torstai 8. maaliskuuta 2012

Sitä keskeneräistä asiaa

 Onnea on... 


... omat jääpuikot oman kodin räystäillä...


... sekä auringon kuivattamat disain-ulkoportaat, joilla voi hippasta sukkien kastumatta. Vähät keskeneräisyydestä - tämä kevätvalo on ihanaa!


Kehuinkin jo tässä taannoin, miten meillä on ikkunoissa verhot(angot). Todistetaan se vielä, ette uskoneet kuitenkaan!

Kaikkein ihanimmalle tuntuu se, että meidän huoneeseen saatiin vihdoin viimein listat, verhotanko, pimennysverho ja ennen kaikkea oikeat verhot. Neljä kuukautta mummoparka ehti asettua iltaisin nukkumaan niin, että ikkunasta möllötti takapihan kuusikko ja pimeä piha, ja joka kerta tuntui, että sieltä joku katselee kaikessa rauhassa meidän elämäämme. No kukapa sieltä katselisi, täällä syrjässä kun ollaan, mutta se, ettei itse näe, antaa tilaa mielikuvitukselle.

Kun sitten pimeämörköjen lisäksi sitä valoakin alkoi tulvia jo aamuvarhaisella ihan liian monen lumenin voimalla, oli pakko keskittyä hoitamaan ikkuna-asiat kuntoon. Kukapa jaksaisi joka aamu herätä aamukuudelta, kun lapset luulevat varhaista valoisuutta oikeaksi aamuksi. Nelikuinenkin on jo niin johdateltavissa, että alkoi heräillä turhan aikaisin... kumma, kun tuo valon määrä ei minuun silti aamuisin tuntunut juuri vaikuttavan! Aina se herääminen on yhtä hankalaa, oli kesä taikka talvi.

No jorinat sikseen, nyt meillä on siis pimennysverhot joka kammarissa. Jyskistä haettiin ne perusmeganit, joissa on hopeoitu ulkopuoli. Ei pääse kuuma paahdekaan kesäpäivinä sisälle, jos ei niin itse tahdo.


Vähän onkin ihanaa vetää pimennysverho alas iltaisin ja olla oman pesän suojassa. Enää ei yksikään mielikuvitusolento pääse möllöttämään tyhjästä ikkuna-aukosta! Lälläslää, möröt! Aamulla on ihana herätä siihen, kun on vielä hämärää, mutta valo tunkee juuri sopivasti ikkunan reunoilta sisään ja hopeoi sivuverhojen reunat.

 

Sivuverhot olenkin hankkinut jo ainakin vuosi sitten, ja nimenomaan tätä huonetta ajatellen. Pakkauskin avattiin vasta nyt, kun viimein oli se uusi kammari. Ja Jotexiltahan nämä(kin). Taisivat olla jotkut Letterit. Lasten mielestä ne on taikaverhot: pimeällä verhojen painetut tekstit näkyvät valkoisina, mutta vastavalossa ne muuttuvat harmaiksi.


 

Muuten makkari makailee edelleen samoilla linjoilla kuin aikaisemminkin - ei se sen ihmeemmäksi ole ehtinyt vielä muuttumaan. Siniset rumiluslamputkin ovat aina vain paikoillaan, kun ei ole ne oikeat tulleet vastaan. Jospa vielä joskus sekin päivä koittaa! Puoliskon nikkaroimasta päädystä tykkään kovasti edelleen, ja sen päälle olisi ihanaa saada jotain nättiä turhaketta - naulakkoa, hyllyä, ikkunanpokaa...

 

Paras sisustuselementti tuossa kamarissa on kuitenkin tämä kirkasvalolamppu, jonka säteilyyn on ehkä maailman ihaninta herätä aamuisin:


Työhuoneeseen, jonka ikkuna on eteläseinustalla, oli myös ehdottomasti laitettava se paahdetta estävä pimennysverho. Varsinaiseksi verhoksi olen kaavaillut niitä Svaneforsin laskosverhoja, yllättäen jotain pellavasävyistä, mutta koska sellaista ei meillä ole vielä näkynyt ja jotainhan sinne on heti saatava, laitoin vuosia sitten ompelemani valelaskosverhon hoitamaan viransijaisuutta.


