Ensimmäiset viikkoon

Vihdoinkin sain tehdyksi kesäsetin maaliskuisen mummola-arvonnan voittajalle! Käytin tällä kertaa valmiita kaavoja Ottobre-lehdestä, kun halusin kokeilla tuota Mail Express -tunikaa. Kyseinen tunika löytyy lehdestä 1/2012, samoin nuo leggarit ("Rose steps").

Tuollaiset  kirjekuorimalliset pääntiet eivät esimerkiksi vauvan bodeissa kuulu suosikkeihini, mutta tuolla tavalla umpeen ommeltuna tuo on kyllä kiva!

Tunikan pariksi ompelin joustiksesta ihan perusleggarit lisäämättä niihin mitään erikoista. Tein ne noin yksinkertaisiksi sillä ajatuksella, että niitä voi sitten käyttää minkä tahansa muunkin tunikan kanssa, kun mitään määrääviä värilisiä ei ole. Arpavoittosetin kaikki kankaat on Jofotexilta - norsut on vanhastaan tuttua laadukasta trikoota, mutta joustiksen laadusta en osaa vielä isommin sanoa mitään.. samanlaista ruskeaa olen pariin kertaan pessyt ja kuivanut rummussa, ja ainakin se on kestänyt hyvin. 59 kruunun metrihintaan sekin on kyllä jo mainiosti kestetty (joskus aikoja sitten tilaamani törkeän hintainen piparikukkajoustis oli ekan pesun jälkeen jo nöyhtäinen ja nuhjuinen, ja metrihinta on moninkertainen)!

Samanlaiset joustis-perusleggarit tein siinä sivussa omallekin mukelolle, mutta tällä kertaa mieliala ei ollut otollinen kuvaamiseen, vaan niistä tehtiinkin pupun korvat. No käyhän se niinkin.

 

Keltaisten leggareiden kanssa on tietysti kiva olla useampia sopivia yläosia, ja kun nyt kerran joustiksella sotkemisen makuun päästiin, niin jatkettakoon edelleen sitä sotkemista!

Omalla kaavalla kapoiselle tytölle kapoinen tunika, jossa on Sampsukan helikopterileijonaa, Jofotexin ykisväristä joustista ja kirppikseltä bongattua sinapinkeltaista leveävakoista resoria. Näistä väreistä mummelssoni ei voi kuin tykätä.

Keltaiset pupunkorvat jääkööt nyt kuvaamatta tämän tunikan kanssa, sillä nyt on punaisten housujen päivä, eikä minulla riitä uskallusta mennä sorkkimaan tuohon muurahaispesään yhtään enempää kun on pakko. Pienellä huijaamisella sain uuden tunikan vaihdetuksi päälle, mutta muuta en uskaltanut edes harkita. On nimittäin aika hyvä kiihtyvyys tällä pikku-uhmiksella. ;) 

Taskut pitää tietysti olla. Missä sitä muuten käsiään pitäis!

... Mutta eiköhän tämä räpsiminen jo riitä!

Luonteelleen täysin epäominaisesti tämä toipilas pitää välillä pitkiäkin lepotaukoja, ja ottaa jopa päiväunia! Ei sitä hetkessä toivutakaan moisesta hengenahdistuksesta. Sentään väri on taas palannut kasvoille.

 

Korujakin taas lasten kanssa tehtailtiin, kun viime satsista oli jokainen taideteos jo katkennut ja helmet kerätty talteen. Tällä kertaa ei luotettu Tiimarin lerppukuminauhaan, vaan korvattiin se Lidlin ohuella kangaskuminyörillä. Ostan muuten aina usemman setin kuminauhoja silloin kun niitä Lidlissä myydään - ne on halpoja ja hyviä! Yhdessä paketissa on muutamaa eri leveyttä parisenttisestä tuohon ohueen nyöriin, ja ne leveimmät on juuri täydellisiä housujen vyötäröihin. Ohuita en ole juuri käyttänyt aikaisemmin, mutta tähän korutouhuun se olikin ihan omiaan. Sopivan lujaa, ja sen verran jäykkää, että lapsilta onnistui helmien pujottaminen nyöriin ilman neulaa.

 

Tämä seuraava koru oli aikaisemmassa elämässään kauhean rumaksi rispaantunut, vihreä moniketjuinen kerroskoru, josta oli muodostunut kaksivuotiaalle erityisen rakas. Kun viikko sitten käytiin päivystyksessä, minua hävetti kauheasti, kun tytön oli ihan pakko saada pitää se rispaantunut ja osin katkeillutkin koru kaulassa. Sillä hetkellä päätin, että alan reippaasti askartelemaan lasten kanssa koruja heti kun vähänkään tervehtyvät, ettei enää tarvitse naama punaisena katsella, kun lääkäri siirtää kaulalta likaisenvihreitä korunriekaleita syrjään, jotta pääsee kuuntelemaan pikkupotilaan keuhkoja. Nyt ei hävetä enää:

On ne nyt niin kuin keisarinnoja ainakin, kun joka raajassa kilisee jonkinlainen koriste - ja ihan itse tehty...! Minulla otti luonteen päälle katsoa, miten muksut tunkivat jokaista väriä ja kokoa samaan ketjuun ilman mitään logiikkaa... mutta antaa nyt lasten olla luovia, minä laitan silmät kiinni! ;)

Jo aikoja sitten esittelin sen ensimmäisen mustavalkoisen pallosetin, jonka tein kiitokseksi ystävälle ristiäiskakun teosta. Se lojuu meillä edelleen, eikä näytä kotiutuvankaan kuin postin kautta. Samaan pakettiin tein vielä keltaisen sienipaidan - toivottavasti pikkuneiti ja äiti tykkäävät!

Sienikangas on myös Jofotexilta, ja niin ihanan pehmoista! Tästä tulee meidänkin lapsille kesävaatteita. UNIQUE-lappunen sivusaumassa on Royal-tuottelta.

 

Kahdeksan vuotta sitten tein amiksen koneilla tulevalle puolisolleni T-paidan, joka oli nyt tullut tiensä päähän. Näin sille kävi:

Poika sai kevättakkiinsa sopivan "kahden minuutin pipon" isin vanhasta paidasta. Hyvin tuntuu kelpaavan.