lauantai 19. toukokuuta 2012

Kirveellä veistetty?

Täällä nuori flunssamummo viettää lauantai-iltaansa niin tutisevin sormin, että ehti jo vahingossa julkaista kuvat uusimmasta tuotoksestaan ennen aikojaan. Kiireesti piti poistaa koko julkaisu, sillä eihän kuvia voi näyttää ilman selityksiä! Se olisi mykkäkoulua se.

Mutta nyt saa julkaista. Ja arvatkaapa mitä! Minulla on puutarhaduuneille ihan oma pöytä!


Sahausta vesisateessa, huhkimista illan hämärtäessä, porausta, mittailua ja tuumailua. Ja siitä tuli kuin tulikin juuri sellainen pöytä, jollaista halusin. Mutta painava se on! Todella painava - onhan se sentään umpipuuta. Sen siirtäminen rakennuspaikalta varsinaiseen sijoituspaikkaansa ei sujunutkaan ihan noin vain yksikseen, mutta kun sitä mullan kuljettamista pulkalla oli jo harjoiteltu, ei apuvälineitä tarvinnut kovin pitkään pohdiskella.


Pöytä sai sukset jalkaansa ja niin sitä mentiin! Pyysin mielessäni lapsilta jo etukäteen mitä nöyrimmin anteeksi mahdollisia pulkkavaurioita ja lupasin ostaa uudet, entistä hienommat, mikäli niille kävisi tässä touhussa joku valitettava työtapaturma. 


Mutta ei tapahtunut henkilö- eikä pulkkavahinkoja, vaan perille tultiin hyvissä voimissa ja ehjänä. Kelpo apulaisia nuo siniset veijarit!

Ja siinä se sitten on. En nyt voi sanoa pakahtuvani ylpeydestä, enkä ihan vängällä olisi tätä esittelemässä timpuri-isukille tai puuseppä-veljilleni, mutta jos he vastineeksi ompelisivat jotain, mitä voisin arvostella, niin kyllä minä sitten kehtaisin! 


 

Pientä heittoa on havaittavissa, erityisesti noissa raakapontista tehdyissä pöytätasoissa, tai niiden päädyissä. Miten kukaan voi saada sahatuksi käsisahalla tihkusateessa millilleen samanpituisia lautoja!? Aina se sahausjälki on johonkin suuntaan jonkun millin vinossa. Rullamitta on selvästi vähän epäluotettavampi apuväline kuin ompelijan nauhamitta, mutta jokusista pikku(?)virheistä huolimatta tämä on ihan kelpo työläinen.

Pintakäsittelyä tai sen poisjättämistä mietin vielä. Voi olla että annan sen harmaantua ihan rauhassa sellaisenaan, sillä enpä usko enää malttavani tyhjentää siitä kaikkea mahdollista roinaa, jota siihen aika pienessä ajassa alkoi tupsahdella.Yläreunaan, hyllyn alle, pyöräytin muutaman ruuvin naulakoiksi, mutta jahka pääsen käväisemään jollain klasolsonilla tai ikealla, niin ruuvien tilalle vaihdetaan oikeat koukut. Ja tuonne ylös taakse saatan lätkäistä vielä toisen laudan vaakaan, jotta koukut saa sijoitetuksi hiukkasen nykyistä alemmaksi.


Monethan pitävät tällaisia pöytiä seinää vasten, ja niin minäkin kuvittelin ensiksi pitäväni, mutta sitten tajusin ettei meillä sellaista seinää olekaan, jota vasten tämän voisin laittaa. Talon seinät - ei, ei. Lähipäivinä niitä seiniä aletaan maalaamaan, ja myöhemmin kesällä laitellaan kiveystä sokkelin vierelle, ei siihen mitään pöytiä voi laittaa riesaksi. Ja muita kuin talon seiniä on meillä päin tässä vaiheessa harvinaisen vähäinen määrä. Ainoastaan pressutallin seinät löytyy, eikä nekään seinät nyt ihan varsinaisista seinistä kyllä mene. Niinpä opettelin ajattelemaan uudella tavalla, ja nyt tuo pöytä näyttää olevan ihan omalla paikallaan tuolla takapihalla, pihan reunalla.


Tuntuu ihan siltä kuin olisi saavuttanut jotain. Tuntuu hienolta.







