keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ihana romu

Eilen oli kuopuksen neuvolapäivä, ja ennen liikkeellelähtöä vilkaisin nettikirppispalstaa ihan rutiininomaisesti, niin kuin joka päivä tulee vilkaistua, sillä lailla ylimalkaisesti. Mutta sitten siellä oli tämä:


Täydellinen romu! Olin myyty, ja välittömästi puhelin kourassa tätä ostamassa.


Neuvolareissulle tuli kymmeniä kilometrejä lisäpituutta, kun kävimme nappaamassa arkun meille asumaan. Entinen omistaja ei tiennyt historiaa sen tarkemmin kuin että he itse olivat hankkineet tämän pohjanmaalta, talosta, josta samalla olivat ostaneet muutakin vanhaa tavaraa. Noissa muissa oli ollut vuosiluku 1855, eli ihan mistään uutuusnyhetistä ei tämänkään kohdalla lie kyse. Ja sen se on näköinenkin. Maali tosin on noiden edellisten omistajien sutimaa, eli huomattavasti tuorempaa tuotantoa kuin itse kirstu. Sisäpuoli on alkuperäisessä kuosissaan.


Ajatelkaa tätä entisaikaisten immeisten viisautta: jos hiiri syö komiasta kirstusta kulman puhki, se paikataan peltilätkällä ja pienillä nauloilla, eihän hyvää tavaraa sovi pois heittää! Tästä meillä olisi paljon oppimista - minulla ainakin.


Olen kovasti onnellinen siitä, että löysin tuon nimenomaan valmiiksi tuunailtuna. Itse en olisi koskaan raaskinut tätä maalata, vaikka mieli olisi varmasti tehnyt, joten nyt sain maalatun kirstun, ja silti oma en-maalaa-antiikkia-sädekehäni säilyi. ;)

Arkun ansiosta sain vihdoin toteutetuksi sen, joka on ainakin kahden kuukauden ajan jo mieltä kiusannut. Uusi järjestys olohuoneeseen. Kaikki saivat siirron johonkin - no, uuni pysyi paikallaan, ja se iso Hemnes-lipasto, jolle mitoitettiin paikka olohuoneen seinältä jo rakennusvaiheessa.



Sohvan ja lipaston väliin jäi sopiva väylä terassille. Tai eihän siellä mitään terassia ole, mutta joskus on!


Tarratekstin sain uuteen kotiin lahjaksi ystävältä, ja sekin pääsi nyt seinälle. Ei tosin viihdy siellä, vaan tippuu aina, kun selkäni sille käännän. Ei auta puhdistettu ja pölytön pinta, tarvitsisi vissiin sileämpää. Jos löytäisi sopivan ikkunan, johon tekstin liimaisi ja nostaisi sitten ikkunoineen päivineen tuohon.



Kyllä siinä olis nyt soma se iso, virkattu pitsimatto! Milloinkahan sen tekemiseen saisi uuden intopotkun?! Kuteetkin taisivat kulua koreihin ja muihin kokeiluluontoisiin juttuihin, mutta ehkäpä koukku vielä löytyisi muuton jäljiltä jostain?


Tyhjältä ja uudelta talolta täällä vieläkin näyttää, koska seinät ovat vailla mitään - tai vailla kaikkea. Tämä asia on korjattava heti kun löytyy jotain, mitä seinälle haluaa tarpeeksi kovasti ripustaa.


Pennimuori ja lankaköynnös ovat kasvaneet hurjasti tämän kevään aikana, ja niistä ioitsen päivittäin. Uskaltaisikohan niistä nyppiä pistokkaita? Vai miten tuo pennimuori edes jakaantuu?



Tämä umpiruosteinen vanhus saisi siirron ulos heti, kun sellainen istutuspöytä valmistuisi. Ja valmistuuhan se, kunhan piha sen verran kuivuu, että siellä kehtaa sellaisia tehdä.


