lauantai 18. helmikuuta 2012

Uudisraivaaja.

Mitä tekee nainen, joka kyllästyy odottamaan...?


Lakkaa odottamasta.


Minä hengitän taas vapaasti. Bernina on pöydällä, ja mummolassa kaikki hyvin.

Kolme kuukautta kestin sitä laatikkovuorta ompelupöydän päällä, mutta tänään se kamelin selkä viimein katkesi. Ei, mitään dramaattista ei tapahtunut, mutta meni vain hermot siihen, etten päässyt ompelemaan. Pienen vauvan ja kolmen muun pienen kanssa tämä harrastaminen on muutenkin vähintään haastavaa, puhumattakaan, jos koneet pitää vielä kerätä joka välissä pois ruokapöydästä ja yhdistellä tunnin kuluttua jokainen piuha taas uudestaan. Teepä siinä sitten sauma kerrallaan, kun ei kokoamisten ja purkamisten välissä ehdi edes istuma-asentoon taipua.

Lopulta tänään, saumuria keittiöön kiikuttaessani sisuunnuin vihdoin niin, että jätin saumurin keskelle keittiön pöytää niine hyvineen, tein täyskäännöksen ja palasin ompeluhuoneeseen. Laatikot saivat kylmää kyytiä - eikä ne nyt niin kamalan painavia olleetkaan. Tai ainakaan niin painavia, etteikö kiukku olisi antanut riittäviä voimia. Liikaa ei ompelutilaa ole edelleenkään, ja pöydän allakin lojuu yksi hajoamispisteessä oleva, työkaluja pursuava pahvilaatikko, mutta jalka mahtuu polkimelle, ja tuolinkin sai mahdutetuksi pakastimen ja ompelupöydän väliin jäävään rakoseen. Vauvamasun kanssa siihen ei ompelemaan mahtuisi, mutta tämä nykyinen pehmytversio antaa sen verran periksi, että jopa mahtuu taas.

Yksi ongelma jäi vielä. 

Huomisen ruoka on pakastimessa.



Saadaanko tulla teille syömään?

15 kommenttia:

  1. Tervetuloa syömään, ruokana lihapullia ja jälkkärinä laskiaispullia. Hyvä että sait ompelutilan raivattua, tärkeimmät ensin.

    VastaaPoista
  2. Oikein, niin sitä pitää, Mummo! Sisulla vaan :)Keittäkää puuroa ruuaksi ;)

    VastaaPoista
  3. Onnea uudelle ompeluhuoneelle!

    VastaaPoista
  4. Oikein näen sieluni silmin tosimummon siellä raivaamassa kiukun voimalla! :) Ja tulkaa vain meille syömään, tosin en vielä tiedä mitä chef meinas meille laittaa. Jotain hyvää varmasti :)

    VastaaPoista
  5. Heh...juu, jotenkin tutun kuuloista menneiltä vuosilta, kun asuimme silloin nuoruudessa 42 neliön asunnossa ja minulla oli ompelukoneet ja neulekone makuuhuoneessa pöydillä ja laatikoita pöydänalus täynnä ja mieheni pauloitti verkkoja olohuoneessa ruokaöydän päällä...oli se melkoinen paja silloin...onneks ei enää. Muutama kiukkukohtaus tuli siitä melskeestä...mutta siitä se kone alkaa laulamaan, kun vähän aikaa mesoo :D Eikun hyviä ompeluksia!

    VastaaPoista
  6. Tsihihii!Niin sitä pitää!:)

    VastaaPoista
  7. Hauska kirjoitus :)
    Ja hyvä että sait tilan itsellesi. Meille ei kannata tulla syömään, muistin nimittäin vähän väärin sen jauhalihan viimeisen käyttöpäivän...

    VastaaPoista
  8. Haha, hauska :D Kyl sitä sisulla selviää mistä vaan.. ;) Nyt jäämme odottamaan taas mummon ompeluksia, ku kerta ompelupöytäki on taas käytössä :D

    VastaaPoista
  9. Sitä saa aikaan vaikka mitä kun rupeaa tarpeeks ketuttamaan. Ja voin todistaa, että ompelu laatikoiden keskellä on täysin mahdollista, kunhan omaa sopivasti putkinäköä.;)

    VastaaPoista
  10. hyvin tehty "mummo" :-),

    voitte tullaa meilläkin syömään
    mitäs me kokkataan??? Aikusielle lihäkäryleet(Rouladen) ja hapankaali ja lapsille so kattila täynnä makaronia ja minun tekemä ketchupikastike???

    VastaaPoista
  11. Hui, oonpa ollut pitkään poissa. Teillä on siellä koti vaihtunut ja perhe kasvanut ja vaikka mitä! Onneksi olkoon näistä kaikista, täytyypä alkaa täällä tutkimaan tarkemmin, että mitä kaikkea onkaan tapahtunut tässä puolen vuoden aikana.

    VastaaPoista
  12. Voi kun teille on kaunista :)

    Hyvä hyvä, omalle harrastukselle pitää olla tilaa! vaik se alus ahdas tila oiski. kylhän nyt muutaman pahvilaatikon siirtää ja jos ei jaksa niin sit kehittelee jotain muuta ruokaa :D

    VastaaPoista
  13. :D No kyllä se isäntä roudaa nuo laatikot ruuan tieltä pois :D Tärkeimmät toki pitää olla ja Tosimummolla ompelupöytä! :)

    VastaaPoista
  14. hih, tuttua!! meillä kans meidän makkari ollut muuttolaatikoiden säilytyspaikkana ja viime viikolla sain vihdoin suurimman osan niistä laitettua. Vielä kun kerkiäis ja jaksais ne loputkin selvitää niin pääsee muita huoneita setvimään. Muutosta reilu 3kk täälläkin. Nyt ensin parannutaan...ja tehdään niitä perussiivoja joka välissä. ;)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.