Mutta olihan minulla apulaisiakin tässä duunissa, eikä heidän työpanostaan voi lainkaan väheksyä. Kaksivuotias pippuriprinsessa puhua pälpätti lakkaamatta viihdyttäen minua monipuolisilla jutuillaan. Pikkuneiti piti huolen myös siitä, että maltoin pitää työnteon lomassa vähän taukojakin. Sama henkilö myös päätti, milloin saan ottaa purkista ruuvin ja mihin saan sen porata. Ja jokaisen ruuvinluovuttamisen jälkeen hän kiersi taas huolellisesti purkin kannen kiinni, jotta saisi seuraavallakin kierroksella kuunnella äidin "anna nyt, äiti tarvii!" -loruja. Ja nuorimmainen, tuo puolivuotias hymynaama, nukkui pitkiä päiväunia vaunuissaan antaen äidille joka päivä muutaman tovin tehokasta työskentelyaikaa. Niin että kiitokset vain kahdelle nuorimmalle agentilleni!


 Ja jos eivät työskentelyolosuhteet savimaalla tihkusateessa olleet ihan professionaalitasolla, niin eipä tuollaisen pöydän tekoonkaan tarvita kovin ammattimaisia välineitä. Riittää kun omistaa sahan, mitan, kynän, poran ja ruuveja. Niin, ja kasa jätelautaakin saattaa auttaa projektin toteuttamisessa kummasti!


Reunimmaiset pöytälevyjen raakapontit piti puolison halkaista käsisirkkelillä, jotta saatiin sopivan levyiset, mutta olisin minä nekin tiukan paikan tullen käsin sahannut! Pitkittäin sahaamisessa olisi vain saattanut mennä illan lisäksi vielä yökin, ja lopputulos olisi mitä todennäköisimmin ollut hyvin kaukana suorasta.

Pöytä valmistui harmillisen nopeasti. Olin mielelläni tehnyt sitä pitempäänkin. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen - tomaatit, tutiskaa purkeissanne! Sahasin jo kasvatuskehikkoon nurkkalankut, ja laitojahan ei kauan teekään! Siinäpä sitä onkin lisää kevyttä kenttätyötä, jos iskee taas voittamaton ulkoilupakkomielle juuri silloin, kun taivaalta sataa etanoita ja sammakoita.

Rattoisaa lauantai-iltaa, blogisiskot!

41 kommenttia:

  1. Vau! Näyttää hyvältä! Ja vielä kahden apulaisen voimin! Mulla olis menny hermot ja lopputulos olisi joutanut juhannuskokon sytykkeeksi. Ja pulkastahan on moneksi.

    - Rillo -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittäen! ;) Oikeastaan neljän apulaisen voimin, mutta enitenhän nuo kaksi nuorimmaista tuollaisessa touhussa vaikuttaa.

      Poista
  2. Mahtavanupea pöytä, juuri tuollaisen tarvitsen pihalle kasvihuoneeni viereen. Tosin, se kasvihuone odottaa ostajaansa vielä kaupassa, eikä pihallakaan ole muuta kuin juuri kaivurilla tasattua savimaata (mullasta nyt puhumattakaan), mutta ens kesänä on jo. Onhan se hyvä olla tarkat suunnitelmat hyvissä ajoin. Ja sitäpaitsi mies uhkasi sahailla kaikki rakentamisesta ylijäävät jämälaudat polttopuiksi, joten pitää olla kärppänä paikalla pelastamassa hyvä materiaali hyötykäyttöön! ;)

    Tulinpa hyvälle mielelle sun postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mun kasvihuone on kans vielä kaupassa, tai toivottavasti jossain hylkyikkunoina.. tosin se sellainen saattaa nousta vasta vuosien päästä, jos koskaan, mutta pitäähän sitä olla haveita.. =)

      Poista
  3. Siis pöydästähän tuli tosi upea! Ja mikä ihmeen heitto pöytätsaon päädyssä, voi kuule, näkisit minun väkertämän kukkapurkin;) Mä olen luvannut ittelleni puutöissä puolen sentin mittavirheen, ompeluissahan se taisi kouluoppien mukaan olla 2mm...
    Mulla on pari kesää ollut tuon tyylinen pöytä ja kohta ei pöytää näy kaiken tarpeellisen rekvisiitan alta:D
    -Nina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuostakin pöydästä se puolisenttinen löytyy ihan helposti, kuvassa näyttää niin siloiselta.. :D

      Poista
  4. Upea pöytä ja ihana tarina! Sait minut jälleen kerran hymyilemään =)

    VastaaPoista
  5. Ihana pöytä ja ihanat apurit! Voin kuvitella sen hyvänolon tunteen, kun saa omin kätösin jotain noin näkyvää aikaiseksi:)

