Raitaa ja paitaa

Kesävaatearvonnan voittanut Anselmi toivoi hupullista T-paitaa punatukkaiselle, tähdistä ja eläimistä pitävälle pojalle koossa 98/104. Tämän toiveen pohjalta aloin suunnitella toteutusta. Väriksi valitsin vihreän, koska olen usein ajatellut sen käyvän erityisen hyvin punatukkaiselle.

T-paidan kaavaan otin pohjaksi Ottobren numerossa 1/11 olleen hupparipaidan kaavat, joista jäljensin koon 98. Se näytti minusta kokoonsa nähden isolta sekä turhan lyhyeltä ja leveältä, joten kavensin ja pidensin sitä hiukan. Etuhelmaan applikoin raitaliskon. Aluksi olin ajatellut tähtiapplikaatiota, mutta applikointiin tarvittavaa liimaharsoa laatikoista kaivaessani löysinkin valmiiksi liimaharsolle piirretyn liskon, ja päätin hyötykäyttää sen tähän.

Ihan kivasti ja siististi oli tällä kertaa ohjeistettu Ottobressä tuo hupparipaidan ompelu, kun sitä ohjettakin silmäilin, mutta pääntien joustavuudessa voisi tietysti olla parantamisen varaa. Tässä kun huppu kiinnitettiin pääntielle suoralla ompeleella, kangasta samalla venyttäen. Toisaalta sillä konstilla saa nätimmän ja viimeistellymmän lopputuloksen kuin suoraan saumurilla ommeltuna.

Paidan pariksi piti tietysti tehdä polvihousut, joista on ainakin meillä muodostunut tämän kesän ykköspukine - sekä äidin että lasten suosikki. Vyötäröllä kolmesenttistä kuminauhaa, lahkeissa taitettavan mittaiset resorit. Takana olevan merkkilapun ansiosta housut saattavat sujahtaa jalkaan oikein päin lapsenkin pukemana.

 

Otin omin lupineni oikeuden sovittaa settiä oman pojan päälle - hän kun on ilmeisesti aika saman kokoinen kuin setin tuleva omistaja. Ja arvatkaas mitä.. no tietysti tuli sellainen olo, että huomenna on tehtävä omalle pojalle vastaava kesäasu!

Settiä suunnitellessa minusta tuntui, että huppu voisi olla hankala pikkutenavalla, ja joskus omat lapset on kiukutelleetkin hupun vuoksi, kun se painaa haalareiden/takin alla, mutta tuollaisesta napakasta trikoosta tehtynä se tuntui asettuvan aika kivasti niskaan ja pysyvän siellä kummemmin häiritsemättä. Niin että meille myös! Tuon mallinen hupparipaita on siitäkin kiva, että alle voi viileämmällä ilmalla sujauttaa pitkähihaisen trikoopaidan. Tällaista voi siis käyttää ympäri vuoden!

Minulla on kuulkaas kesäflunssasta huolimatta sellainen olo, että haluaisin vain ommella, ommella, ommella... eri asia jaksaisiko lopulta mitään vaikka yrittäisikin. Mutta voiko tällaisesta kasasta olla inspiroitumatta?

Kaikki kuvan kankaat Jofotexin uusimmasta tilauksesta, paitsi keltainen pilvikangas Kestovaippakaupasta (ja minunhan piti pyrkiä tyhjentämään kangaskoreja eikä täyttämään niitä!). 

Ps. Arpavoittosetin kankaat olivat myös molemmat Jofotexin ihanuuksia: vihreä-lime raitavelour ja lime luomupuuvillatrikoo.

Kovin kesäistä

Inspiroiduin totaalisesti Annin kehittelemistä pellavahousuista. Niistä tuli heti sellainen olo, että meijän pojalle kans! Onneksi oli sen kokoinen pala pellavaa varastoissa, että pääsin samantien itseäni toteuttamaan. Aikaisemmin tuosta samasta pellavasta on tehty ainakin keinutuolin uusi verhoilu.

Tosi suloiset ja kesäisen kevyet housut tuli, mutta hermot meni pluruun kuminauhaan! Joudun vaihtamaan noihin vielä joskus napakamman kuminauhan, ennen kuin nuo pysyvät hoikalla lapsella jalassa. Vaikka tuota lörppää kuinka venytti ääripisteeseen saakka kiinnittäessä, ei silti riitä tuo kireys - pellava on jämäkkä materiaali ja tarvitsee parikseen jämäkän kuminauhankin. 

