Vaihteeksi viileni ilmat oikein sopiviksi ompelua ajatellen. Tilattuja töitä yritän tässä hurruutella pois alta, jotta pääsisin omia odottavia kankaita ompelemaan. Tässäpä yksi tilaus, mekko kokoa 86:
Pupukangas oli tilaajan oma, alunperin lastenkokoinen tyynyliina. Ihan koko mekkoa siitä ei saanut, joten jouduin ottamaan vähän omia vapauksia toteutuksen suhteen. Tein siis yläosan ruskeasta kankaasta, jota löysin omista varastoista, ja helmaan laitoin jokaisen liikenevän sentin tuosta somasta tyynyliinasta. Leikkuuroippeista tyynyliinan reunaompeleet auki ratkomalla sain kokoon melkein kokonaisen kukan, ja ompelin sen tuohon pääntielle, ikään kuin yhdistämään ylä- ja alaosaa toisiinsa.
Takaa ihan reilusti kaksiosainen, sinne ei riittänyt enää edes vajaata kuviota - toisaalta ei minusta ainakaan edes kaipaakaan.
Samalle tytölle lähtee myös 86-kokoinen kesätakki Ikean iki-ihanasta Annamoasta ommeltuna - meidän tytön vastaava takki on saanut lukemattomia kehuja ja ihailuja osakseen, missä tahansa liikummekin.
Vuorina on lakanakangasta, Eurokankaasta löytyi vielä kivasti täsmälleen samanväristä resoria ja lakanakangasta. Koko takki on nyt 100% puuvillaa, lukuunottamatta resorissa olevaa lycraa (ja tietysti vetskaria).
Hihoja voi pitää resorit käännettynä tai kääntämättä - ensimmäisessä takkikuvassa ne on käännetty kaksinkerroin:
Taakse mahtui melkein kokonainen kettu, vähän jäi hännänpäätä pois kuvasta.
Niin muuten! Teille, jotka olette laittaneet "kestotilaukseen" takkeja tuosta Annamoasta: tämä kangas oli asiakkaan itsensä ostama ja minulle lähettämä, minulla itselläni ei siis edelleenkään ole tätä. =)
Tänään näin S-marketissa, siellä minun yllättävien löytöjen kaupassani, ihanan ison ja upean muratin. Enkä tietenkään voinut jättää sitä sinne, vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se kuolee minulla muutamassa viikossa. Olen lukenut silmäni kieroiksi kaikkia mahdollisia murattien hoito-ohjeita, mutta siitä huolimatta yksi toisensa jälkeen jokainen muratti kupsahtaa aikansa taisteltuaan.
Ehkä meillä on liian kuuma kesäisin? Vaikka kuinka pidän niitä poissa suorasta auringonpaisteesta, niin huoneiden lämpötila on väkisinkin joskus kolmessakymmenessä tai yli, kun ulkona paistaa aurinko. Mutta kai se on joskus muillakin kuin meillä? Suihkuttelen niitä ahkerasti ja yritän kastellakin ohjeiden mukaan, kesäaikaan lisään kasteluveteen ohjeen mukaisen lurauksen Substralin kasvuvoimaa. Ehkä nuo muratit vain ovat minulle se saavuttamaton unelma, jollainen jokaisella täytyy olla? ;)
Raksalla on edistytty minun osaltani pohjamaalien sudinnasta saunapaneelien tummentamiseen. Ihan helpointa reittiä ei sujunut tuon työn aloitus, sillä kun ensimmäisen kerran yritin torstaina saunasuojapurkin kanssa hommiin, paikalla olikin lattiavalufirman mies, joka piikkasi vuosi sitten tekemäänsä valuvirhettä kuistin nurkasta. Siellä oli korkeutta useita senttejä muuta lattiaa enemmän, ja onneksi virheen korjaaminen meni ilman tappeluita takuuseen. Sen piikkausjylyn ja pölyn keskelle ei voinut tietystikään jäädä
Supia sivelemään, joten tulin kotiin. Tässä näkyy se korjattu (piikattu ja tasoitettu) nurkka:
Seuraavana iltana yritin paremmalla onnella palata asiaan. Betonimies ei tällä kertaa häirinnyt työrauhaani, mutta valitsemani mustamarja-sävytys ei miellyttänyt silmää. Aluksi se näytti ihan sinertävältä ja kauhistuin jo, onko rautakaupassa voitu lirauttaa sekaan ihan väärää sävyä!
