Portaiden muodonmuutos

Kun olimme asettuneet taloksi uuteen kotiimme ja rakentaneet ne portaatkin, jäi niiden pintakäsittely jostain syystä kokonaan tekemättä. Portaat tehtiin ruskeasta kestopuusta, ja siihen aikaan ne näyttivät ihan hyvältä niinkin. Nyt ne olivat kuitenkin väsyneet ja väriltään aika harmaat, mutta eivät hyvällä tavalla.

 

Lomapäivien käydessä yhden käden sormin laskettaviin määriin tulee kiire toteuttaa sellaisia juttuja, jotka normaalisti jäävät tekemättä, koska työt. Päätin käyttää yhden lomapäivän portaisiin, joita pitkin olisi taas mukavampi palata töistä kotiinkin. 

Minä olisin tykännyt harmaista portaista, mutta mietitytti, muuttuuko talon väri ruskeaksi, jos portaat ovat selkesti harmaat. Talon maalisävy kun on hyvin lämmin harmaa, Teknoksen 'beast'. Ruskeat olivat kaikki ihan nounou, joten jäljelle jäi vielä harmaatakin tummempi musta. Tikkurilan Valtti plus -terassiöljyssä oli valmiina sävynä tällainen musta, ja siihen uskaliaasti päädyttiin.

Ja nyt mentiin sitten ihan puhtaasti estetiikka edellä. Nuo vanhan mallin portaathan on olleet siitä näppärät, ettei niissä enää hiekka ja tomu erotu, kun ovat hiekanharmaat itsekin ja pinta niin himmeä. Arvattiin kyllä, että mustassa näkyy sitten kaikki, mutta toisaalta niitä tulee ehkä enemmän nyt harjattua puhtaaksi, mikä taas vähentää kulumista, kun hiekka ei pääse koko ajan hiomaan pintaa, ja sitä paitsi - onhan nämä keväällä aikaisemmin istumislämpöiset, kun väri on tumma ja kerää lämpöä!

Kukkapenkki on aika surkea näky juuri nyt, mutta katsokaa portaita, älkää kukanraatoja. 

Harjaamisen helpottamiseksi haaveilen, että portaat olisivat jatkossa tyhjänä kaikesta kukkapurnukasta ja muusta sälästä. Ajattelin nostaa ne seinälle, kunhan keksin kivan ratkaisun siihen. Tuo laatikkokin olisi seinälle nostettuna periaatteessa ihan ok, mutta vähän turhan syvä. Täytyy katsoa laatikkovarastot läpi, onko mitään matalareunaisempaa.

Saman käsittelyn saivat myös arkikuistin portaat, jotka olivat, jos mahdollista, vielä surkeammassa kunnossa kuin pääoven rappuset. Siellä on koko portaiden ympäristö edelleen vähän kesken, mutta hyvin toimii näköjään näinkin, kun ei saada viimeisteltyä! Ja vanhoista tiilistähän oon aina kovasti tykännyt... ;)

Mutta olihan se kova urakka! Öljy oli ihana levitettävä, värjäsi yhdellä kerroksella hyvin ja kuivui tasaisesti. Päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin kaikenmaailman kolot ja mutkat, joihin ei meinannut päästä millään. Sekä minä että pensselit olivat aika räjähtäneen näköisiä, kun viimein sain projektin päätökseen. 

Vaahtomuovisivellin on huippu porraslautojen välien vahaamiseen, mutta uritetun laudan päälliseen toimi paremmin Clas Ohsonin perussivellin. Vanhalla pyyhkeellä pyyhin liiat vahat perästä päin pois, jos johonkin jäi turhan paksu kerros. Ja jos joku inspiroituu tästä aloittamaan öljyämistyöt, niin muistakaa, että öljyiset rätit pitää kastella kauttaaltaan ennen hävittämistä, etteivät ne syty itsestään palamaan roskiksessa. 

Työn iloa tai leppoisaa lomaa, mikä kenellekin parhaiten sopii!