Pojan vajaamittaiset housut on kokoa 98, pienemmät tein jämäpalasta huutikseen, niiden koko voisi vastata 86:tta (tosin nämäkään eivät mene myyntiin ennen kuminauhan uusimista kun en viitsi sutta myydä). Kaava on katkaistu jostain vanhasta tavishousun kaavasta, ja reisitasku lisätty hetken mielijohteesta.

Taskun reunaan lisäsin pikkupätkän koristenauhaa tuomaan vähän ilmettä.

Aikaisin ne nykynuoret ikääntyy, kun kuulemma pakko saada "kävelykeppikin" mukaan kuviin. ;)

Verratkaapas huviksenne tuota ylläolevaa kuvaa ja näitä alempia... sävytys tekee paljon. Yläkuva on nykyaikaa, alhaalla vasemmalla hiukan kellastunut muisto 70-luvun valokuva-albumista. Oikealla alhaalla taas voisi olla jo ennen sotia kuvattu pikkupoika.

 

Arvatkaas mitä tämä tanssahtelu puolestaan meinaa.. no tietysti itikoita!

Tilasin muuten Kestovaippakaupasta niitä itikkarannekkeita lapsille, tulivat tänään. Vielä en osaa sanoa, auttaako ne mitään tuolla kamalassa kuhinassa, mutta niiden sitrusta muistuttava tuoksu ottaa ainakin omaan kurkkuun aika ätäkästi. Jos ne onkin äidinkarkottimia?

Pari mekkoakin valmistui tänään. Kummitytölle vihreä mekko helmaröyhelöllä:

Ja taas sai kaveri sovittaa:

Ja omalle tytölle sain tehdä samaisen kummitytön äidin verhoista mekon - samanlaisen, jonka tein aikaisemmin kummitytöllekin.Tämän mekon kaava on suoraan SK:n numerosta 5/09.. ei kun eipä olekaan. Olat on ommeltu umpeen, ja olkanapit on muutettu takana olevaksi piilovetoketjuksi. Ja pääntietä on hieman avarrettu ja helmaa takaa lyhennetty. No, melkein kuitenkin valmiilla kaavalla. ;)

Ps. Jofotexin viimeisin tilaus saapui viimein tänään! Kunhan kämppä hiljenee, haen jättilaatikot autosta ja alan leikata pitkistä pätkiä... Eli tilaajat, kuulette minusta pian!

Vaihteeksi viileni ilmat oikein sopiviksi ompelua ajatellen. Tilattuja töitä yritän tässä hurruutella pois alta, jotta pääsisin omia odottavia kankaita ompelemaan. Tässäpä yksi tilaus, mekko kokoa 86:

Pupukangas oli tilaajan oma, alunperin lastenkokoinen tyynyliina. Ihan koko mekkoa siitä ei saanut, joten jouduin ottamaan vähän omia vapauksia toteutuksen suhteen. Tein siis yläosan ruskeasta kankaasta, jota löysin omista varastoista, ja helmaan laitoin jokaisen liikenevän sentin tuosta somasta tyynyliinasta. Leikkuuroippeista tyynyliinan reunaompeleet auki ratkomalla sain kokoon melkein kokonaisen kukan, ja ompelin sen tuohon pääntielle, ikään kuin yhdistämään ylä- ja alaosaa toisiinsa. 

Takaa ihan reilusti kaksiosainen, sinne ei riittänyt enää edes vajaata kuviota - toisaalta ei minusta ainakaan edes kaipaakaan.

Samalle tytölle lähtee myös 86-kokoinen kesätakki Ikean iki-ihanasta Annamoasta ommeltuna - meidän tytön vastaava takki on saanut lukemattomia kehuja ja ihailuja osakseen, missä tahansa liikummekin.

Vuorina on lakanakangasta, Eurokankaasta löytyi vielä kivasti täsmälleen samanväristä resoria ja lakanakangasta. Koko takki on nyt 100% puuvillaa, lukuunottamatta resorissa olevaa lycraa (ja tietysti vetskaria).

Hihoja voi pitää resorit käännettynä tai kääntämättä - ensimmäisessä takkikuvassa ne on käännetty kaksinkerroin:

Taakse mahtui melkein kokonainen kettu, vähän jäi hännänpäätä pois kuvasta. 

Niin muuten! Teille, jotka olette laittaneet "kestotilaukseen" takkeja tuosta Annamoasta: tämä kangas oli asiakkaan itsensä ostama ja minulle lähettämä, minulla itselläni ei siis edelleenkään ole tätä. =)

Tänään näin S-marketissa, siellä minun yllättävien löytöjen kaupassani, ihanan ison ja upean muratin. Enkä tietenkään voinut jättää sitä sinne, vaikka tasan tarkkaan tiedän, että se kuolee minulla muutamassa viikossa. Olen lukenut silmäni kieroiksi kaikkia mahdollisia murattien hoito-ohjeita, mutta siitä huolimatta yksi toisensa jälkeen jokainen muratti kupsahtaa aikansa taisteltuaan.

