Sahajauhoja päässä

Kaikki varmaan tietävät minun olevan kovasti rakastunut hirsiin. Oikein kovin soisin asuvani joskus hirsiseinien suojassa, mutta tällä hetkellä kuitenkin yksi hirsinen, taloa huomattavasti vaatimattomampi unelma on toteutumassa.

Tällainen vuosikymmeniä käyttämättä ollut saunamökki on nököttänyt lahoamassa tuossa pikkumatkan päässä meistä, autiotalon pihassa. Olen siihen kulkiessani kiinnittänyt huomiota joka kerta, ja tänä keväänä lopulta tartuin härkää sarvista ja ryhdyin selvittämään omistajan nimeä maanmittauslaitoksen kautta. Kun omistaja oli selvillä ja Fonectalta saatu yhteystiedot, oli aika selvittää, josko saunamökki hyvinkin olisi ostettavissa. Siippaa kovasti huolestutti, että tarjoaisin mökistä liikaa rahaa tai ties vaikka mitä antaisin pois vaihdossa, joten hän tarjoutui ritarillisesti soittamaan.

Kun omistaja saatiin kiinni, oli hän etelässä talvea paossa. Sovittiin, että palataan asiaan, kun lumet ovat sulaneet ja pihaan pääsee muullakin kuin moottorikelkalla. Viime viikolla piha oli vihdoin sen verran sula, että soitimme uudestaan. Sovimme tapaamisen tälle päivälle.

Eihän se mikään ruusu ole, mutta mitä ulkovuorilautojen ja sisäpuolen levytyksen alta pystyi näkemään, runko oli tosiaan hirttä. Ja sitä tämä mummo arvostaa! 

Sisältä on lauteet purettu pois aikoja sitten, kiuaskin on viety. Homeen haju on niin väkevä, että sisälle en juuri ole mennyt ennen kuin nyt.

Paikan omistaja tuli meille, käteltiin, esittäydyttiin, ja yhdessä jatkoimme tästä autiotalon pihaan. Sauna kierrettiin katsomassa, seiniä potkittiin, ja omistaja totesi, että hänen puolestaan voidaan vaihtaa kopperon omistajaa.

Koetin pidätellä intiaanihuutoani, ja taisin onnistuakin olemaan ihan asiallinen aikuinen. 

Samalla kierreltiin katselemassa paikkoja ja kyselin tietysti intopinkeänä omistajan muistoja tästä paikasta, syntymäkodista. On hurjaa ajatella, että joskus kävisi katselemassa itse omaa syntymäkotiaan tällaisessa kunnossa.

Mutta kaupat tehtiin, ja lupasin lähettää myyjälle kuvia lopputuloksesta, kunhan kömmänä on siirretty meille. Pikaisesti kävimme kuopuksen kanssa syömässä kotona ja palasimme takaisin saunamökille - omistajina.

On se kuulkaas sitten hienoa omistaa homeinen saunamökki! Purkajaisten aluksi piti heti saada ikkunaa auki, jotta sisälle tulisi edes vähän raikkaampaa ilmaa. Hengityssuojainkaan ei ehkä haittaisi.

Sorkkarautaa ei talosta löytynyt, eikä naapurikaan ollut kotona, että olisi lainaan saanut, mutta kahdella vasaralla lähdettiin kuopuksen kanssa kokeilemaan, ja aika paljon jo saatiinkin aikaan. Vähän meinasi itseänikin naurattaa ajatus siitä, että hädintuskin on mökki vaihtanut omistajaa, niin jo on laudat irti seinistä.

Pikkuisen pula-ajan mallia tämä mökkipaha on, kun lautojen alta paljastui kohtia, joissa hirttä ei olekaan. Onneksi ostohintakaan ei paha ollut. Täydellistä hirsikehikkoa tästä ei saa, mutta soveltamalla sitä on ennenkin selvitty. Takaseinä on kuitenkin onneksi kokonaan täyspitkää hirttä!

Sauna on aikanaan rakennettu paikalla aikaisemmin sijainneen talon hirsistä. Entisellä talon paikalla on nyt aitta, ja nykyinen, purkukuntoinen talo on rakennettu näistä samoista hirsistä.

Nyt on pidettävä pikkuinen ruokatauko ja sitten palataan koko sakilla purkuhommiin. Kovasti tuolta ropisee lautojen mukana sahajauhoja niskaan, ja tähän istuutuessani huomasin, että illalla joutuu ehkä lämmittämään saunan. Sahanpurua on nimittäin paitsi pään sisällä, nyt myös ulkopuolella!