keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Sahajauhoja päässä

Kaikki varmaan tietävät minun olevan kovasti rakastunut hirsiin. Oikein kovin soisin asuvani joskus hirsiseinien suojassa, mutta tällä hetkellä kuitenkin yksi hirsinen, taloa huomattavasti vaatimattomampi unelma on toteutumassa.




Tällainen vuosikymmeniä käyttämättä ollut saunamökki on nököttänyt lahoamassa tuossa pikkumatkan päässä meistä, autiotalon pihassa. Olen siihen kulkiessani kiinnittänyt huomiota joka kerta, ja tänä keväänä lopulta tartuin härkää sarvista ja ryhdyin selvittämään omistajan nimeä maanmittauslaitoksen kautta. Kun omistaja oli selvillä ja Fonectalta saatu yhteystiedot, oli aika selvittää, josko saunamökki hyvinkin olisi ostettavissa. Siippaa kovasti huolestutti, että tarjoaisin mökistä liikaa rahaa tai ties vaikka mitä antaisin pois vaihdossa, joten hän tarjoutui ritarillisesti soittamaan.



Kun omistaja saatiin kiinni, oli hän etelässä talvea paossa. Sovittiin, että palataan asiaan, kun lumet ovat sulaneet ja pihaan pääsee muullakin kuin moottorikelkalla. Viime viikolla piha oli vihdoin sen verran sula, että soitimme uudestaan. Sovimme tapaamisen tälle päivälle.




Eihän se mikään ruusu ole, mutta mitä ulkovuorilautojen ja sisäpuolen levytyksen alta pystyi näkemään, runko oli tosiaan hirttä. Ja sitä tämä mummo arvostaa! 


Sisältä on lauteet purettu pois aikoja sitten, kiuaskin on viety. Homeen haju on niin väkevä, että sisälle en juuri ole mennyt ennen kuin nyt.





Paikan omistaja tuli meille, käteltiin, esittäydyttiin, ja yhdessä jatkoimme tästä autiotalon pihaan. Sauna kierrettiin katsomassa, seiniä potkittiin, ja omistaja totesi, että hänen puolestaan voidaan vaihtaa kopperon omistajaa.


Koetin pidätellä intiaanihuutoani, ja taisin onnistuakin olemaan ihan asiallinen aikuinen. 


Samalla kierreltiin katselemassa paikkoja ja kyselin tietysti intopinkeänä omistajan muistoja tästä paikasta, syntymäkodista. On hurjaa ajatella, että joskus kävisi katselemassa itse omaa syntymäkotiaan tällaisessa kunnossa.

Mutta kaupat tehtiin, ja lupasin lähettää myyjälle kuvia lopputuloksesta, kunhan kömmänä on siirretty meille. Pikaisesti kävimme kuopuksen kanssa syömässä kotona ja palasimme takaisin saunamökille - omistajina.



On se kuulkaas sitten hienoa omistaa homeinen saunamökki! Purkajaisten aluksi piti heti saada ikkunaa auki, jotta sisälle tulisi edes vähän raikkaampaa ilmaa. Hengityssuojainkaan ei ehkä haittaisi.




Sorkkarautaa ei talosta löytynyt, eikä naapurikaan ollut kotona, että olisi lainaan saanut, mutta kahdella vasaralla lähdettiin kuopuksen kanssa kokeilemaan, ja aika paljon jo saatiinkin aikaan. Vähän meinasi itseänikin naurattaa ajatus siitä, että hädintuskin on mökki vaihtanut omistajaa, niin jo on laudat irti seinistä.




Pikkuisen pula-ajan mallia tämä mökkipaha on, kun lautojen alta paljastui kohtia, joissa hirttä ei olekaan. Onneksi ostohintakaan ei paha ollut. Täydellistä hirsikehikkoa tästä ei saa, mutta soveltamalla sitä on ennenkin selvitty. Takaseinä on kuitenkin onneksi kokonaan täyspitkää hirttä!




Sauna on aikanaan rakennettu paikalla aikaisemmin sijainneen talon hirsistä. Entisellä talon paikalla on nyt aitta, ja nykyinen, purkukuntoinen talo on rakennettu näistä samoista hirsistä.






Nyt on pidettävä pikkuinen ruokatauko ja sitten palataan koko sakilla purkuhommiin. Kovasti tuolta ropisee lautojen mukana sahajauhoja niskaan, ja tähän istuutuessani huomasin, että illalla joutuu ehkä lämmittämään saunan. Sahanpurua on nimittäin paitsi pään sisällä, nyt myös ulkopuolella!



11 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta kaupasta! Ja kiitos hauskasta kerronnasta :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten sympaattinen saunamökki. Sulla näkyy olevan samat harrastukset kuin mullakin 🙊 olen itsekin nimittäin katsellut ajellessa autioita hirsirakennuksia "sillä silmällä" että jahka aika antaa myöten piharakennuksia suunnitella, taidan lähtä kauppoja hieromaan 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää on ihan vakiharrastuksia, aina missä tahansa ajellessa kiinnitän huomiota tällaisiin. Tämä on onneksi sen verran metsässä, ettei muiden huomio ole tähän kiinnittynyt! :)

      Poista
  3. Odotan jatkoa kertomuksellesi...

    VastaaPoista
  4. Voi että ootan kovasti minkälainen siitä tulee! Hyvältä näyttää jo nyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen minäkin haluan nähdä! Vähän yllätti tuo kehikon reikäisyys, joudutaan madaltamaan ja varmaan haalimaan varaosahirsiä tuohon... Mutta hyvä siitä vielä tulee!

      Poista
  5. Mukava oli lukea. Kiva nähdä minkälainen siitä tulee. Kaunista toi hirsi on.

    VastaaPoista
  6. Onko sinulla muuten vinkkejä vuohenputken kitkemiseen muutaman neliön alalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ehkä paras henkilö tähän vastaamaan, kun en ole ollenkaan puutarha-alan ammattilainen, mutta jos asialla ei ole kiirettä, kokeilisin varmaan peittää alueen paksulla valoaläpäisemättömällä muovilla tms, jolloin kaikki alla kasvava kuolee aikanaan, vuodessa-parissa kai ainakin. Muuten ei taida jäädä jäljelle kuin kova kitkeminen tai myrkyt. Viisaammat saa myös antaa vinkkiä. :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.