Kesäistä vielä vaikka väkisin!

Syksyn vääjäämätön lähestyminen tekee sydänalassa lähes kipeää. Kesäihmiselle lähestyvä pimeys, märkä, loska, viiden vaatekerroksen pukeminen, kuraralli ja loputon palelu ovat asioita, joita ei ehdi kahden syksyn välillä unohtamaan. Kuin uhallanikin ompelen vielä kesävaatteita - tosin sellaisissa väreissä, joita osaa käyttää talvellakin tuntematta oloaan liikennemerkiksi.

Kun jalkaan vetää lisäkerroksia ja jatkaa hihoja neuletakilla, niin eiköhän tätä ainakin kotona tule käytettyä talvellakin.

Materiaalina tähän mekkoon käytin vaaleanharmaata puuvillaelastaanitrikoota Eurokankaasta sekä samasta puljusta löytynyttä joustopitsikangasta tuohon yläosaan, trikoon päälle. Kanttaukset on tehty tuosta miehustakankaasta, ja kaavahan on se siskon valmismekosta piirtämäni Even&Odd-kopio. Siskolle aikaisemmin ompelemani mekko on käynyt ulkomailla kuvattavana, ja luvan saatuani laitan kuvan teillekin ihailtavaksi:

Kyllä keltainen näyttää kivalle ruskeaa ihoa vasten! Liekö kuinka ruskeaa ihoa vasten oleilee tämä toppi nykyään, en tiedä, mutta myydyksi tämäkin tuli. Muutin rinnan alle valkoisten nauhojen sijaan keltaiset ja helman käänteen korvasin rullapäärmeellä. Tähän piirtämäni kaava jää käyttöön, vaikka toppi itsessään oli minulle turhan värillinen.

Myyntipuolelle on muuten tänä aamuna lisätty sekä lasten että naisten vaatteita, sillä lapset kasvavat, ja minullahan oli jo tarpeeksi mekkoja. Ja koska minä, parantumaton, tein tuon yläkuvien harmaan mekon itselleni, päätin vastapainoksi laittaa muutamia aikaisempia kiertoon. Liika on liikaa vaatteissakin. Tai sitten vika on liian pienessä vaatehuoneessa, kuka tietää!

Kangashävitysvimman seurauksena myyntiin on lisätty myös uusien puolelle yksien haalarihousujen verran. Söpöläisillä on kokoa sopivasti 86-senttiselle käyttäjälle. Jos kuopuksemme olisi tyttö, omisin nämä hänelle, vaikka koko olisikin jo vähän nafti, sillä voiko olla retrompaa!

Sen verran on myönnyttävä syksyn tuloon, että ompelee tässä hiljalleen lyhyeksi jääneiden pitkisten tilalle uusia, pitempiä. Kuten ystävä tuossa viikonloppuna totesi, ei lapsia kai saisi säilyttää kuumassa ja kosteassa ilmanalassa, koska sillä näyttää olevan pahasti venyttäviä vaikutuksia!

Jaa mitäkö pihalla? ... No, siellä nyt on lähinnä taisteltu ampiaisten kanssa siitä, kuka täällä määrää ja kuka tämän talon omistaa, ja voitettu 100-1. Tapettuja pistäjäisiä ainakin sata, tai oikeastaan varmaan montakin sataa, ja miehellä yksi ampiaisen ammus käsivarressa. Tästä omistajuussodasta huolimatta talo on vihdoin saanut kourunsa, ja olemme taas pykälää lähempänä valmista taloa. Pihakuvia saatte vasta myöhemmin, kunhan siellä tapahtuu jotain enemmän näkyvää. Ja kunhan loppuisivat nämä kiusalliset vesisateet.

Pikkupalapostauksen neulatyynylahjuksen voitti muuten Teri. Kerropa postitusosoitteesi sähköpostiini (osoite oik. sivupalkissa), niin saan voiton matkalle!