löytyy myös signeeraus:

Ja kaikki kolme matkaavat huutonetin palstoille kunhan ehdin laittamaan, huomenna kai. =)

Hoikat housut x 2

Tilasin Ikasyriltä joulun alla mustaa velouria, mutta kylläpä petyin, kun minusta se oli ihan selvästi tummansinistä! Kyselin vielä perään, olisiko tilaukseen voinut vahingossa lipsahtaa tummansinistä, mutta mustaa sen kuulemma kuului olla. No minulla meni sen suhteen joka tapauksessa suunnitelmat uusiksi, kun omaan silmään se vain näytti siniseltä. Se jäi kaappiin lojumaan, ja tänä aamuna sitten muistin, että sekin on olemassa. Ja kun pojan kaappiin on ilmestynyt joitakin sinisiäkin paitoja (olen pitkään kammoksunut sinistä mutta nyt se kai alkaa taas upota) niin oikeastaan sellaiset oikein-tumman-siniset housut voisivat ollakin ihan ok juttu. Tuumasta toimeen. Ja kangas on kuitenkin laadukasta, tiheää ja paksua ihanaa velouria, niin ei kai sitä kaapissa tohdi kovin pitkään seisottaa!

Tein aikaisemmin piirtämälläni kaavalla taskulliset housut, ja toiseen lahkeeseen ilmestyi applikaatio piristämään tummaa pohjaväriä. Lahkeissa ja vyötäröllä on mustat resorit. Nämä housut on suunnilleen 98/104-kokoiset - vielä pitkät pojalle, mutta juuri sitä vartenhan lahkeissa on resorit! Olisin ehdottomasti halunnut näihin tuon kirahvin väriset resorit, mutta eihän sellaista tietenkään Eurokankaassa ollut, omista varastoistani puhumattakaan...

Kangasta jäi vielä, joten tein samalla vauhdilla huutikseen jämistä toiset...

Näihin ei kangasta enää riittänyt taskuihin asti, mutta applikaatio piti lahkeeseen tehdä näihinkin. Päädyin perusturvalliseen autoon, ja koska laitoin sen vinoon (tahallani toki, ja syystä että lahje oli sen verran kapea enkä jaksanut kaivaa vielä saumuria esiin että olisin saanut siihen sauman jne...), piti alle tietysti tehdä kalteva maa. ;) En jotenkin vieläkään ole oppinut tykkäämään tuosta applikointihommasta. Ihan liian hidasta tikata sitä tiheääkin tiheämpää siksakia kuvion reunoille, ei tahdo minun hermot kestää sellaista, vaikka lopputulokset sitten kivoja olisivatkin. Ja toisaalta tykkään melkein enemmän sellaisista kuvista, joiden ympäri on vain tikattu suora ommel. Jäävät paljon ohuemmiksi ja notkeammiksi siten. Auto on applikoitu ihan perinteiseen malliin, kirahvin ainoastaan tikkasin ympäriinsä.

Nämä autohousut olisivat varmaan vielä pojalle sopivat, mutta jäisivät turhan pian pieniksi, joten en jätä niitä omaan käyttöön ollenkaan. Näidenkin kaava on oma, ja hoikka 92 voisi osua lähelle totuutta koon suhteen.

Tässä vielä sovituksen riemua noista omaan käyttöön ommelluista pöksyistä:

Onnistuin venäyttämään ennestään väljän olkaniveleni viikonloppuna, kun kompastuin lapsi sylissä keinuhevoseen, ja siitä nuljahduksesta johtuva olkasärky vähän haittaa ompelua, muttei kuitenkaan (toivottavasti) hidasta toipumista. Leikkuriin en vielä joutunut, mutta jos olkapää alkaa tekemään tuon useinkin, on kuulemma kipaistava kirurgin puheille. Nyt tuolla nuljakkeella on pari viikkoa aikaa toipua, ennen kuin sitä on syytä alkaa kuvailemaan. Toivon (ja uskon) tietysti että se paranee ilman jatkotoimenpiteitä, ja että kyse oli vain jänteen venähdyksestä.