No höh, vaaleanpunaistahan olisi näin kevättä kohden kiva saada työhuoneeseen lisääkin, joten haetaanpa talon imelin matto sille seuraksi!


Tuon maton olen kutonut joskus 2007 syksyllä, kun pääsin sitäkin ihanaa alaa kokeilemaan. Tahtoisin kutoa lisää - ei neljällä matolla siitä touhusta vielä tarpeekseen saanut!

Mitäs muuta... kodinhoitohuone kaipailee mattoa, kuten moni muukin huone vielä. Tämä sisustamisen esittely onkin eri hankalaa verrattuna ompeluksiin. Ne on valmiita sitten kun on, ja ne on helppo esitellä sellaisenaan: tässä tämä nyt on, ja tällainen siitä tuli. Sisustus ei ole koskaan valmis, eikä varsinkaan vielä, ja siksi sitä on paljon vaikeampi kuvatakaan. Jokaisen kuvan kohdalla tekisi mieli aloittaa se iänikuinen luettelo: tuosta puuttuu tuota, siihen olen ajatellut sitä ja niin edelleen... no, kodarissa ei ole mitään muuttunutkaan sitten viime kuvien. Yhden kaapin tyhjensin kaapin päälle, kun tajusin, että nämä vievät suotta tilaa kaapissa. Samahan niiden on ilahduttaa silmää tuollakin, vaikka kynttilänkäryytyskausi ohi onkin.


Kuisti, jota olen kehunut tämän pienen talon ehdottomaksi jutuksi lasten kanssa, on täyttänyt toiveet mitä mainioimmin. Lapset ovat oppineet käyttämään kuistin ovea pihalla käydessään, oppineet laittamaan omat vaatteensa omille paikoilleen, ja muutenkin homma toimii ihailtavan hienosti. Sieltä kopista on glamour kaukana, mutta arjen toimivuus on siellä paljon säihkettä tärkeämpää. Julkaisukelpoista kamaa tahi ei, laitanpa uhallanikin kuvia myös sieltä.







Lastenhuoneeseen olen miettinyt pitkään sopivia verhoja, ja vielä ovat kehittelemättä. Pitkät sivuverhot siellä ei oikein toimi, mutta peruskapastakaan en pidä. Taasko pitää päätyä siihen iänikuiseen laskosverhoon? Niitähän ei vielä tästä talosta löydykään kuin muutama... ;) Tuota siskon puoliväkisin aikanaan kirppikseltä minulle ostamaa kukkakangasta siellä nyt keikkuu, parempia aikoja odotellessa.


Ei ne naperot siinä ainakaan yllä kiipeilemään, jos siitä jotain hyvää pitää keksiä! ;) Mieluummin minä kuitenkin katselen tuota kuosia pikkulikkojen vaatteina.

Ja kun mainitsinkin siitä, miten tämä sisustaminen on sitä sitkumutkua, niin sitkutellaan vielä vähän. Keittiön seinälle olen jo rakennusaikana visioinut kahta avohyllyä, jotain vaaleaa ja rustiikkista. Vaikka niitä takorautaisia kannakkeita, ja niiden varaan jonkinlaiset levyt.. ei nyt ihan tasaista ämdeeäffää ainakaan. Jotain, en tiedä mitä. Tiedätkö sinä?


Tässä hyllyvisiossa on vain yksi pikku ongelma: tuo meidän porausvastaava saa rytmihäiriöitä jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi rei'ittämään vaivalla tapetoimaansa, huippusiistiä seinää. Vakuuttakaa nyt sille, että tuo seinä suorastaan huutaa itselleen sellaisia hyllyjä! Ajatella, kuinka somalta siinä näyttäisi kaikki vanhat purkit ja purnukat, kannut ja kipot. Eikä pääsisi mukelotkaan veivaamaan radion nappuloita aina vinksalleen, kun se saisi ylennyksen tasoradiosta hyllyradioksi. Jooko ja eikö niin!

16 kommenttia:

  1. Kiva kun vierailit blogissani. Yllätysvieraat on aina niin piristäviä.Ja saimpas tulla sitte tänne vierailulle. Aika moneksi hetkeksi on riittänyt katseltavaa ja luettavaa.

