perjantai 18. toukokuuta 2012

Keksipä sinä tähän hyvä otsikko!

Kummipojan yksivuotisetappi vilahti ohi ihan varkain, niin kuin niin moni muukin asia nykyään. Ei ne tosiaan turhaan puhu niistä ruuhkavuosista. Tai jos nämä ei ole niitä, en halua edes tietää, mitä ne sitten ovat.

Kummipojalle ompelin kuitenkin viikon viiveellä Jofotexin ja Royal-tuotteen tähtitrikoista setin, johon yhdistelin kolmea minulle mieluisinta "poikaväriä". 

 

Harvoin tulee näin monenlaisia kankaita sekoitettua samaan settiin, mutta kenties tällaista pitäisi harrastaa enemmänkin. Lopputulos on paljon pirteämpi kuin yksivärinen tai yhdestä kuviokankaasta ommeltu. Joku pitää tätä varmaan aika kesynä yhdistelmänä, mutta minulle tämäkin oli jo irtiotto. =D


Housujen vyötärön tein ompelemalla kuminauhan kiinni taitteeseen, sillä minusta niin saa kaikkein siisteimmän lopputuloksen, ja kuminauhanpujottelun inhoajalle tämä tällainen on oiva vaihtoehto. Kuminauha renkaaksi, kiinnitys saumurilla housun vyötärön sisäpuolelle, kuminauhan levyinen taitos ja kiinnitys kaksoistikkauksella.


Eri kuoseja ja värejä yhdistäväksi tekijäksi applikoin ison ruskean velourtähden osittain sivusauman päälle. Kuitupohjainen tukikangas oli loppunut, joten silitin nurjalle neulostukikangasta, ja arvaahan sen, miten siinä käy. Kupruilee se, vaikka voissa paistais. Ja minua kiukuttaa.


Tähtiteemalla jatkoin omankin pojan paidassa. Tällä kertaa otettiin kesympi linja, ja pysyteltiin vähemmissä väreissä. Pitkä ja hoikka satulahiha-paitakaava on muinaisesta Ottobrestä, koko B110.



Kamera huijaa! Oikeasti tuo tähti on aikalailla yhtä myrkynvihreä kuin resoritkin. Tai toisen hihan resori.


Joku teräväkatseinen saattoi huomioida, että toisessa hihassa on ruskea resori, kun taas toisessa on vihreä. Ja saattoipa joku luulla niinkin, että toisessa on ruskea siksi, että vihreä olisi loppunut. Jos niin erehtyi luulemaan, niin oikeassapa oli. Tosin olisin varmaan laittanut sen ruskean, vaikka vihreää olisi ollut vielä metri. Mukavampi noin.


Tässäkin tähtönen on osittain sivusauman päällä.


Ai niin, kyllä minä varmasti kuvaan jatkossakin vaatteita omistajiensa päällä, vaikka tuon nuken hankinkin. Mutta hyvä hätäapu tuo on. Näitä kuvia ottaessani se eläväisempi malli viipotti sadetakki päällä pihalla, eikä minulla ollut mitään hinkua käskeä tuota ulkoilmaihmistä sisälle, kun kerran ulkona tihkusateessa viihtyi.

Aikaisemmin jo esittelin pakkomielteeni, joka piti saada itsellekin. OB:n Bubble Pocket -liivari. Epätoivoisen kaivelun ansiosta löysin kaapeistani viimein yhden kankaan, jota oli tähän liivariin tarpeeksi, ja joka oli riittävän katu-uskottavaa materiaalia tällaiseen.


Tämä taisi olla toimintaansa lopettelemassa olleen Turon pukukankaita - joskus ammattikouluaikoinani sen sain. Olisko tuo seitsemisen vuotta kulkenut mummon mukana; kokenut monet muutot, yhden avioitumisen, neljä lasta ja ties mitä muuta. Että ehkä niillä meriiteillä oli vihdoin aika päästä käsittelyyn.


Mutta vaikka kaavan yläosa oli melkein muokkaamatta sopiva (hiukan kaipaa leikkaussaumat pyöristämistä), niin tuosta helmasta en tykkää yhtään. Roikkuu miten sattuu, ja on omaan makuuni aivan liian leveä. Ylhäältä päin katsottuna se näyttää hölmöltä pallolta, jonka alta kaksi jalkaa tulee kuin mitkäkin tikut. Hyh.

Kun helman leveydestä nipistää viitisentoista senttiä pois, niin alkaa näyttää siltä, miltä kuvittelin tämän näyttävän. Tiedossa on siis kaavanmuokkaustuokioita! Tällaisia kolttuja minä haluan:


Taas piti mummon jokakeväisen perinteen mukaan saada se talven ensimmäinen jytyflunssa. Hirveä olo, eikä mummot saa sairaslomaa, kun ovat tällaisia vapaaeläjiä jo entuudestaan. Kotona vaan makaavat. Mutta vaikkei sairaslomaa tipukaan, vaikka miten niiskuttaisi, niin saattaa tämä sairastelu hiukkasen tahtia hidastaa. Mieli tekisi kyllä kovasti käydä niin monen projektin kimppuun.