Kuvia taas

Eipä siitä kuvatauosta pitkä tullut, kun jo tänä aamuna kävin kamerakaupassa. Monestikohan tehdään kaupat kamerasta yhtä pian kuin nyt:

- Ehisköhän joku tulla aukomaan noita kamerakaappeja, tarviisin sieltä kameran...

- Joo.. *kaapille* - Minkälaista?

- Tuo Ixus sataviitonen, ruskeana.

- Haluatko kokeilla sitä?

- Eipä tarvii.

- Tarviitko muistikorttia?

- En, mulla on jo.

- Entä kameralaukkua?

- En sitäkään.

- No sitte ei muuta ku... *kassalle* - Tässä tää nyt olis. 

(kerrottakoon, että minä olisin joistain kumman syystä halunnut tämän pinkkinä, mutta hieno se on ruskeanakin)

Kassalla myyjäsetä esitteli pikaisesti, mitä laatikko sisältää (kameran, laturin, piuhoja, käyttöohjeet jne) ja maksoin koko roskan. Ja sitten vain kiitosheit. ;) Ja niinhän tuo on kuin vanha tuttu, vaikka muutoksiakin on neljässä vuodessa tullut (entinen kamera oli ixus 60). Perustoiminnot on aika pitkälle kuitenkin edelleen samat, ja samalla tavalla ajattelematta pystyy heti tuotakin peruspokkaria käyttämään - aivan kuin tutulla autolla ajaisi. 

Asiaan. Eurokankaasta löytämäni ruskea kirjaintrikoo muutti muotonsa pojan yömiksi. Nyt saa hiljalleen jättää viimekesänä ommeltuja pyjamia jo pois käytöstä, kun saadaan isompaa tilalle. Tähän jätin reilummin kasvunvaraa (tai kuvittelin jättäväni) ja laitoin siksi napakat resorit hihansuihin ja lahkeisiin. Mitä tuossa kankaassa teidän hahmottamana muuten lukee? Varmaan nyt vaikuttaa kun kerron, miltä se minusta näyttää, mutta minusta siinä lukee ihan selvästi "HETA" tai "ETANA".

Mutta vaikka luulin tekeväni reilusti reilun, ei se niin kovin iso sitten ollutkaan! 104-senttiset oli arviolta kaavat, mutta hyvinhän ne jo nyt näyttää päällä pysyvän. Poika täyttää pian kolme vuotta ja on 94 senttiä pitkä. Teen hänelle vaatteet useimmiten 92-kaavoilla, lahkeita ja hihoja vain pidentäen. Siten saan sopivan kapeita kuteita hoikalle pojalle.

Toinen samoihin aikoihin valmistunut tekele oli tämä Tiian tilaama musta norsupaita, koossa 92. Resorit poltettua oranssia, muistaakseni tilattu Kangastukusta:

Siinä on taas lappu totuttuun tapaan etuhelmassa, mutta totutusta poiketen pystyasennossa:

On varmasti vielä vähän reilu jos poika käytti nyt osittain 86-kokoisia vaatteita, mutta ilman täsmämittoja en uskalla kovin pientä tehdä, ettei ole sitten valmiiksi jo liian nafti käyttäjälleen.

Ja kummityttö saa postissa pikapuoliin nämä legginsit, tummanruskeasta Eurokankaan perustrikoosta väännetyt:

Mallasin noihin nappeja tai rusetteja lahkeisiin, kuten oli puhe, mutta jotenkin ei ottanut tulta. Olin saanut jostain päähäni rypytyksen, enkä päässyt yli siitä pakkomielteestä ennen kuin toteutin sen. Ja kiva kieltämättä tuli, tällaiset haluan meidänkin neideille (tai jos Lilli haluat ne napit tms, niin teen toiset ja pidän nämä meillä)! Nuo käyvätkin melkein minkä tahansa kanssa, kun on niin moneen sopiva väri, ja voi käyttää sekä talvella sukkahousujen kanssa että kesällä sellaisenaan. Rypytykset lahkeisiin tein ompelemalla kuminauha-alalangalla kymmenen sentin pätkät suoraa ommelta saumanvaroihin. Kuminauhojen päät vetäisin solmuun, ettei lähde karkaamaan ompeleesta.