tiistai 2. lokakuuta 2012

Vaihteeksi vähän pienempää

Joskus minulla on ilo ommella muillekin kuin omille muksuille. On tosi mukavaa toteuttaa välillä erikokoisia ja erinäköisiä toiveita, joissa saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja säveltää vähän itsekin, vaikka "asiakas" yleensä jonkinlaiset kehykset työn toteutukselle antaakin.



Ystävän 86-senttinen poika kävelee joskus tällaisissa turkooseissa polvipaikkapöksyissä. Paikat on joustista ja applikoitu polvien kohdalle (toivottavasti osuivat edes lähelle polvia!), lahkeissa olevat resorit pidentävät käyttöikää ja valetaskut ovat muuten vain tuomassa pökiin ilmettä.

 


Olin jo luopua valetaskuajatuksesta kokonaan, kun tajusin, että housukappaleet on leikattu sivusaumattomina, mutta lopulta tein niin, että jatkoin taskuhuijauksia takakappaleellekin. Lopputuloksesta tuli aika hauska, ja samanlaisia taskuja taidan joskus ommella omienkin pöksyihin. Näillä saa paljon ilmettä pienellä vaivalla ihan perushousuihin.


Saman ystävän toiselle pojalle on täällä valmiina 104-senttinen pitkähihainen, johon ujutettiin ruskean yksivärisen trikoon lisäksi tähtien jämiä.




Täyspitkiin hihoihin ei enää kangas riittänyt, joten tein reilun mittaiset resorit. Näitäkin voi tarvittaessa kääntää aluksi kaksinkerroin, joten tässäkin paidassa käyttöikää tulee sillä kepulikonstilla lisää.




Lappunen on sujautettu tällä kertaa hihasaumaan.





Tilaushousuja on syntynyt myös tyttöväreissä (jos nyt punainen edes sellaisiin kuuluu). Pallotaskuilla...


... sekä isosiskolle tähtitaskuilla.

Että minä tykkäänkin velourhousuista! Ainakin näin kuivausrummun käyttäjänä ne vain paranevat pesusta toiseen, ja useimmiten jotain pidettävää jää vielä pienemmällekin sisarukselle. Kaikista kankaista ei nykyään voi sanoa samaa.

Samaan pakettiin housujen kanssa lähtee parit pipot, isälle ja pojalle.



Omalle pojalle tein vihdoin kauan suunnitteilla olleet sammarit, latvasta juureen saakka ihan tylsästi pelkkää ruskeaa. Housukankaan ostin keväällä Virpiltä.


Näille laiheliineille on hankaluuksia löytää perusfarkkujakaan sopivan kapeina, rennommista kotihousuista puhumattakaan. Onni on ommella niitä itse!

 

Lahkeisiin laitettiin tällä kertaa kuminauhat, ja näin tuo 116-senttinen kaavakin on jo sopiva neljävuotiaallemme. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla.


Peitetikkikonetta ihan kauhean kauan odottaneena ja tehostetikkauksista jopa unia nähneenä olenkin nyt nauttinut hurjasti siitä, että vihdoin niihin on oikeastikin mahdollisuus. Myös sammarit saivat oman osansa.


Laihoissa lapsissa on se hankaluus, että vaatteita on hankalaa löytää valmiina, mutta itse tehden se on vain etu - kangasta kuluu vähemmän! ;D



Aikaisemmin esittelemäni Cream-takkiostos oli kokonsa puolesta ikävä kyllä huti. Toivotaan, että tilalle tilattu Vilan Joela-takki on sopivampi. Tästä neuvottiin valitsemaan normaalikokoa isompi - saa nähdä, mentiinkö tällä kertaa kuinka pahasti metsään.
 

Ps. Minä aion kyllä voittaa, mutta käykää huviksenne tekin yrittämässä!  


17 kommenttia:

  1. Hienoja lastenvaattehia oot teheny :)! Semmosta kyselenki, että kuinka saat nuo valetaskut symmetrisesti ja samannäköisiksi? Käytäkkö jotaki mallinetta vai miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirrän ne nurjalle sillä itsekseen haihtuvalla kangastussilla (siinähän voi käyttää kaavaakin apuna) ja ajelen siitä päältä!

      Poista
  2. Kivoja ompeluksia! Ja ihan mielettömän hienot nuo ruskeat sammarit!! Tuon tyyliset minäkin tahtoisen tehdä, kangaskin olisi jo valmiina :)

    VastaaPoista
  3. ihania housuja <3 Sun tekemät hoikkismallin velourit on olleet meillä ihan suosikkeja ja käytössä aina ku mahollista, lapset siis itse valitsee ne aina päälleen! on niin pehmosia ja ihania =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velour on ihan huippu housumateriaali, en muusta tekiskään. ;)

      Poista
  4. Tuo vilan takki on kyllä vielä nätimpi kui edellinen :) minun mielestä :D jotenki selkeempi.. minun makuun! ja tosi kivoja housuja ym. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilan takissa väri on minusta kauniimpi, ja ehkä se muutenkin on ajattomampi hankinta..

      Poista
  5. Ihania housuja kyllä! =) Sammarit varsinkin aivan mahtavat! Edelliseen kommentointiin viitaten.. tanttu on eteläpohjanmaata ja tarkoittaa siis kolttua eli hametta! :)

    Minäkin nyt sitten sain kasaan peittarirahat ja opettelut ovat aluillaan..! =) Eli mielenkiinnolla seurailen täällä ammattilaisen ompeluja ja mahdollisia vinkkejä myös peittari-asioihin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea uudelle koneelle! Ammattilaisen vinkkejä täälläkin joku nimeltämainitsematon kaipailee välillä, ei tuon kanssa aina ihan helposti suju tämä yhteistyö.. =)

      Poista
  6. On muuten hassua tuo laiheliini-asia. Mulla on meinaan kaksi nollakäyrillä kasvavaa laiheliinia (neuvolassa käytiin tänään). Molemmat siis kasvaa nollakäyrällä, mutta kaupan housut tippuu päältä. Tai jos säätökumpparin kiristää riittävästi, housut näyttää lähinnä perunasäkiltä.

    Sulla on aina niin kivoja ompeluksia =)

    VastaaPoista
  7. No sammarit on ihan mahtavat!!!

    VastaaPoista
  8. Mukavata vaatetta oot ommellut taas!

    VastaaPoista
  9. Tosi hienoja vaatteita taas :)

    VastaaPoista
  10. Ihanat sammarit, onko kaava niihin oma? Meilläkin hoikkislapset, ja todellakin sopivia farkkuja tms todella vaikea löytää! Vyötäröä joutuu kiristämään niin paljon että sitten ne taas painaa. Joten pitäisi täälläkin alkaa itse ompelemaan molemmille.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.