Kun aikansa malttoi odotella aineen imeytymistä, sinisyys kuitenkin alkoi vähenemään paneelista. En kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen väriin, ja ajattelin, että mieluummin sitten taas turha ilta kuin koko saunan värjääminen ei-mieleisellä sävyllä.
Tilannetta tuumaillessani istuin tulevan kodin takapihalle päätäni hieromaan, ja voi mikä täydellinen rauha siellä vallitsikaan! Ilta-aurinko laski lämmittäen vielä oikein sopivasti ja saaden koko roskaisen pihan hehkumaan uskomattoman kauniina. Ja se ihmeellisin asia: ei yhtään ainoata itikkaa!!!! Miten lie mahdollista, mutta kymmenen kilometrin siirtymä kylästä toiseen, vuokrapihalta omalle maalle, teki sen, että yksikään ainoa verenimijä ei hätistellyt iltarauhaani, vaikka istuin siinä kauan. Ja nautin. En stressannut edes sitä siivousurakkaa, joka joskus on väistämättä edessä:
Lauantai-iltaisen vanhain-tavarain-aarrejahdin jälkeen vaihdettiinkin jälleen siipan kanssa lastenvahtivuoroa, ja pääsin kokeilemaan saunapaneelien käsittelyä uusin voimin - ja uusin ainein.
Tällä kertaa saunasuoja sävytettiin wengellä, jota on ainakin
Anniinan ihanassa saunassa, ja heti oli mieluisampi lopputulos. Yläkuvassa paneeli on vielä märkää, mutta osviittaa siitä saattaa jo saada. Sävy on siis mustamarjaa lämpimämpi, vähän punertava. Mustamarja oli enemmän harmaanmustaa kuin ruskeanmustaa. Tässä kuvassa taas näyttää ihan liian punaiselta koko rivi.. onpa kyllä joku tietty värisävy hankala kuvattava!
Kahteen kertaan sivelin pari paketillista paneeleita, jotta mies pääsi alkuun paneloinnin kanssa. Myöhemmin pääsen sutimaan loputkin, ja kenties myöhemmin lisäämme seiniin ja kattoon vielä kolmannen wengekerroksen, mikäli alkaa tuntumaan, ettei sauna ole tarpeeksi tumma. Kattoon tulee valokuituja, joiden pikkuiset tähdet kiertävät takaseinää ja kiuasta. Siivousvalon lisäämistä lauteiden alle olemme miettineet, saa nähdä sitten tuleeko sitä... onhan se aika hämärä siivottava tuollainen pieni sauna, jossa ei ole ikkunaa eikä kovin kirkasta valaistusta.
Ja teille, jotka tuskailette nurmikolta esiin työntyvien voikukkien kanssa tai saatte muuten harmaita hiuksia pihanne hoidosta, näytettäköön tällainen lohdullinen maisema - jonkun toisen, kuten meidän, piha saattaa todella olla vielä vailla pientä hienosäätöä... tuolla ei yhdet pienet voikukat pahemmin ahdista:
Mutta ai miten ihana onkaan kuvitella, millainen tuosta pihasta vielä joskus tulee! Ensi kesä tulee sisältämään paljon ulkoilmaa, hikoilua ja raakaa työtä. Ja kenties puoliso saa viimein tukea traktorinhankinta-ajatuksilleen....