Kangas- ja kaavayllätyksiä

Näinpä eräänä kauniina päivänä eräillä nettisivuilla näääin ihanan retrokuosin...

Sitä olisi pakko saada, ajattelin mielessäni, ja laitoinpa kyselyäkin tuohon verkkokauppaan ihan vain kysyäkseni, onko tätä kuosia joskus saanut tai tullaanko saamaan kankaana.

Verkkokauppa oli ekologisia ja kotimaisia lasten- ja keskosvaatteita tarjoava Melli EcoDesign, ja viestiini vastasi Marica. Toistaiseksi Sadonkorjuuta ei ollut saatavilla kankaana, mutta yllättäen sain vähän myöhemmin uudestaan sähköpostia, kun ompelimosta oli saatu palanen tätä kyseistä kangasta. Marica tarjosi mahdollisuutta ostaa kankaan, ja toki minä ostin.

Kun palanen saapui, maltoin hädin tuskin käyttää sen pyykkikoneessa, mutta ajattelin kuitenkin pelata varman päälle. Usein jostakin erityisestä kankaasta olisi kiva tehdä Jotain Suurta ja Ihmeellistä, mutta sellaiset ovat jääneet meillä lopulta aina kaappiin, ja alankin pikkuhiljaa oppia, että meillä lapset pukevat päälleen mieluiten niitä Ihan Tavallisia ja Helppoja perusvaatteita. Miksi siis tavoittelemaan kuuta taivaalta, jos lopulta maassakin pärjää.

Kankaasta tehtiin siis ihan tavallinen, raglanhinainen perustunika koossa 104. Olalle ompelin pätkät luonnonvalkoista trikoota, tästä tunikasta yli jäänyttä, ja toiselle olalle tikkasin kangaspalasesta kukkasen, joka jatkaa nyt miehustan kukkarivistöä.

Minulla tulee tästä Sadonkorjuusta mieleen retromummoloiden kaakelit.. tai kellastuneet valokuvat vanhemmistani leveissä lahkeissaan, sylissään vanhin veljeni vaippaikäisenä. Ihan selvästi sellainen joustofroteiden valtakauden kuosi. Onnistunutta uusretroa, siis! 

Kiitos Maricalle mahdollisuudesta ommella tätä ihanaa Sadonkorjuuta! Pikkupalat kahta muutakin väriä odottavat vielä paininjalan alle pääsyään, ja niitäkin tullaan varmasti esittelemään täällä.

Tämän väri-ilottelun jälkeen on aika vetää henkeä ja siirtyä vähän rauhallisempiin maisemiin hetkeksi.

Uusin Burda ilmestyi tällä viikolla, ja katselin tätä mekkokuvaa siihen malliin, että siinä voisi olla paitakaavapotentiaalia. Kuvatekstin luettuani totesin, että olipa se kaavan suunnittelijakin ollut ajatuksineen samoilla taajuuksilla. Tekstissä nimittäin mainittiin, että pelkästään kaavan yläosaa käyttämällä siitä tulisi varsin naisellinen paita.

Kaapista löytyi Kangastukusta tilattu palanen interlockia, ei muuta sopivaa. Käytin siis sitä. Sitä en tiedä, voiko tätä tuon kyseisen kaavan tuotokseksi enää edes väittää, mutta siitä se kuitenkin lähti.

No on siinä sen verran yhteistä, että nappilista säilyi entisellään. Pääntie avartui, koristepitsit muuttuivat aika paljon vaatimattomammiksi, paita kapeni ympärykseltään lähes 20cm (!!), hihat katosivat, etukappaleen yläosan kulmat pyöristyivät, ja mitä kaikkea liekään.. en todellakaan muista enää.

Hyvä sinänsä, että vihdoin muistin hyödyntää tämänkin kankaan, sillä kaapissa oli hiekanvärisen, hihattoman, löllövatsaystävällisen puseron kokoinen tyhjä kohta.

Nyt kun muistan, voisinkin heti tämän jälkeen peruuttaa Burdan tilauksen, sillä harmillisen harvoin sieltä löydän itselleni mitään mieleistä kaavaa. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta moneen kuukauteen, kun irroitan kyseisestä lehdestä kaava-arkin. Ja tälläkin kertaa tarvittiin aika radikaaleja muutoksia, ennen kuin kaavasta tuli oman näköinen.

Etukappaleella on metallinepparit ja harmaata joustopitsiä, mutta muita erikoisempia yksityiskohtia tästä topista ei sitten löydykään. Katselen tätä nyt hetken kaapissani ja mietin, onko se vieläkin liian löysä. Näin neuletakin alla se menee kyllä, mutta sellaisenaan takakappale on edelleen vähän väljä, paremminkin 40-kokoiselle sopiva, vaikka tosiaan kavensin sitäkin aika hurjasti.

Jos totean tämän jäävän vaille käyttöä, tiedätte, mihin tämä ilmestyy.

Ihanaa viikonloppua, ihanat! 

Taidankin piristää teitä pikapuoliin pienellä kommentointiarvonnalla 

(vaikka mistä minä tiedän, oletteko edes piristyksen tarpeessa)!