Tässä komeilee uusin aarteeni, olkaatten hyvät:
Niittokonehan se siinä.
Kevättalvella tuli pihasaunan minulle myynyt miekkonen töissä jututtamaan ja kysyi, kiinnostaako ruosteinen rauta. No tottakai kiinnostaa. Aina.
Sain luvan käydä hakemassa samasta paikasta pikkukatoksessa olevia hevosvetoisia työkaluja, mikäli ne minua kiinnostaisivat. Heti kun ne metriset hanget sulivat päältä, piti mennä tarkistamaan, mitä siellä olikaan.
No siellähän oli niittokone ja peremmällä vielä perunannostokone!
Pottukone siirrettiin meille myös, mutta sille en ole vielä tehnyt paikkaa. Mietinnässä on myös, otetaanko koneesta pelkät rautapyörät. Siinä kun ei muuten ole juuri nähtävää. Niittokone pääsi kivirivin reunimmaiseksi omalle hakepedilleen. Kaivoin kymmenisen senttiä maata nurmikoineen pois, ja levitin pohjalle paksun kerroksen kierrätyslehtiä. Onneksi en ollut tyhjentänyt paperinkeräyssäkkiä koko kesänä!
Päälle silputtiin oksasilppurilla kolme kottikärryllistä oksahaketta. Niin kuivaksi ja kevyeksi oli menneet nuo risutkin, että päälle piti laskea reilusti vettä, jotta kerroksen sai asettumaan napakasti paikalleen.
Siinä hän nyt majailee. Ja tykkään hänestä oikein kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.