Body ohjeineen

Luulin keksineeni ruudin, mutta olinkin keksinyt vain polkupyörän, jälleen kerran. Kangasvarastoja vilkaistessani nimittäin huomasin, että voisin ommella talvikäyttöön bodeja joustofroteesta, jolloin ne ovat lämpimämpiä kuin ohuemmasta trikoosta ommellut. 

 

No hyvä idea se toki on mielestäni edelleen, mutta ei se mikään uusi ajatus kyllä ollut. Google kertoi useammallakin verkkokaupalla olevan sellaisia myytävänä, ja jokunen bloggaajakin sellaisia on tehnyt, jotkut jo useita vuosia sitten.

Toteutinpa silti keksintöni, ja piirsin pienestä paitakaavasta bodyn kaavan näin: etsin saman kokoisen bodyn kaavan ja mallasin molemmista kaavoista kainalot kohdakkain, minkä jälkeen piirsin paidan jatkoksi haaraosan.

No nyt ne siellä miettii, mitä järkeä tuossa on, jos kerran kokonainen bodyn kaavakin on saatavilla. No se järki siinä vain oli, että kun löysin valmiin paitakaavan tuollaiseen pääntiehen, piirsin sen, mutta halusin siitä bodyn. Kopioin siis toisesta kaavasta paitaan bodyn alaosan. Alaosan voi toki piirtää mututuntumallakin, mutta omasta mielestäni ainakin on helpompi piirtää valmiista, jolloin ei ole vaaraa mittavirheisiin. Voi tietysti tehdä niinkin päin, että piirtää bodyn kaavan ja kopioi toisesta kaavasta pelkän pääntien.

Niin tai näin, kasasinpa nyt samalla omanlaiseni ompeluohjeen bodyyn, vaikka niidenkin ompelutapoja on varmaan melkein yhtä monta kuin ompelijoita. Ensiksi ommellaan se olkasauma, jossa ei ole nepparihalkiota.

Tämän jälkeen kantataan koko pääntie kerralla, aloittaen toiselta olalta ja palaten sinne takaisin. Tarkempia ohjeita kanttauksen tekemiseen löytyy ainakin trikoopaitaohjeesta (nelinkertainen kanttaus) ja peitetikki-alkeista, mutta lyhyesti sanottuna ompelen kolminkertaisen kanttauksen niin, että kiinnitän ensiksi suoralla ompeleella (molempia kankaita venyttäen) resorisuikaleen pääntielle oikeat puolet vastakkain, sen jälkeen käännän resorikaitaleen avoimen reunan nurjalle ja tikkaan päältä kaksoisneulalla tai peitetikillä. Ja kun nyt ommellaan tätä bodya, seuraavaksi tehdään avoimelle olalle aputikkaus, joka kiinnittää etu- ja takakappaleen yhteen olalta. Etukappale taitaa yleensä tulla päälle ja takakappale alle.

Hihansuiden käänteetkin voisi silittää (ja ommella) tässä vaiheessa, kun hihat ovat vielä irti. Hihansuun voi tietysti tehdä myös kanttaamalla tai ompelemalla siihen kaksinkertaisen resorin.

Tämän jälkeen kiinnitetään hihat paikalleen.

Ja ommellaan toinen sivusauma umpeen koko matkalta haarasta hihansuuhun.

Hihansuu viimeistellään vetämällä saumurin lankahäntä ompeleen sisään. Samoin tehdään tietysti myös toiselle hihalle, kunhan sen ompelun aika koittaa.

Nyt kun toinen sivusauma on ommeltu, tehdään haaraosan kanttaus. Periaate on sama kuin pääntiellä, eli kantataan haara resorikaitaleella alusta loppuun yhdellä kertaa. Resoria kannattaa venyttää reilummin lähellä sivusaumoja, jotta valmiin bodyn alaosa istuisi nätimmin (löysällä kanttauksella body näyttää levenevän alhaalta) ja vähentää venytystä hiukan niihin kohtiin, joihin kiinnitetään nepparit. Tähän kireysasiaan saa parhaiten tuntuman kokeilemalla itse (kuten yleensäkin vähän kaikkeen). Kanttaamisen jälkeen ommellaan toinen sivusauma, ja päätellään taas lankahäntä ompeleen sisään sekä sivusaumasta että hihansuusta.

Minulla on tapana vielä kaataa saumanvarat jompaankumpaan suuntaan ja ommella ne pienillä edestakaisompeleilla litteiksi. Saman teen hihansuihin.

Niinpä meillä onkin jo neppareita vaille valmis body!

Merkitsen jälleen kerran "taikatussilla" neppareiden paikat, joista ensimmäisen merkitsen tietysti ihan keskelle, ja reunimmaiset noin kolmen sentin päähän keskeltä. Sama systeemi sekä etu- että takakappaleelle. Siinä en ole mitenkään nöpönuuka, kummalle puolelle kiinnitän uros- ja kummalle naarasnepparit, mutta etukappaleen sijoitan kuitenkin päälle, ja takakappale jää siis alemmaksi.

Kiinnitin alkuun Prymin metallineppareita vasaralla, mutta sain joka kolmannen niistä epäonnistumaan. Sitten ostin pihdit, eikä yksikään neppari ole sen jälkeen mennyt enää vinoon. Jos jollakulla on sellaisia ongelmia Prymin nepparipihtien kanssa, että nepparit hyppivät pois istukastaan ennen kuin ehtii painamaan ne kiinni kankaaseen, suosittelen ostamaan uudet istukkaosat. Minä taistelin moisen ongelman kanssa usemman vuoden ja ostin kertaalleen uudet istukatkin, mutta luovuin toivosta, kun sekään ei auttanut, ja lopulta vain välttelin viimeiseen asti kaikenlaisten nepparivaatteiden tekemistä. Sitten joku ystävällinen sielu täällä blogistaniassa kehotti ostamaan vielä kerran uudet istukkaosat, ja kas kummaa, se tosiaan kannatti! Eipä hypi nepparit enää, ja ne saa ihan ajan kanssa tähdätä paikalleen. Tällaisen kuvan ottaminen olisi ollut niillä aikaisemmilla osilla mahdotonta, sillä nepparit olisivat ehtineet hypätä koloistaan moneen kertaan ennen kuin olisin saanut kameran otetuksi esille.

Näin on siis saatu nepparitkin paikalleen, ja body on valmis matkustamaan uudelle pikkuruiselle omistajalleen. Body on kokoa 62, mutta sen omistaja ei taida olla vielä sitäkään. Hilveen pieni!

Näitä mutkikkaita kanttauksia ommellessa tuli taas kerran mieleen, että jokohan sitä ihan oikeasti hommaisi sen kääntäjän tuohon peitetikkikoneeseen. Ei tahdo peittarin kömpelö ja suuri paininjalka taipua noihin mutkiin. Tietenkään vika ei ole ompelijassa... 

No, mutta toivottavasti tästä mutkikkaasta selostuksesta kuitenkin on iloa jollekulle! Töihin sitten vain sieltä! :)