Mummon eka hiippahuppu

Moni muu on tainnut tehdä näitä hiippahupputakkeja jo vuosia sitten, mutta minä tulenkin vähän jälkijunassa. Tällainen on kyllä muhinut mielessä jo pitkään, ja nähtyäni ompelukaapin laatikossa iskemättömän pakkauksen ruskeaa vinonauhaa, oli pakko kokeilla.

Kaavan piirsin aikaisemmin piirtämistäni takkikaavoista - tosi paljon helpompi versio on tämä kuin se perusmallinen takki. Ei alavaroja, ei vetoketjun ompelua kappaleiden väliin, ei paljon mitään. Ommellaan vuori, ommellaan päällinen, aputikkaillaan ne yhteen ja reunustetaan vinonauhalla. Täts it. Vetskari sitten siihen päälle ihan vaan yhdellä ompeleella per sivu. Eniten aikaa meni taas siihen, ettei päässyt tekemään silloin kun olisi halunnut - tämä elämä kun tahtoo häiritä välillä harrastamista.

Kaavaan tein muutoksia niin, että pyöristin etuhelman vinonauhaa varten ja muutin hupun mallin pyöreästä hiipaksi. Olikohan siinä muuta?! Ei mummo muista.

 

Vuorin tein fleecestä, ja koska vinonauhakin oli ruskeaa, piti vuorinkin tietysti olla. Vetoketjua ei ruskeana kaapista löytynytkään, joten laitoin oranssin, kun sellainen löytyi. Vähän aikaa mietin tuota kiinnittämistä, että voisiko sen tehdä jotenkin fiksumminkin, esimerkiksi ommella yhtäaikaa vinonauhan kanssa, mutta koska olin jo ommellut vinonauhan, en jatkanut pohdintoja sen pidemmälle.

Päällisen kangas on lasten pussilakanasta, jonka ostoa kirppiksellä harkitsin aikani - teenkö tällä mitään, ostanko turhaan... nyt olen tosi iloinen, että päätin ostaa. Tämä on niin meidän tyttären näköinen kangas iloisine väreineen! Pikkukirppu kävi vähän väliä tarkastamassa takkinsa valmistumisastetta ja totesi moneen otteeseen ylpeänä: "mun takki!"

Muntakki pääsee tosikäyttöön vasta keväämmällä, sitten kun alkaa olla oikeat kevätsäät ja lämpötila reippaasti plussan puolella. Mutta voi sillä fiilistellä tulevaa kesää jo nyt, sisällä!

Ompelin huvikseni vetskarin ylös asti, niin pitkälle kuin ketjua riitti. Suomeksi sanottuna ketju oli turhan pitkä, ja sitä lyhennettäessä olisi jäänyt sisäpuolelle näkyviin ikävät töpöt, kun en jaksanut alkaa ketjun päitä päällystämäänkään, niin että oikeastaan näin oli kaikkein helpoin. Samalla siitä tulikin hauska juju koko takkiin, vähän samaan tyyliin kuin tässä taannoin Ottobren yhdessä hupparimallissa.

Alunperin olin ajatellut reunustaa hihatkin vinonauhalla, mutta lopulta päädyin laittamaan niihin resorit, kun ne vaan on niin paljon käytännöllisemmät, ja pidentävät takin käyttöikää mukavasti. Ei meillä tosin taida monikaan takki olla käytössä niin kauan että ehtisi jäädä pieneksi, kun tekee mieli jo ommella seuraavaa..!