    VastaaPoista
  6. Aivan huippuhieno pöytä! Kohtahan teet sen kaivonkannenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se kaivo olis neliskanttinen, olisin jo tehny siihen kannen.. vaan ku sattuu olemaan pyöree! ;)

      Poista
  7. Oo, kyllä mummosta on moneksi! Tästä ottaisin mielelläni työohjeet myös! ;-) HEh, tai taitaa minulla ollakkin jossain paperiversio-ohje.. Hieno pöytä ja rekvisiitat! :)

    Tuossa juuri mielessäni suunnittelin puutarhavajaa maksaruohokatolla.. mutta voi olla että on pikkuisen liian kunnianhimoinen suunnitelma itselle.. :D :D Saa nähdä saanko ketään houkuteltua nikkariksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän ne löytyy ohjeet puutarha.net sivuilta, tosin niissä ohjeissa oleellisin apu tuli niistä mittakuvista..

      Poista
  8. Oijoi,kylläpä on mummo pistänyt tuulemaan! Jovain tuota passaa timpureille ja puusepillekin näyttää ja ylpeänä vielä!Hoksasin juuri itsekin tarvivani tuollaisen pöydän, jos ei muuhun käyttöön niin ainakin tuota rekvisiittaa ois mitä siihen vois laittaa ;) ja raksan jäljiltä löytyy tuota jämäpuutakin kohtalaisesti,eli ensi viikolla on siis ulkohommia tiedossa!

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtavaa! Tilaisin itselleni sulta samanlaisen, jos asuisit lähietäisyydellä...pulkillahan se kulkis;) (itse käytän lumikolaa kottikärryjen puuttuessa).
    Terveisin Oikea Mummo

    VastaaPoista
  10. Ihanko sait rauhassa käsisahalla sahailla? Mun maailmassa kun voi kaiken tarvittavan askarrella-paskarrella käsisahan, vasaran ja ompelumittanauhan voimin, mutta isäntä saa slaagin jo pelkästä ajatuksesta ja on heti raahaamassa paikalle käsisirkkeliä, paria porakonetta, laseria ja ties mitä muuta.;) Hienon pöydän kyllä sahailit! Tahtoo kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän se meilläkin oli tuo puolikas työntämässä kaikenmaailman naulapyssyjä ja sirkkeleitä siihen, mutta jos minä teen käsityönä, minä teen käsityönä. Nih! Rullamitta on ehdottomasti parempi näissä hommissa kuin kotoinen, niskassa alati riippuva ompelumittanauhani, mutta siinä menee välineurheilussa raja.. :D

      Poista
  11. Todella hieno, tää on alue jonka jätän hyvillä mielin miehen tehtäväksi, en vaan osaa :D

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa,oot kyllä oikea mahtimummo;D

    VastaaPoista
  13. Olet kyllä todellinen monitaituri ja tämä sinun blogisi on käsityöblogien top 3:ssa :) Löysin täältä hiljattain aivan superhyvän ohjeen vetoketjullisen sisustustyynynpäällisen ompeluun, kaunis kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, punastuin melkein! ;) Kiva että tyynyliinaohjeesta on apua!!

      Poista
  14. No mutta! Hienon puuhastelupöydän oot rakentanu! Kylläpä kelpaa siinä kukkien kanssa myllätä =)

    VastaaPoista
  15. vaude, kylläpä oot tosissaan TOSImummo, ei voi muuta sanoa :D
    Minulta ei miesten hommat onnistuis, eikä varmaan ompelukaa, eli täällä ollaan peukalo keskellä kämmentä ja huokaillaan ihastuksesta sun aikaansaannoksia ;)
    Ja ai että mä nauroin tuolle pulkkakuvalle, kyllä hätä keinot keksii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä se nauratti minuakin, pöytärohjake näytti vähän kömpelöltä sukset jalassaan.. jos pöytä osaisi puhua, se olisi uikuttanut pelosta. :D

      Poista
  16. Hieno pöytä ja niin mukavasti tarinoitu jälleen :) Nikkaroinnit on kyllä mukavia, minäkin muutama vuosi sitten pyytelin miestä tekemään lapsille hiekkalaatikon. No ei alkanut näkymään, minähän sahasin käsipelillä vanhoja (ja paksuja, hui mun käsiäni) lankkuja ja tein laatikon itte, niittipyssyllä vetelin kankaan pohjaan ja delegoin appiukon tuomaan hiekkaa. Niin tuli hyvä ja ISO, lapset kovasti siellä jo muutaman vuoden leikkineet :) Että ei kun toimeen vaan, kyllä sitä osaa yllättäviäkin asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Mitäpä sitä ukkoa kyselemään jos itsekin osaa. Jokohan alkaisin pelottelemaan siippaani leikkimökin rakentamisella.. ;D

