Kuvia taas

Eipä siitä kuvatauosta pitkä tullut, kun jo tänä aamuna kävin kamerakaupassa. Monestikohan tehdään kaupat kamerasta yhtä pian kuin nyt:

- Ehisköhän joku tulla aukomaan noita kamerakaappeja, tarviisin sieltä kameran...

- Joo.. *kaapille* - Minkälaista?

- Tuo Ixus sataviitonen, ruskeana.

- Haluatko kokeilla sitä?

- Eipä tarvii.

- Tarviitko muistikorttia?

- En, mulla on jo.

- Entä kameralaukkua?

- En sitäkään.

- No sitte ei muuta ku... *kassalle* - Tässä tää nyt olis. 

(kerrottakoon, että minä olisin joistain kumman syystä halunnut tämän pinkkinä, mutta hieno se on ruskeanakin)

Kassalla myyjäsetä esitteli pikaisesti, mitä laatikko sisältää (kameran, laturin, piuhoja, käyttöohjeet jne) ja maksoin koko roskan. Ja sitten vain kiitosheit. ;) Ja niinhän tuo on kuin vanha tuttu, vaikka muutoksiakin on neljässä vuodessa tullut (entinen kamera oli ixus 60). Perustoiminnot on aika pitkälle kuitenkin edelleen samat, ja samalla tavalla ajattelematta pystyy heti tuotakin peruspokkaria käyttämään - aivan kuin tutulla autolla ajaisi. 

Asiaan. Eurokankaasta löytämäni ruskea kirjaintrikoo muutti muotonsa pojan yömiksi. Nyt saa hiljalleen jättää viimekesänä ommeltuja pyjamia jo pois käytöstä, kun saadaan isompaa tilalle. Tähän jätin reilummin kasvunvaraa (tai kuvittelin jättäväni) ja laitoin siksi napakat resorit hihansuihin ja lahkeisiin. Mitä tuossa kankaassa teidän hahmottamana muuten lukee? Varmaan nyt vaikuttaa kun kerron, miltä se minusta näyttää, mutta minusta siinä lukee ihan selvästi "HETA" tai "ETANA".

Mutta vaikka luulin tekeväni reilusti reilun, ei se niin kovin iso sitten ollutkaan! 104-senttiset oli arviolta kaavat, mutta hyvinhän ne jo nyt näyttää päällä pysyvän. Poika täyttää pian kolme vuotta ja on 94 senttiä pitkä. Teen hänelle vaatteet useimmiten 92-kaavoilla, lahkeita ja hihoja vain pidentäen. Siten saan sopivan kapeita kuteita hoikalle pojalle.

Toinen samoihin aikoihin valmistunut tekele oli tämä Tiian tilaama musta norsupaita, koossa 92. Resorit poltettua oranssia, muistaakseni tilattu Kangastukusta:

Siinä on taas lappu totuttuun tapaan etuhelmassa, mutta totutusta poiketen pystyasennossa:

On varmasti vielä vähän reilu jos poika käytti nyt osittain 86-kokoisia vaatteita, mutta ilman täsmämittoja en uskalla kovin pientä tehdä, ettei ole sitten valmiiksi jo liian nafti käyttäjälleen.

Ja kummityttö saa postissa pikapuoliin nämä legginsit, tummanruskeasta Eurokankaan perustrikoosta väännetyt:

Mallasin noihin nappeja tai rusetteja lahkeisiin, kuten oli puhe, mutta jotenkin ei ottanut tulta. Olin saanut jostain päähäni rypytyksen, enkä päässyt yli siitä pakkomielteestä ennen kuin toteutin sen. Ja kiva kieltämättä tuli, tällaiset haluan meidänkin neideille (tai jos Lilli haluat ne napit tms, niin teen toiset ja pidän nämä meillä)! Nuo käyvätkin melkein minkä tahansa kanssa, kun on niin moneen sopiva väri, ja voi käyttää sekä talvella sukkahousujen kanssa että kesällä sellaisenaan. Rypytykset lahkeisiin tein ompelemalla kuminauha-alalangalla kymmenen sentin pätkät suoraa ommelta saumanvaroihin. Kuminauhojen päät vetäisin solmuun, ettei lähde karkaamaan ompeleesta.