Vaihteeksi vähän pienempää

Joskus minulla on ilo ommella muillekin kuin omille muksuille. On tosi mukavaa toteuttaa välillä erikokoisia ja erinäköisiä toiveita, joissa saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja säveltää vähän itsekin, vaikka "asiakas" yleensä jonkinlaiset kehykset työn toteutukselle antaakin.

Ystävän 86-senttinen poika kävelee joskus tällaisissa turkooseissa polvipaikkapöksyissä. Paikat on joustista ja applikoitu polvien kohdalle (toivottavasti osuivat edes lähelle polvia!), lahkeissa olevat resorit pidentävät käyttöikää ja valetaskut ovat muuten vain tuomassa pökiin ilmettä.

 

Olin jo luopua valetaskuajatuksesta kokonaan, kun tajusin, että housukappaleet on leikattu sivusaumattomina, mutta lopulta tein niin, että jatkoin taskuhuijauksia takakappaleellekin. Lopputuloksesta tuli aika hauska, ja samanlaisia taskuja taidan joskus ommella omienkin pöksyihin. Näillä saa paljon ilmettä pienellä vaivalla ihan perushousuihin.

Saman ystävän toiselle pojalle on täällä valmiina 104-senttinen pitkähihainen, johon ujutettiin ruskean yksivärisen trikoon lisäksi tähtien jämiä.

Täyspitkiin hihoihin ei enää kangas riittänyt, joten tein reilun mittaiset resorit. Näitäkin voi tarvittaessa kääntää aluksi kaksinkerroin, joten tässäkin paidassa käyttöikää tulee sillä kepulikonstilla lisää.

Lappunen on sujautettu tällä kertaa hihasaumaan.

Tilaushousuja on syntynyt myös tyttöväreissä (jos nyt punainen edes sellaisiin kuuluu). Pallotaskuilla...

... sekä isosiskolle tähtitaskuilla.

Että minä tykkäänkin velourhousuista! Ainakin näin kuivausrummun käyttäjänä ne vain paranevat pesusta toiseen, ja useimmiten jotain pidettävää jää vielä pienemmällekin sisarukselle. Kaikista kankaista ei nykyään voi sanoa samaa.

Samaan pakettiin housujen kanssa lähtee parit pipot, isälle ja pojalle.

Omalle pojalle tein vihdoin kauan suunnitteilla olleet sammarit, latvasta juureen saakka ihan tylsästi pelkkää ruskeaa. Housukankaan ostin keväällä Virpiltä.

Näille laiheliineille on hankaluuksia löytää perusfarkkujakaan sopivan kapeina, rennommista kotihousuista puhumattakaan. Onni on ommella niitä itse!

 

Lahkeisiin laitettiin tällä kertaa kuminauhat, ja näin tuo 116-senttinen kaavakin on jo sopiva neljävuotiaallemme. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla.

Peitetikkikonetta ihan kauhean kauan odottaneena ja tehostetikkauksista jopa unia nähneenä olenkin nyt nauttinut hurjasti siitä, että vihdoin niihin on oikeastikin mahdollisuus. Myös sammarit saivat oman osansa.

Laihoissa lapsissa on se hankaluus, että vaatteita on hankalaa löytää valmiina, mutta itse tehden se on vain etu - kangasta kuluu vähemmän! ;D

Aikaisemmin esittelemäni Cream-takkiostos oli kokonsa puolesta ikävä kyllä huti. Toivotaan, että tilalle tilattu Vilan Joela-takki on sopivampi. Tästä neuvottiin valitsemaan normaalikokoa isompi - saa nähdä, mentiinkö tällä kertaa kuinka pahasti metsään.

 

Ps. Minä aion kyllä voittaa, mutta käykää huviksenne tekin yrittämässä!  

Tästä pääset mukaan Tikbumsa-blogin huikeaan arvontaan!