    Ja sisustamisesta sanoit niin osuvasti.. se on aina kesken! omasta mielestä ainakin. Mutta ku toisen kuvia kattoo, näyttää kaikki niin valmiilta.Teillä on tosi kodikas ja lämminhenkinen uusi koti.Taito sekin,että uuteen taloon saa tämän kotoisan tunnelman, mikä kuvistasi välittyy.

    VastaaPoista
  2. Täällä elelty jo kohta kahdeksan vuotta sitä sitkumutkuilua. Aina kun jonkun nurkan saa valmiiksi niin toinen keskeneräisyys tulee eteen... mutta hitaasti ja harkiten hyvä tulee ;)

    Kovin tuttua on myös tuo porausvastaavien mentaliteetti. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa että hyvät ja sitkeät perustelut tuottaa ennenpitkään tulosta, joten tsemppiä vaan!!!

    Oih ja voih, näen sieluni silmin, kuinka somalta näyttäisi kuvailemasi hyllyt tuossa seinällä.... esim. hyllyt liimapuulevyistä tason värisellä (pähkinä?) maalattuna ja näillä kannakkeilla http://www.amandabshop.com/shop/product?q=4775

    VastaaPoista
  3. Autetaan sinua: Kyllä tuo seinää niitä hyllyjä kaipaa ;)

    Teillä on uusi, ihana koti - ja kiva lukea kaikenlaisia juttujasi täältä.

    VastaaPoista
  4. Voih ja oih miten kaunista teillä kuitenkin on, vaikka muka keskeneräistä... Meillä on rakentamisesta 7 vuotta ja samaa keskeneräisyyden tuntua meilläkin, nyt taisin saada inspiraation makuuhuoneen verhoihin meillekin... Ihanat on nuo taikaverhot =)

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti tuohon keittiöön sopis jonkinlaiset hyllyt. Täällä on hiukan samaa ongelmaa tuon paremman puoliskon kanssa kun olohuoneen seinä tarvis pari hyllyä että sais sitä ihanaa turhaketta laittaa esille, mutta ei niitä kuulemma oikein tohtis reijittää kun ne on vaivalla tapetoituja. ;) Oi,voisinpa meidänkin kodarista sanoa että se on toimiva. Nyt jos rakennettais niin tekisin sen(kin) aivan erilain!

    VastaaPoista
  6. Onnea verhotangoista! Meillä niitä loppuja odotellaan edelleen. Sanoinkin toiselle puoliskolle, että vois nyt sitten samalla laitella ne loput paikalleen, kun tehään entisessä työhuoneessa pientä muutosremonttia (siitä tulee isompien makuuhuone). Mutta saa nähdä jääkö ne edelleenkin laatikkoon odottelemaan sitä inspiraatiota.

    Sellaisen/set hyllyt keittiönseinä ehdottomasti vaatii ;)

    VastaaPoista
  7. kivoja sisustuskuvia ja ehottomastihhan tuo keittiön seinä kaipaa sellasia kivoja hyllyjä johon saat kaikkee ihanaa esille, sano vaa miehelles terkkuja ;) Ei vaa, mulla on kans suunnitelmissa uuteen kotiin sellanen wanhasta lauasta tehty hylly ja siihen sitte ihania vanhoja lasipurkkeja (karhulatölkkejä jne) joita onki jo kertyny aikalailla <3

    ps. ihana tuo edellisen postauksen takki, tosi pirteä :)

    VastaaPoista
  8. Ihanalta näyttää, niin ilmavaa ja raikasta!

    Sanopas sille porausvastaavalles, että kun tapettiin tekee mattopuukolla v-mallisen viillon jonka nostaa läppänä pois porattavan kohdan edestä, saa tapettipinnasta melkein ehjän näköisen jos joskus haluaa hyllyt ottaa pois seinästä. Taittaa vaan läpän reiän eteen niin ei kukaan huomaa mitään :)

    VastaaPoista
  9. Teillä on kyllä kaunis koti =) Ja ehdottomastihan toi seinä tarvii ne hyllyt =) Taas totean että jos meiltä iteltä ei löytys toi 5kk vanha tytöntyllerö niin vauvakuumettahan se pukkais kun näkee ton teidän pienimmäisen rakkauspakkauksen hymykuvia, sulattaa kyllä sydämet toi poju =) <3