      Poista
  17. täällä on vedetty mattojen avulla huonekaluja ja painavat multasäkit viuhautan kottikärryjen puutteessa lasten ison muovisen kuormurin lavalla pisteestä a pisteeseen b. Mutta nuo poran toiminnot... "joku" kätevä mummo voisi vähän valaista niiden nappuloiden toimintoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo matot on huippuja huonekalujen siirrossa! Niillä liikkuu isompikin lipasto ihan omin päin huoneesta toiseen - ja mitä luksusta vanhaan verratuna, ettei meidän talossa ole kynnyksiä.. :D

      Jaa nappuloiden.. no sehän riittää kun tietää eteen-taakse-nappulan paikan, ja sen, mistä painamalla saa poran terän pyörimään.. ;) Ja jos vielä uskaltaa pitää siitä ihan kärjestä kiinni ja painaa kaasua, että saa vaihdetuksi poranteriä ja ruuvipäitä tarvittaessa, niin sillähän sitä jo pärjääkin! ;)

      Poista
  18. Ja minulle sitten samanlainen kiitos ;)
    Ainakin sitten seuraavaan pihaan jos tästä nyt sitten ikinä päästään kun vastoinkäymisiä tulee koko ajan..

    Sellainen pyörähti mielessä, että jos tuohon kaipaa jotakin taustalle, voisihan tuohon yläosan taakse kiinnittää pienet kukkalaatikot tms. ja istuttaa jotakin köynnöstävää, esim. murattia tai amppelimansikkaa joka sitten verhoaisi tuon takaosan ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, vastoinkäymisiä. Harmi kuulla!! Ja jouduit vielä jättämään kevätkasvattelutkin väliin sen asunnon myynnin takia! =/

      Kyllä, siihen tosiaan vois laittella jotain kasvamaan.. hmm.. tosin se menee melkein umpeen jo siitä yhdestä lisälaudasta jota siihen kaavailin, joten ei jää enää kuin pieni kurkistusaukko siihen..

      Poista
  19. Siehän oot mummompi kui mie konsanaan!! =) saisit mummolassa värkätä samanmoisen työpöyrän.. ja kertakaikkiaan ihanaiset on nuo pikkubossit!!=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sullakin sen verran pora kädessä pysyy, että tuollaisen tekaiset, kun on vielä hyvät työskentelytilatkin! Ei muuta kuin porailemaan.. ;)

      Poista
  20. Aika huikea saavutus! Löysin vasta aivan hiljattain blogiisi ja haluan kiittää kovasti mahtavista ohjeistasi. Aloin pitkästä aikaa ompelemaan lapsille trikoosta perusvaatetta ja menetin hermoni karvalakkimallisen ompelukoneeni (jossa ei ole minkään sortin jousto-ompeleita saati tuplaneuloja) kanssa, kun yritin saada päänteitä ja hihansuita viimeisteltyä. Kiitos loistavan peruspaidan ohjeesi sain kuin sainkin resorikaitaleet onnistumaan ilman, että ompeleet katkeilee päälle vedettäessä ja vieläpä niin, että jälki on ihan painokelpoista. Kyllä nyt hymyilyttää! :) Kiitos ihan loistavasta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!! Ja tervetuloa blogiin! =)

      Kaksoisneulahan on mihin tahansa koneeseen hankittavissa oleva lisätarvike, joka maksaa n. 5e, joten ei muuta kuin kangaskauppaan ostoksia tekemään! Jousto-ompeleenkin voi hätätilanteessa korvata joko oikein kapealla siksakilla, tai jopa lyhyellä suoralla tikillä. Saumanvarat voi huolitella siinä tapauksessa perus-siksakilla.

      Poista
  21. Mikä pöytä, wau! Sahaaminen - se onnistuu sormeen ainakin ja laudassa monen millin levyinen aukko. Miksi se työväline hyppii koko ajan urasta sormille? ;)

    VastaaPoista
  22. Mikä pöytä, wau! Sahaaminen - se onnistuu sormeen ainakin ja laudassa monen millin levyinen aukko. Miksi se työväline hyppii koko ajan urasta sormille? ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.