Ehkä meillä on liian kuuma kesäisin? Vaikka kuinka pidän niitä poissa suorasta auringonpaisteesta, niin huoneiden lämpötila on väkisinkin joskus kolmessakymmenessä tai yli, kun ulkona paistaa aurinko. Mutta kai se on joskus muillakin kuin meillä? Suihkuttelen niitä ahkerasti ja yritän kastellakin ohjeiden mukaan, kesäaikaan lisään kasteluveteen ohjeen mukaisen lurauksen Substralin kasvuvoimaa. Ehkä nuo muratit vain ovat minulle se saavuttamaton unelma, jollainen jokaisella täytyy olla? ;)

Raksalla on edistytty minun osaltani pohjamaalien sudinnasta saunapaneelien tummentamiseen. Ihan helpointa reittiä ei sujunut tuon työn aloitus, sillä kun ensimmäisen kerran yritin torstaina saunasuojapurkin kanssa hommiin, paikalla olikin lattiavalufirman mies, joka piikkasi vuosi sitten tekemäänsä valuvirhettä kuistin nurkasta. Siellä oli korkeutta useita senttejä muuta lattiaa enemmän, ja onneksi virheen korjaaminen meni ilman tappeluita takuuseen. Sen piikkausjylyn ja pölyn keskelle ei voinut tietystikään jäädä Supia sivelemään, joten tulin kotiin. Tässä näkyy se korjattu (piikattu ja tasoitettu) nurkka:

Seuraavana iltana yritin paremmalla onnella palata asiaan. Betonimies ei tällä kertaa häirinnyt työrauhaani, mutta valitsemani mustamarja-sävytys ei miellyttänyt silmää. Aluksi se näytti ihan sinertävältä ja kauhistuin jo, onko rautakaupassa voitu lirauttaa sekaan ihan väärää sävyä!

Kun aikansa malttoi odotella aineen imeytymistä, sinisyys kuitenkin alkoi vähenemään paneelista. En kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen väriin, ja ajattelin, että mieluummin sitten taas turha ilta kuin koko saunan värjääminen ei-mieleisellä sävyllä. 

Tilannetta tuumaillessani istuin tulevan kodin takapihalle päätäni hieromaan, ja voi mikä täydellinen rauha siellä vallitsikaan! Ilta-aurinko laski lämmittäen vielä oikein sopivasti ja saaden koko roskaisen pihan hehkumaan uskomattoman kauniina. Ja se ihmeellisin asia: ei yhtään ainoata itikkaa!!!! Miten lie mahdollista, mutta kymmenen kilometrin siirtymä kylästä toiseen, vuokrapihalta omalle maalle, teki sen, että yksikään ainoa verenimijä ei hätistellyt iltarauhaani, vaikka istuin siinä kauan. Ja nautin. En stressannut edes sitä siivousurakkaa, joka joskus on väistämättä edessä:

Lauantai-iltaisen vanhain-tavarain-aarrejahdin jälkeen vaihdettiinkin jälleen siipan kanssa lastenvahtivuoroa, ja pääsin kokeilemaan saunapaneelien käsittelyä uusin voimin - ja uusin ainein.

Tällä kertaa saunasuoja sävytettiin wengellä, jota on ainakin Anniinan ihanassa saunassa, ja heti oli mieluisampi lopputulos. Yläkuvassa paneeli on vielä märkää, mutta osviittaa siitä saattaa jo saada. Sävy on siis mustamarjaa lämpimämpi, vähän punertava. Mustamarja oli enemmän harmaanmustaa kuin ruskeanmustaa. Tässä kuvassa taas näyttää ihan liian punaiselta koko rivi.. onpa kyllä joku tietty värisävy hankala kuvattava!

Kahteen kertaan sivelin pari paketillista paneeleita, jotta mies pääsi alkuun paneloinnin kanssa. Myöhemmin pääsen sutimaan loputkin, ja kenties myöhemmin lisäämme seiniin ja kattoon vielä kolmannen wengekerroksen, mikäli alkaa tuntumaan, ettei sauna ole tarpeeksi tumma. Kattoon tulee valokuituja, joiden pikkuiset tähdet kiertävät takaseinää ja kiuasta. Siivousvalon lisäämistä lauteiden alle olemme miettineet, saa nähdä sitten tuleeko sitä... onhan se aika hämärä siivottava tuollainen pieni sauna, jossa ei ole ikkunaa eikä kovin kirkasta valaistusta.

