Kaikki käyttöön, pikkupalatkin!

Lupasin joskus koota yhteen postaukseen vinkkejä siitä, millä tavoin kangaspaloja ja tilkkuja saisi hyödynnetyksi. Ideoitahan on loputtomasti, mutta tässä on nyt muutamia esimerkkejä siitä, mihin meillä kangastilkut joutuvat. Ja nyt puhutaan nimenomaan näistä ihanista neuloksista - trikoista, veloureista, joustiksista... palttinatyyppiset puuvillatilkut ovatkin vielä asia erikseen.

Yleensä kangasta tulee tilattua sellainen pala, että siitä saa esimerkiksi yhden kokonaisen pitkähihaisen, mutta ei mitään toista yhtä kokonaista. Pieni pala jää odottamaan järkikäyttöä, ja kooltaan sellaiset sopivat lähinnä yhdeksi hihaksi, yhdeksi etukappaleeksi tai joksikin muuksi yhdeksi. Yksinkertaisinta on tietysti yhdistää tällaisia, toisiinsa sopivia paloja yhdeksi kokonaisuudeksi. Tässä vain piilee se vaara, että joutuu kangaskierteeseen, kun yhteen jämään pitää ostaa uutta kangasta, jonka jämiin taas tarvitaan jotain, mitä ei kaapista löydykään...

 

 

Pienemmäksi pilkottaessa saattaa olla vähemmän vaarassa. 

Kaavaan voi vetäistä sauman paikan ihan kuinka vain tahtoo - suoraan, vinoon, kaarelle, kierteelle... vain mielikuvitus määrää rajat tähän touhuun. Toki kovin tiheään ommellut turhat saumat vähentävät vaatteen käyttömukavuutta ainakin herkkäihoisilla, sillä omasta kokemuksesta tiedän, että yksikin saumanvara väärässä kohdassa voi pilata koko paidan, koska sauma painaa ihoa. Siksi en tee kovin radikaaleja katkaisusaumoja t-paitoihin tai muihin ihoa vasten tuleviin vaatteisiin. Tikkaamalla saumanvarat alla olevan kuvan tyyliin litteäksi voi tietysti minimoida tuon hiertämisriskin.

Kaksi erilaista kangasta voi näppärästi saada näyttämään yhtenäisemmältä yksinkertaisella applikaatiolla.

Liian kapea kangaskaitale voidaan katkaista pystysaumoilla sivusta ja lisätä niihin leveyttä toisella kankaalla. Tässä mallissa jäi sivusauma kokonaan pois, ja tilalle tuli melkein-sivusaumat eteen ja taakse.

Kahdella erivärisellä, saman kuosin kankaalla voi joskus revitellä oikein todenteolla.

Pihisti ostetussa kangaspalassa voi olla mittaa muuten riittävästi, mutta raglanhihoihin tarvittavaa pituutta ei löydykään. Olalle toisesta kankaasta ommellut lisäkepalat menevät täydestä.

Samalla ne yhdistävät hienosti paidan ja housut, kun molempiin on lisätty paloja samasta jämätilkusta (palat olalla ja polvissa). Kuvissa on isoja värieroja, joten ne eivät ihan kerro koko totuutta, mutta samasta sydäntrikoosta niissä kuitenkin on kyse...

Jos kangasta ei riitä kuin lyhyisiin hihoihin, voi huijata tuplahiha-efektillä. Tuplahihoijen ompelusta on oma ohjeensa sivupalkissa.

Jonkinlainen palanen riittää vielä hupparin hupun vuorittamiseen.

Entä ne pienemmät palat... no niistä tehdään tietysti taskuja, applikaatioita, valepaikkoja, turhakekoristuksia - mitä ikinä keksiikin...

Ja saahan niistä sitä paitsi monenlaista oikeaakin vielä aikaan. Pikkuhousuja, pipoja, vauvan tumppuja, kännykkäpusseja, ruokalappuja ja paljon muuta... 

 

Leikkaan kerralla ison kasan pöksytilkkuja valmiiksi ompelua odottamaan, ja jonain iltana pikkuneidin pikkuhousulaatikko saakin kerralla reilusti täytettä.

Jos oikein epätoivoiseksi menee, kuten minulle kävi lahjoituksena saatujen tummansinisten ja turkoosien kapeiden velourkaitaleiden kanssa, ne voi ommella summanmutikassa yhteen välittämättä suikaleiden leveyksistä tai muista tarkkuuksista, ja käyttää niitä sen jälkeen yhtenä ehjänä kankaana. Lopputuloksena oli minun tapauksessani housut, joiden kankaat olisivat ilman yhteenompelua joutaneet jo roskikseen.

Ja ne leikkuutähteet sitten - no, useimmitenhan ne menevät ainakin minulla roskikseen. Ihan pientä silppua ei viitsi säästää lainkaan, paitsi nyt olen laittanut senkin jo jonkin aikaa talteen. Siitä saa nimittäin hyvää ja napakkaa täytettä sukka-keppihevosten päihin!

Lapset saivat vihdoin omat keppiheppansa, ja on niillä ratsastettukin ulkona ja sisällä jo ties kuinka monta monituista kilometriä! Ja kauanko meni niiden tekemiseen - hävettävän vähän. Sukka täyteen silppua, napit silmiksi ja vähän sukkalankaa harjaksi, kaiken kukkuraksi pää kiinni keppiin ilmastointiteipillä. Rumaa, mutta lopputulos näyttää olevan rakas.

Toivottavasti tässä tuli edes joitakin uusia ideoita kangaspalojen hyödyntämiseen! Tämän jutun kuvat ovat vuosien varrella otettuja, kaikki omia ompeluksiani. 

Kerro oma vinkkisi kankaanhävitykseen kommentoimalla! Sanaisen arkkunsa avanneiden kesken arvotaan taas vaihteeksi yksi käsivarsineulatyyny tosimummon valmistamana. 

Ja nyt - mars mars kangaspaloja silppuamaan!