Sainpahan aloitetuksi istutuspöytäprojektianikin. Sahasin mieliala korkealla kahdeksan ensimmäiseksi tarvittavaa laudan- ja lankunpätkää, mutta kun aloin kiinnittää niitä toisiinsa, loppui siitä tuhannen akkuporakoneesta virta. Juuri sillä hetkellä, kun olin saanut ensimmäisen ruuvin sentin syvyyteen. Voiko olla raivostuttavampaa!? Jospa pian tulisi taas sopivia poutapäiviä ulkotyöskentelyyn. Porakoneen akku on ainakin nyt täpötäyteen ladattu!

20 kommenttia:

  1. Ihania ompeluksia!

    Alemmat kuvat hämmentää: näytät ihan minulta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti mennä sun blogiin kurkkimaan, miltä sää sitten näytät! :D

      Poista
  2. Kivoja juttuja olet taas saanut aikaan! Tähdet on superihania aina!!

    VastaaPoista
  3. minä tykkään tosi paljon tosta liivarista!!!

    VastaaPoista
  4. Musta kans tuo liivari on tosi jees, kun se on ylhäältä napakka!

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava tuo tähtipaita, etenkin tykkään tuosta "hillitymmästä". Ja tuo liivari, voih, minulle myös!

    VastaaPoista
  6. Tämä mummu on tehnyt kaksi tuollaista jo itselleen. Tykkään ihan hurjasti! Kavensin kylläkin helmaa ja rypytinkin enemmän kuin mallissa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos mummo vielä kerran taannoin ompelemastasi takista! Sitä on pijetty, ja huiviki on kaapin kätköistä löytyny kivasti päälle roikkumaan. Mulla iski tänään taas takin ompelu vimma, kuopuksellekin sain viimein vähän parempaakin päälle pantavaa. Vanhemmille neideille pitää alkaa suunnitteleen ohuemmalla vuorilla olevia... Tosin ulkonakin hommaa olisi ja ne betonityöt mielessä kaihertaa, josko pihalle sais laattoja tehtyä. Pistetäänkö betonitehas pystyyn? (Anonyymina kirjoittelen, ku on niin arkaluontoista tekstiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voishan tuon tehtaan pystytellä tässä jonain päivänä, hyvinkin! =) Tarttee vaan käydä vähän hankintamatkalla eka että on mistä tekee.

      Poista
  8. Niin ja on muuten ihania tuotoksia taas sulla. Tykkään tuosta "räväkämmästä" paidasta kovasti. Ja liivarista myös. :)

    VastaaPoista
  9. Liivari on hurjan kiva. Muistatko vielä mistä lehdestä tuo kaava on?

    VastaaPoista
  10. Tuo Bubble pocket on kyllä tosi kiva! Ja paidat myös =)

    VastaaPoista
  11. Kivoja vaatteita kaikki! Itsekin olen katsellut samaa liivihamemallia, mutta en usko että sopisi mulle. Rypytetyt taskut tuossa lantion kohdalla on aika huono idea kun muutenkin olen tarpeeksi päärynänmuotoinen.

    Onko sulla joku patentti tuohon housunvyötäröön, siis miten mitataan oikean pituinen pätkä kuminauhaa? Itse teen välillä tuollaisia kiinniommeltuja, mutta aina ne jännittää että tuleeko sopiva vai liian löysä. Monesti on tullut liian löysä, kun se kuminauha venyy siinä tikatessa. Ja on siinä sekin huono puoli ettei saa nauhaa vaihdettua jos vaikka käyttäjä vaihtuu ja on erin paksuinen. Mutta siisti kyllä tulee ja helposti, pakko myöntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä oikeestaan oo tarjolla patenttia.. katson aina sopivan, ja nyrkkisäännötkin on joskus vähän liikkuvia käsitteitä kun erilaiset kuminauhat joustaa erilailla. Meillä on onnekseni kaikki muksut suht hoikkia, joten kaikille on sopineet samat, omavalmisteiset vyötäröt.

      Poista
  12. Voi Tiina, oon aikonu ja aikonu päästä katteleen paljon aiemmin, mitä kaikkea ihanuuksia oot taas saanu aikaan. Nyt tästä aamusta nipistän sen verran, et piipahdan koneella. Ja täällä on taas kaikkea kivaa. Jospa pääset pian myös istutuspöydän kimppuun. Yks ätisee jalkojen juuressa, pitää vissiin irtaantua.. Jytylunssan selviäimis terveiset täältä! Onneks teille ei oo ökätauti selvinny!? Meillä oli ihan vasta..huh..kävi kaikki läpi. Miehen puolenki joka on ökänny viimeks ala-asteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä aina selviä, mutta kiva kun silti pääsit käväsemään!

      Ei oo mahatautia näkyny, pysyköön pois vaan jatkossakin, mikäli tämän näkee. ;) Ihan riittämiin kiusasi meitä jokaista viime keväänä vieraillessaan.

      Ja onneksi pääsinkin jo pöydänkasaushommiin..

      Poista
  13. Ihania tähtipaitoja ja kiva kun testasit tuon liivari kaavan. Kivalta näyttää, mutta tietääpä itsekin sitten kaventaa heti helmaa.

    VastaaPoista
  14. Ihania nuo kirjavat paidat ja kummipojan setti :) Tykkään!
    Ja tuo liivari käy sulle kans hyvin! Ja jälleen sun tekstille sai nauraa, hauska mummo ;D

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.