maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hiekkasafarilla

Koska nykytalot rakennetaan hiekkakasaan, sitä kasa-ainesta löytyy aika reilusti myös talon sisäpuolelta. Ihana kevät! Savi antaa vielä odotuttaa itseään, sillä pahimmat vellit lymyävät edelleen piilossa hangen alla, mutta mikä olisikaan ihanampi leikkipaikka kuin lumesta vapautunut, hiekkainen eteläseinusta!

Ja sitä ihanaa hiekkaa on...


... ja on...


... ja vieläkin on...


... ja paljon sitä on vielä ulkonakin, joten eipä tämä ralli ihan heti lopukaan!



Mutta paistaa se päivä hiekkakasaankin!


Auringolla on ihmeellinen voima. Siitä hyvästä, että se möllykkä helottaa taivaalla sulattaen tuota inhaa talvilunta, jaksan imuroida hiekkaa vaikka viidesti päivässä, kuten tänään olen tehnyt. Ja siinä minun imuroidessani tuo keltainen hyväntekijä kasvattaa minulle vielä taimiakin!


Ulkoakin tuli tänään ylen onnellinen viisivuotias. Oli löytänyt äidille keltaisen kukan.


Siinä se on. Kevään ensimmäinen leskenlehti. Mistä lie löytynyt!

Mutta palataanpa takaisin maan pinnalle: jos emme olisi jo aikoja sitten hankkineet pölypussitonta imuria, hankkisimme sen viimeistään huomenna. Olisi pakko! Ei tuntuisi mielekkäältä kantaa säkillistä hiekkaa roksikseen viikoittain. Enkä voi sietää hiekan muruja jaloissa, joten mieluummin imuroin paljon ja usein kuin kävelen irvistellen sen inhottavan hiekanmurusössön päällä.

Lyhyesti sanottuna - ompeluaika on muuttunut  imurointiajaksi ja sinnikkääksi taisteluksi hiekka-armeijaa vastaan. Ja sehän on ilman muuta selvää, että juuri tähän vuodenaikaan lapset tahtovat käydä ulkona vähintään kolme kertaa päivässä, mikä lukion lyhyellä matikalla laskettuna kolminkertaistaa hiekan kulkeutumisen sisätiloihin!

No vähän jotain pientä kuitenkin. Kummitytölle ompelin lahjapakettiin sujautettavaksi keväthatun muunnellulla Muraveinikin kaavalla, ja koska kyseessä on aikalailla samankokoinen tyttö kuin tuo oma esikoinen, tein samalla kaavalla omallekin tyttärelle uuden pipon.


Ja poikapolon hiukset olivat venähtäneet aivan luvattoman pitkiksi, koska siirsin moneen kertaan niiden leikkuuta kampausviitan puuttumisen takia. Lopulta tein sen kampausviitan. Materiaalina kirppikseltä aikoja sitten ostettu vahakangaspöytäliina. Tai suihkuverho, mikä liekään. Leikkasin sen ympyrän muotoon, pätkäisin ympyrän yhdestä kohtaa auki, ja keskelle avasin kaulalle reitin, jonka sulkemista varten kiinnitin reunaan rivin kam-neppejä. Voisiko sitä enää epäselvemmin sanoa.



Vaan ajoipa asiansa, mokomakin suihkuverho.


Poika sai kesätukkansa, ja vähän piti pelleilläkin. Seuraavalla leikkuukerralla kokeilen sellaista pään-ympäri-pulisonkia (tai sitten mies alkaa leikkiä ihmisoikeusaktivistia ja vie tuon huvin minulta). Opin muuten netistä, että tuollainen kampausviitta on oikealta nimeltään "kappa". Minä olen luullut kappaa verhoksi. Kapaksi.

Ps. tein imuroinnin lomassa vähän kevätsiivousta, ja selkokielelle käännettynä sama kuuluu näin: päivitin uusia huutiskohteita. Huutaa saakin äänensä käheäksi, sillä ääntään ehtii käyttämään vielä kokonaiset kaksi viikkoa!

Niin ja vaikka kuinka ruikutan hiekasta, niin olen siitä samalla kovin onnellinen. Se tarkoittaa, että olemme muuttaneet. Se tarkoittaa, että asumme vihdoin omassa mökissä, ja kahden vuoden raksaleskeys on ohitse. Tosiaan, sen kun muistaisi joka päivä!

