Keinupenkki

Kun tämä kesä meitä näin hemmottelee, piti ulos saada lisää taukopaikkoja.

Halpahallin verkkokaupassa oli tämä oivallinen metallikeinu, joka ei vähästä hätkähdä.

 Väri on kaunis harmaa, jossa mukamas näkyy vanha tummempi pinta alta.

Leveyttä on sen verran, että kolme mahtuu istumaan yhtäaikaa. Yksin voi mennä pitkäkseen ja roikottaa jalkoja käsinojan yli. Monen viikon yhtäjaksoinen pouta on antanut pitää tyynyäkin yötäpäivää keinussa taivasalla.

Juuri nyt vaikuttaa ennusteiden mukaan siltä, että viileämpää ilmaa alkaa virrata joka kolkkaan kotomaata. Ukkonenkin jyrisee jossain kaukana jo toista päivää. Ehkä haen tyynyn sisälle, kaiken varalta.

Viime talven ennätyspaksut lumikerrokset saivat laventelin talvehtimaan ensimmäistä kertaa onnistuneesti. Tämä oli iloinen yllätys - varsinkin tällaisena kuivana kesänä, kun moni kestävämpi vanha perenna on kuollut paahteiselle etupihallemme. Minulla oli pitkään se periaate, että vanhoja istutuksia en kastele, mutta tämän viikon ajan olen jo poikennut siitä periaatteesta. Siinä uhkasi käydä niin, ettei paahteisimmassa eteläseinustan kivikkopenkissä olisi kohta kasvanut enää edes ne sitkeimmät rikkaruohot, toivotuista kasveista puhumattakaan!

Moni on jo tuskastunut tähän kuumuuteen. Minä en valita periaatteestakaan, kun kuitenkin taas kaiken talvea palelen ja odotan kesää. Nyt sitä kesää on saatu, ja olen kiitollinen siitä. Töihinpaluukaan ei tuntunut samalla tavalla arjen iskulta vasten kasvoja, kun lomasäät jatkuvat, ja vapaahetkinä on voinut jatkaa pihahommia ja autotallin rakennustöitä.