    VastaaPoista
  10. Niin suloisen aurinkoinen vauva teillä:)

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihanalle nuo verhot näyttävätkään auringonvalon kuultaessa sieltä lävitse, ihana kuva! Ja teidän kirkasvalolampulla näyttää olevan samanlainen tutan yökkäri, joissa meidänkin kaksi ekaa ovat nukkuneet ja edelleen se on tuolla jemmassa. ;)

    VastaaPoista
  12. Täälläkin kannatetaan hyllyjä :) Minun mieheni ei lämmennyt, kun ehdotin ylijäämäpaneleista tehtyjä hyllyjä... Käviskös teille? Liimapuulevy petsattuna/maalattuna toimii aina. Ihana pikku aurinko vällyjen välissä. Meillä virnuilee 7 -kuinen virkaveli.
    -Heidi-

    VastaaPoista
  13. Juu kyllä tuo seinä hyllyjä odottaa! Meidän porausvastaava saa samanlaisia sydämen tykytyksiä kaikista taloon porattavista rei`istä, joten niitä tuskin onkaan. Verhotangot uupuu kaikki, yhtään taulua ei oo ym.. Tai sitte kaikki vaan johtuu siitä, että en oo tarpeeksi vakavasti ottanut asiaa esille.=) Siihen on tehtävä korjaus, kevät nimittäin laittaa talon tuunausvietin päälle.=)

    VastaaPoista
  14. Minäki oon sitä mieltä, että hyllyt kuuluu tuohon seinälle niinku nenä päähän. Vaikka sisustamisesta en mitään tajuakkaan. :D
    Meilläki on vielä liikaa "ehjiä seiniä", liian kliinisen näköstä ku ei mikään riko isoa seinäpintaa.. Vai omassa päässäkö se on vika? ;)
    -Sanna-

    VastaaPoista
  15. Kiitos verkkosiskot virtuaalituesta! =D

    Anne: juu valmiilta siellä serkkulassaki näytti, kun kuvia katselin. Ja kauniilta! <3 Oma silmä näkee ilmeisesti lähinnä sen mikä on kesken.

    Tytteli: nuo on juuuri Ne Kannakkeet joita tuohon olen kaavaillut.. että tiesitkin! =)

    Nanni: se hyvä on kahden talon tekemisessä, että ensimmäisen virheistä voi oppia kenties jotain tähdellistä.. =)

    Anna: vihjaa että tartut itse poraan jos ei mies - voiko se konsti olla toimimatta? ;)

    Anskuli: mies taitaa lukea ne terveiset täältä ihan itse, ainoa mieslukijani.. ;D Sun hyllyvisio kuulostaa oikein hyvälle!

    Linnea: sieltäpä putkahti varsin noheva idea, kiitos! =) Miten tuollaisia ei aina itse tule ajatelleeksi?

    Kirsi: joo on se, tuhannen suloinen vesseli. ;)

    Sarita: joo Tuttaa taitaa olla! =)

    Heidi: mulla ei mielikuvitus riitä kuvittelemaan niitä paneelihyllyjä, että millaiset ne olis - tosin ei jäänyt yli paneeliakaan.. mutta mikä ettei?

    Laura: se on niin totta! Nyt tuntuu että ensimmäistä kertaa näkee tämänkin kodin oikeasti, kun on muutettu hämärässä ja asuttu hämärässä 4kk.. nyt alkaa näkemään millaista täällä oikeasti olikaan. Ja myös ne puutteet näkyvät paremmin.... ;)

    Sanna: jos kysyy mieheltä, vika on naisen päässä, ja sama toisinpäin?! Mutta kyllä seinille jotain pitää saada, sitä vartenhan ne on!! =D

    VastaaPoista
  16. Isännälle ehdotin, että muutama sopivan mitainen paneeli laitetaan ponteistaan kiinni (liimaa tarvinnee) ja se ylimääräinen urospontti sahataan pois, maalataan kauttaaltaan ja eiku hienoilla kannattimilla seinille. Ei ois tasanen, mutta ei kyllä joka torpassa tulis vastaankaan. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, ei tullut kannatusta...
    -Heidi-

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.