17 kommenttia:

  1. Kovin näyttää nuo portaat tutun näköisiltä=) Ja parin vuoden raksaleskeys päättyi täälläkin joulun alla. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kohtalotoveri.. =) Omalla tavallaan rakentaminen on hienoa aikaa, mutta on se ihan törkeän rankkaa joskus, molemmille ja kaikille.

      Poista
    2. Heissan, kohtalotoveri! =) Rakentaminen on omalla tavallaan hienoa aikaa, mutta on se törkeän rankkaa välillä molemmille, ja kaikille.

      Poista
  2. :) Tuo hiekka on tuttua täälläkin,tosin onneksi vähäisemmässä määrin.:)

    Suloinen "siilipää"poika teillä:)

    Muuten,sun kangas löytyy mun systeriltä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on jo pihanlaitto ihanasti vauhdissa kuvista päätellen! =)

      Kiva, pitääkin alkaa suunnitella kyläreissua suuntaan tai toiseen.. =)

      Poista
  3. Oi tota hiekkaa, niin tuttu, meillä lisäyskenä vielä koirankakkaa;( Tuo viitta on upea, pitäis toteutta samantien!!!

    VastaaPoista
  4. Tuota ihanuutta löytyy täältäkin, yllätys yllätys. Mutta kesä tulee, sen voimalla jaksaa katella sisään kantautuvaa hiekkaakin.

    Sinähän tuon näytit ratkaisun tuohon "kaapu"-ogelmaan. miksi lie en ole ite huomannut. tuossa on pyöriny jo pitemmän aikaa yksi suihkuverho joutilaana, nyt tiiän mitä sille teen, jos saan aikaseksi.... Kiitos vinkistä!!

    VastaaPoista
  5. OI, tuo hiekka. Meillä oli vielä viime keväänä kuormalavaportaat ja tekemätön piha. Silloin meillä oli joka paikka täynnä mutaa, ällöttävää, kuvottavaa savea. Silloin haaveilin ajasta jolloin piha on tehty, ja paikat pysyy siistinä. Ja kuinka väärässä olinkaan! Nyt piha on valmis, mutta me urpot laitettiin kivituhkaa autopaikoille, ja tietysti lapsoset kieriskelee siinä. Ja kivituhkaa viheliäisempää ei kai olekaan. Tekisi mieli kaivaa vaikka kiven silmästä rahaa että saisi laatoitettua myös nuo autopaikat... Siihen asti sitten vaan imuroidaan, kolmesti päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, tuo kivituhka on tosiaan aika tehokkaasti jaloissa kulkeutuvaa tavaraa.. ;( Entä jos kippaisi pari lavallista karkeampaa soraa siihen päälle? Halvempaahan sekin on kuin laatat..? ;)

      Poista
  6. AI että, muistan vielä tuon vaiheen, portaine kaikkineen tutulta kuulostaa ja näyttää :) Portaat on ollu ja menny, ja ihanat eteislaatat, eteinen, kodinhoitohuone, se imurinluukku hiekkaa varten siellä eteisessä.. hetken ikävä. Täällä eletään vaihetta hiekka ja kura! Ilman noita kaikkia luksuksia :) Elämä on valintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, sitähän ei ikinä tiedä mitä vastaan tulee, ja kauanko tässäkin asustellaan ja nautitaan tästä hiekasta.. päivä kerrallaan. =)

      Poista
  7. Tuttua tuttua! Hiekkaa piisaa oli sitten kuormalavat vaihtuneet portaisiin tai ei! :)

    Meillä iskä siisti pojan tukkaa sunnuntaina sillä seurauksella, että samanmoinen kesätukka hänellä kuin teilläkin! Tarkoitus oli meillä pojulle jättää hieman enemmänkin tukkaa, mutta kaikki meni! Eivät ne kampaajat näemmä turhaan kouluja käy! ;-)

    Minä bongasin metsästä juuri sinivuokkoja ja krookus oli nostanut päänsä tarhasta! IHANA KEVÄT! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi joskus käydä! :D Meillä puoliso harrasti extreme-parturointia siten, että aloitti pojan tukan siistimisen tuntia ennen ristiäisten alkamista.. ;)

      Poista
  8. Kiitos ihanasta kesäsetistä! Neela oli aivan innoissaan, kun sai oman kirjeen postin mukana. Ovat juuri hyvän kokoiset ja tosi mieleiset sekä neidille että äidille. :) Tuo väriyhistelmä on kyllä niin herkullinen!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.