Kaikki kukat kotona

Niin onnellisesti siinä sitten lopulta kävi, että sain kuin sainkin ne aiemmin kaihoilemani verhot, jotka silloin lomareissulla eivät vielä kirppistädin otteesta irronneet. Sisko kävi sunnuntaina kirppiskierroksella, ja löysi samat verhot samasta korista josta me ne aikaisemminkin löysimme - ja sama meidän kirjoituttamamme viestilappu oli edelleen neulalla kiinni verhoissa. Pienellä suostuttelulla sisko oli sitten saanut ostaa verhot itselleen, ja tänään ne tulivat postin kautta meille. Kiitos, Sanna, teit minusta juuri hurrrjan iloisen!!! =D En todellakaan tajua, mikä tuossa kuosissa niin viehättää, mutta kai se on vain niin nostalginen, kun siitä oli meillä lapsena äitin ompelemia juttuja. Kahtokaa ny miten ihana se on!!! =D Kukat on siis ruskeita eikä mustia, kuten kuvassa saattaa näyttää:

Sisko arveli, että äitillä olis ollu tuollasta lakanakankaana, mutta päinvastaisilla väreillä, ja tämä asia on hetivälittömästi seuraavalla mummolareissulla tarkistettava. Jos sellaista sattuisi löytymään, olisi se kyllä jo liian hyvin ollakseen totta.

Ja nämä housut on sitten vastalahja numero kaksi, viitaten siis aiempaan postaukseeni... Tällä kertaa lahjon siskoni poikaa äitinsä ansiosta, eli hyvin kaitainen pikkueskarilainen saa oman kokoisensa housut:


Mua jännittää nyt, miten nuo passaa, mutta toivottavasti ovat sopivat!!! =) Laitan postiin huomenna. Hupanen juttu, että meidän 2,5-vuotiaalla hoikalla pojalla on samanmittainen vyötärönympärys kuin tällä muutaman vuoden vanhemmalla siskonpojalla, eli on tosiaan kyse henkilöstä, jolla ei ole liikalihavuusongelmia varmaan ikinä. ;)

Lahkeeseen applikoin jonkinlaisen gekon, kun oli puhe tehdä joku lisko tai sammakko. Tuota voisi käyttää jatkossakin, kun on niin sympaattinen, vaikka tosin noissa harovarpaissa oli kyllä melkoinen ompeleminen. ;)

Vaihdoin viime viikolla vähän iloisemman värisen taustan tuohon blogiotsikon alle, että jaksaisi hymyillä jatkossakin, vaikka säät taas viilenevät ja kesäihmistä alkaa paleltaa ja ahdistaa tulossa oleva pitkä, pimeä kausi. Onneksi on keksitty valot, jotta pimeälläkin voi ommella iloisista kankaista söpöjä vaatteita - ehkä niiden voimalla porskutetaan taas läpi syksyn ja talven kohti seuraavaa kesää.

muoks. Pikkukiiski vinkkasi Marimekon Muija-kankaasta, jota tuo minun kankaani kovasti muistuttaa - ja toden totta, ovat melkein identtiset - tämä muijakuva netistä googletettu:


Tuo Muijakin on kovin tutun näköistä, ja kun noita aikani katselin, menin jo ihan sekaisin, kumpaa noista se meidän kotona oleva peitto loppujen lopuksi olikaan?!? Molemmat kuosit ovat joka tapauksessa tuttuja lapsuudesta ja ihania ja nostalgisia ja ties mitä kaikkea. <3 br="br">