Koruja ja kunnon kahvia

Kammarissamme on vielä puolen vuoden asumisen jälkeenkin melkoinen kaaos, ja samasta syystä se on toistaiseksi vielä myös ahdas. Kunhan ullakko ja vaatehuone valmistuvat, ahtaus hellittää, ja voisin alkaa suunnittelemaan huoneeseen jopa jonkinlaista kampauspöytää. Korutelineen nappasin AmandaB:n myymälästä mukaani viime viikolla, ja se saa jo nököttää lipaston päällä siellä sekasorron keskellä. Siihen saan ripustaa sotkeutuvimmat korut roikkumaan, ja tietysti ne elämän tärkeimmät sormukset.

Muu sälpä on lasikannellisessa puurasiassa, ja lisääkin sinne vielä mahtuisi...

Pikkuneidin pieneksi jääneet juhlapopot on eksyneet tuohon vähän kuin vahingossa. On ne niin somat, että olkoot sitten vaikka siinä.

Kuvissa näkyvä piianpeili on vuosia sitten ostettu männynvärisenä ja maalattu Empirellä valkoiseksi. Sekin olisi itsestäänselvästi siellä kampauspöydällä, jos sellainen joskus meille muuttaisi. Hmmm.. se voisi olla vaikka niitä puolipyöreitä kauniita pöytiä, ei veisi paljon tilaakaan..

Kahvinkeittimen uusiminen on ollut myös suunnitteilla jo pitkään, ja sitä valkoista mokkamasteria olen katsellut sillä silmällä. Se on kuitenkin melkoinen palapeli käytössä monine irto-osineen, ja kun bongasin Kotipalapelin matamilla uuden keltaisen Kenwoodin, päässäni naksahti. Näin se naksahdus näkyy nyt meidän keittössä:

Ulkonäön puolesta minäkin olisin halunnut tuon kuuden kupin keittimen, mutta käytännöllisyyden vuoksi ostimme kuitenkin isomman, 1,25 litran vetoisen version. Niin soma on tämä pienempi, kun kylkien väri on yhtenäinen:

Mutta hyväksi on todettu tuo isompikin, ja on sekin vaan aika nätti. Aikalailla samat ominaisuudet (valmistusnopeus, -lämpötila jne) on kuin vanhassa tutussa mokkamestarissa, mutta se palapelin kokoaminen jää tuossa vähemmälle. Samaan sarjaan kuuluu myös aika komea vedenkeitin, oikeastaan tätäkin ihan selvästi tarvittaisiin meillä. Tämän vuoksi voisin ryhtyä vaikka ahkerammaksi teenjuojaksi.

No vatkainhan meillä on ollut rikki jo ainakin vuoden, joten sen uusiminen olisi ihan aiheellistakin.

Harmi kun muuten nuo kodinkoneasiat on aika hyvin järjestyksessä, olishan noita vaikka mitä nättejä... ;)

Nyt on vielä pakastinasiatkin asianmukaisella tolalla, kun vaihdoimme arkkupakastimen pystymalliseen kylmettimeen, ja saimme siten lisää tilaa työhuoneeseen.

Mutta kyllä se kovin kaipaa edelleen sitä ullakkoa, johon mahtuisi nuo tsiljoona rojulaatikkoa -  ja tuo rojulipasto, joka nyt makoilee tuolla pakastimen takana selkä seinää vasten, ja joka repäisi takalevynaulallaan lempparifarkkuihini reiän, kun sitä uuteen paikkaansa ähräsin. Mokomakin tuholainen!

Ja kun nyt ollaan näin konekeskeisiä ja materialistisia, niin laitetaan tämäkin tänne. HALUAN jauhesammuttimen. Mutta en mitä tahansa sammutinta, vaan tämän:

Poika sanoi kuvan nädessään, että "Äiti, tuolla saa tulituksen pois!" Niin saa, mutta mieluiten antaisin tämän roikkua tuulikaapin paneeliseinällä ihan tyhjänpanttina.

Niin, ja kun sitä kuitenkin joku miettii, niin tytär pääsi eilen illasuussa sairaalasta kotiin, ja viime yö meni jo paremmin. Kauhea kiukku on nyt se, mikä ääntä käheyttää. On meinaan aika voimallista tuo reagoiminen kaikkeen muutokseen tuolla temperamentilla (ja äiti on nyt ihan tyhmä). Eikä sairastaminenkaan tunnu tähän loppuvan. Vauva sai jo kertaalleen kadonneet oireet takaisin, minkä vuoksi epäilen korvia, ja neljävuotiaskin kuumeilee. Minen jaksa ennää!!!