Värikato

Teelmät ovat näemmä muuttuneet yhtä värittömiksi kuin sääkin. Mikä viheliäinen lumipyry ja ainainen harmaus, ärh! Tuollainen tekee kiukkuisia mummoja.

Ompeluihin värittömyyden puolestaan sai aikaan se, että Kontista ostin halvalla harmaata collegea, jonka tylsyyttä kokeilin vähän piristää nurinpäin ommelluilla saumoilla ja sekopäisillä taskuilla. Kaava on joku oma, iänikuinen, koko 104/110cm. Lahkeiden harmaa-valkoinen raitaresori on kymmeniä vuosia vanhaa, äidiltä saatua.

Taskut ei oikein iske, mutta nuo nurinperinsaumat tuskin jäivät viimekseksi laatuaan! Tuovat aika hauskan ilmeen muuten tylsiin peruspökiin.

Jatkossa voisi tosin tehdä niin, että ompelisi nurinpäin pelkät ulkosivut, ja sisäsivujen saumanvarat suuntaisi perinteiseen tyyliin sisäpuolelle.

Vaikka taskutkin kertoisivat, kuinka päin housut jalkaan kiskaistaan, varmemmaksi vakuudeksi ompelin taakse vielä merkin - tällaisia ihania saa Royal-tuotteelta:

 

Poika on vielä avoin kaikelle uudelle ja erilaiselle, ja on aina yhtä iloinen uusista tamineista. Toivottavasti tätä jatkuu vielä pitkään!

Saumojen ulkomuoto varmaan vähän muuttuu kun housut pestään ja rumpukuivataan, mutta uskoisin suuntauksen olevan vain positiivinen. Laitan kuvaa pesun jälkeen, jos muistan!

 

Lisää väritöntä: kuukausi sitten pidetyissä kuopuksen ristiäisissä tarjolla oli ystävän taidokkaasti leipaisema täytekakku, jonka korvaukseksi lupasin tikutella toiveiden mukaista vaatetusta. Kesävaatetta toivottiin mustavalkoisena tai retrona, ja tämä pallotrikoo tuli mustavalkoisesta välittömästi mieleen. Aika yllättävää.

Palloisen kesämekkosen pariksi tarvitaan tietysti leggarit, jotka ompelin hitusen vajaamittaisina Royal-tuotteen mustasta, napakasta trikoosta.

Lahkeisiin napsautin kam-nepit koristeiksi, ja hauskaa kyllä, nuo napit ovat täsmälleen saman kokoisia kuin pallotrikoon kuviot.

Ei muuten voi olla kehaisematta tuota KAM-neppipressiäpihtejä (toimitus korjailee erään harvapään sanavalintoja)! Miksi kummassa ja ihmeessä en ole hankkinut sitä aikaisemmin?! Kai olen kuvitellut, ettei muovinappeja ole kuin kestovaipoissa ja nukenvaatteissa. Jatkossa niitä tulee olemaan kyllä vähän joka puolella, sen verran mukavampia ne on käyttää, jos vertaa Prymin kenguruneppareihin. Kenguruiksi nimitän niitä siksi, että ne hyppivät pihdeistä aina ennen kuin ehdin painaista pihtien leukoja yhteen, ja seurauksena on vinot nepparirivistöt ja epäsäännölliset nappivälit. Lisäksi metallinepparien piikit tekevät monta reikää nepparin reunoille, ja trikoovaatteessa sellaisesta lähtee herkästi reikä kasvamaan kun nappia revitään auki, mutta noissa Kamin nepeissä tulee ainoastaan yksi reikä keskelle, ja sekin voidaan tehdä nätisti piikillä, neuloksen silmukoita katkomatta. Miksette ole aikaisemmin kertoneet kuinka paljosta olen jäänyt paitsi?! =)

Sekä mekkoon että leggareihin ompelin nauhanpätkät apumerkeiksi pienelle pukijalle. 

Koska meillä asuu samaa vaatekokoa käyttävä tyttönen kuin tämän setin loppusijoituspaikassa, ja koska kyseessä on ystäväperhe eikä vieras tilaaja, uskaltauduin kuvaamaan vaatteet oman tyttären päällä.

 

 

 

Toivottavasti setti on yhtä mieleinen omistajallaan kuin täällä! Meidän neiti olisi huolinut tämän itselleen samantien, vaikka vaatekaapista ei kyseisiä värejä entuudestaan löydy juuri lainkaan.

Onnistuin pätkimään taas kerran kaksoisneulan atomeiksi, joten resoriompelut ovat katkolla, kunnes kiltti siippani käy töistä tullessaan ostamassa minulle uuden tilalle.

Mahtaa se olla myyjän silmissä hauskan näköistä, kun raavas mies tulee työvaatteissaan pieneen hienoon ompeluliikkeeseen kyselemään pientä hienoa kaksoisneulaa. Yhtä kummalliselta varmaan näytti se, kun minä kävin vuorokautta ennen kuopuksen syntymää K-raudan rakennuspuolella haalimassa jotain merkillisen muhviputkia sun muita LVI-tarvikkeita raksalle (paitsi ettei se ollut silloin enää raksa, koska siellä oltiin asuttu jo kokonaiset kaksi ja puoli vuorokautta). Hyvä välillä vähän jakaa näitä rooleja. ;)