Niinpä siinä ilta vierähti sohvaa siirrellessä, ja tulipa vedetyksi mieskin mukaan tuohon mööpelikaruselliin. Illalla molemmista tuntui kuin olisi muuttanut taas. Myönteisessä mielessä, onneksi.


Ja arkku, joka kaiken sai aikaan, nökötti koko muuttorumban ajan sillä paikalla, johon sen heti alkajaisiksi tuuppasin. Mokomakin, yllyttäjä. Että minä tykkään siitä!

16 kommenttia:

  1. Ihanan arkun olet löytänyt...mulla melkein samanlainen,mutta varaston kätköissä...en vain raaski sitä maalata joten...olkoon nyt siellä ja odotelkoon parempia ailoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta syystä olinkin juuri niin tyytyväinen siihen, että löysin valmiiksi maalatun.. :D

      Poista
  2. Hieno! Mullakin on, mutta tyhmyyksissäni? olen sen entisöittänyt ruskeaksi!!! Kuten muutaman muunkin 1900alun talonpoikaisen. No, ovathan ne ihan hienoja niinkin, mutta halusin myös valkoista.. entisöijä katsoi minua kuin tärähtänyttä aikoinaan ja erittäin empivästi sanoi, että jos on ihan pakko, voi laittaa valkoiseksi, mutta mielellään ei. No minä tuolloin taivuin "oikeaoppiseen?" ratkaisuun ja nyt minulla on muutama ruskea talonpoikainen.. sittemmin olen tuunannut lisää itse ja voit kuvitella ovatko ne ruskeita vai jotain muuta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se valkoiseksi sutiminenhan on monen mielestä suoranainen kulttuuririkos, joten jos niin aikoo tehdä, sitä ei kannata toteuttaa esim. kansalaisopiston entisöintikurssilla.. ;D Ja eihän se entisöintiä olekaan (saattamista alkuperäiseen asuun) vaan tuunausta. =)

      Poista
  3. Uih, miten ihanan seesteinen olkkari! Ja mielettömän hieno löytö tuo arkku!

    VastaaPoista
  4. Aivan täydellinen arkku! <3
    Olkkari on tosi hyvä noin, jotenki avartaa paljon! Ja tuo matto ihan erilailla jakaa tilaa tolleen hauskasti kulmassa, very nice!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yllätyin ihan itsekin, miten paljon siitä tuli avarampi! Tosin se iso, tumma arkku on nyt lastenhuoneessa, ja sehän vie tosi paljon tilaa.

      Poista
  5. Ihana löytö..ja Ihana olkkari, niin rauhallisen näköistä :) mietin vaan miten jaksat "varjella" tuota kaikkea kaunista lapsilta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En isommin varjelekaan! Lapset tietävät mihin saa koskea (esimerkiksi rukkia pyörittävät päivittäin innolla) ja jättävät yleensä rauhaan herkemmät aarteet, kun olen perustellut, miksei niihin saa koskea. Ruokapöydästä lähtiessä pestään kädet ja naama, joten sohvakin pysyy siistinä ja jos tahroja tulee, pestään tarvittaessa ne likaantuneet päälliset. Ei homma toimisi ollenkaan jos siitä koituisi kauheasti ylimääräistä työtä, mutta ei tuota juuri tarvitse sen ihmeemmin vahtia! =)

      Poista
  6. aijai mikä aarre <3 Meilläki on wanha arkku ja tykkään siitä niiiiin paljon..
    Ja niin kodikasta teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on karannu vissiin lapasesta, kun niitä arkkuja löytyy tästä talosta kolme.. :D Mutta jokainen on ihan omanlaisensa, joten kenties niitä ei siltikään ole liikaa..

      Poista
  7. Aivan mielettömän upea arkku. Kade oon. Teillä on niin mukavan näköstä kaikkinensa.

    VastaaPoista
  8. Voi apua mä täällä huokailen, miten jollain voikin olla noin ihana koti!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.