Ja teille, jotka tuskailette nurmikolta esiin työntyvien voikukkien kanssa tai saatte muuten harmaita hiuksia pihanne hoidosta, näytettäköön tällainen lohdullinen maisema - jonkun toisen, kuten meidän, piha saattaa todella olla vielä vailla pientä hienosäätöä... tuolla ei yhdet pienet voikukat pahemmin ahdista:

Mutta ai miten ihana onkaan kuvitella, millainen tuosta pihasta vielä joskus tulee! Ensi kesä tulee sisältämään paljon ulkoilmaa, hikoilua ja raakaa työtä. Ja kenties puoliso saa viimein tukea traktorinhankinta-ajatuksilleen....

Aarrejahdissa - taas

Sitä kun kulkee silmät harallaan joka suuntaan sen varalta, että joskus löytäisi jotain ihanaa ja ainutlaatuista, niin joskuspa saattaa onnistaakin. Vajaa viikko sitten huomasin paikallisella nettipalstalla ilmoituksen "vanhoista tavaroista", ja yritin heti soitella myyjälle moneenkin otteeseen, mutta tuloksetta. Eilen, eli viikkoa myöhemmin, myyjä uusi ilmoituksensa ja soitin taas, ja tällä kertaa sain myyjän seuraavana päivänä kiinnikin. Sovittiin että lähdetään ystävän kanssa katsomaan (lue: tappelemaan kuka saa ostaa mitäkin) mitä sieltä löytyy, ja niin myös lähdettiin!

3/5 lapsista kyytiin ja menoksi. Hyödyllisempää (tai sitten ei...) olisi varmaan ollut mennä siipan kanssa peräkärryä vetäen, mutta ei menty, koska mies tietysti rakensi päivän, ja nyt kun tilaa oli pelkkä farmarin peräkontillinen kahden naisen ostoksille, selvisimme kenties vähän halvemmalla...

Tällainen puunkantokori piti hankkia uuden talon kaakeliuunin kylkeä koristamaan. Tietysti tästä tulee mattavalkoinen tai -vaaleanharmaa! Pelkkää ylellisyyttä kantaa tuollaisella telineellä puita, vain yksi kepoinen haku per talvinen päivä.. tähän saakka kun niitä klapeja on raahattu parhaillaan kolme kottikärryllistä päivässä tämän talon lämpimänä pitämiseen (eikä silti ole ollut kovinkaan lämmin aina).

Kymmenen sentin korkuiset puolat tinkasin pärekorin mukana, näihin täytyy kieputtaa valkoisia pitsinauhoja...

Lääke- tai joku muu romukaappi lähti mukaan myös. Kuulemma tehdastekoinen, takaseinässä on leimat. Suomeksi sanottuna tämän kaapin löytyminen tarkoittaa taas kahta lisäreikää uuden talon seiniin - ja kahta harmaata hiusta lisää siipan kiharapäähän.

Tästä tulee varmaan lapsille uusi lelulaatikko!

Pintaan (tietysti) jotain vaaleaa, kai valkoista ellei tule mieleen jotain muuta mullistavaa, ja sabluunalla voisin koristella etureunan. Kenties tekstiä, kenties jotain muuta. 

Arkun sisällä oli vanhoja runokirjoja, ja kun myyjämies kyseli, saako ne jättää sinne, yritin näyttää vähän siltä, että no jos ne on pakko ottaa mukaan.. huomasikohan se, että silmissä mulla oli sydämiä? Tuo ruskea Kantele-kirja varsinkin on ihana! <3

Tämä ruosteinen myrskylyhty oli sellainen viimeisten eurojen sijoitus - kun muu käteinen oli jo käytetty, piti varsin ottaa mukaan loppukolikoilla vielä tämä:

Voisin palata huomenna paikan päälle peräkärryn kanssa ja ostaa aitat tyhjäksi. Vaivaamaan jäi ainakin yksi valkoinen päästävedettävä sänky, tosin aikuistenkokoa, mutta silti niin ihana. Ja kokonaista neljä kappaletta puusohva-miniatyyrejä, jollaisen pohjaa vahvistamalla ja koko helahoidon maalaamalla saisi lastenhuoneeseen ah-niin-ihanan istumapaikan.

Näistä haluaisin myös osan, ainakin tuon yhden kirnun (?) alustana olevan ihanan patinoituneen pikkupenkin, vaaleansinisen taikinakorvon jne...

Jos omistaisin tuon kaiken, en varmaan pystyisi öisin nukkumaan! Se, joka nämä omisti, nukkuisi yönsä ilmeisesti paremmin kun pääsisi eroon tästä kaikesta. Ehkä minä vielä käynkin tuolla toisen kerran? Eihän se 110km suuntaansa ole niin kamalan pitkä matka, eihän? Ehkä meidän täytyy alkaa rakentaa näille isompaa taloa?

Monen mittaisia housuja

Kaikesta kuumasta huolimatta vähän piti päästä ompelemaan - iltaviileillä, yötä vasten pystyy jo siihenkin, päivällä on turha yrittää. 

Kuopuksen housutilanne on vähän kehno, olipa kyse pitkistä tai lyhyistä versioista - siispä oli tehtävä vähän kaikkea.

Myllymuksujen piparikukkafrotee on lojunut kangaskorissa ties kuinka monta kuukautta. Laatu oli pienoinen pettymys, kun olivatkin muuttaneet tuon joksikin keinokuitusekoitukseksi, jota ei saisi edes rummussa kuivata. Ihan plurua, ja huomattavasti ikävämmän tuntuista kuin ennen! Takuulla nukkaantuu vähän eri tahtiin kuin täyspuuvillainen. No haalarihousut siitä kuitenkin tein, koska niin oli alunperinkin ollut aikomus. Ja näin levottomaan kuosiin ei paljon yksityiskohtia kaivata, eli näistä ei löydy taskuja tai muutakaan jännää...

Nimilappu niskassa, käännettävän lahjeresorit tuomassa lisää käyttöikää ja edessä piilovetoketju. Piilovetskareita voisin käyttää melkein kaikissa vetskarivaatteissa, se on niin nopea ja kätevä kiinnittää siihen tarkoitukseen suunnitellulla paininjalalla. Suosittelen kokeilemaan, mikäli vielä on vieras kapistus!

Sellaista lasta on lysti kuvata, joka nauttii kameran edessä olemisesta. Joka kuvan jälkeen neiti pinkaisee itse katsomaan, millainen kuvasta tuli. 

Äidin pieni päivänpaiste!

Mutta heti kun vähänkään mennään varjoon, hyökkää miljoonan itikan verenhimoinen parvi pienen uhrin kimppuun.. auringossa palaa, varjossa saa kutisevia patteja. Enpä muista, milloin olisi meidän pihassa ollut yhtä hanakoita imijöitä, jopa keskellä hellepäivääkin!

Shortseja ei nuorimmaisella ole varmaan kuin yhdet. Äkkiä lisää, täällä on kuuma!

Ompelin 98-kokoiset shortsit Ottobren kapoisella kaavalla, ja tuollaiselle hoikalle vaippapyllylle nämä ovat oikeastaan aika hyvän kokoiset! Edessä ja takana on tutut kestoprässit, vyötäröllä kuminauhaa. Tuli taas tehtyä kahdet - toiset löytyy täältä.

 Ja vielä piti yhdet perushousut ommella Eurokankaasta löytyneestä oranssista velourista.

Nykyiset velourien metrihinnat kyllä kirpaisee, kun tämäkin maksoi 17,90e/metri, mutta on tuo mukavan tuntuistakin! Tosi tiheää ja pehmoista. Rumpukuivausta ei ollut jostain syystä sallittu tässäkään, mutta hyvin tuntuu senkin kestävän.

Käännettävät resorit taas lahkeissa - ja nekin samalla oranssilla, jotta housut kävisivät useammanväristen yläosien kanssa:

Ei mikään paras mahdollinen ilma ompeluhommille. Varsinkaan, kun tämä arvon talovanhus ei ole parhaimmillaan minkäänlaisilla äärisäillä. Talvipakkasilla kylmä hyytää joka nurkasta ja täällä kuljetaan varpaat kuurassa, ja nyt kun oikein kesälämpimät hellivät, on sisällä tuskastuttavan kuuma (viileimmässä huoneessa varjon puolella 26 astetta). Ja kuumasta päivästä huolimatta öisin melkein käydään taas palelun puolella - tästä kaikesta voimme päätellä, ettei taloa ole isommin eristetty.

Sitäkin mukavampaa odotella sitä hetkeä, kun päästään muuttamaan omaan uuteen kotiin. Ihan heti se ei vielä ole vastassa, mutta sentään meillä tehdään jo välillä pintojakin! Kaikissa seinissä on pohjamaalit, ja tänään lähden käsittelemään saunan paneeleita tummanpuhuviksi. Kyllä se siitä hiljalleen etenee!