lauantai 11. kesäkuuta 2011

Aarrejahdissa - taas

Sitä kun kulkee silmät harallaan joka suuntaan sen varalta, että joskus löytäisi jotain ihanaa ja ainutlaatuista, niin joskuspa saattaa onnistaakin. Vajaa viikko sitten huomasin paikallisella nettipalstalla ilmoituksen "vanhoista tavaroista", ja yritin heti soitella myyjälle moneenkin otteeseen, mutta tuloksetta. Eilen, eli viikkoa myöhemmin, myyjä uusi ilmoituksensa ja soitin taas, ja tällä kertaa sain myyjän seuraavana päivänä kiinnikin. Sovittiin että lähdetään ystävän kanssa katsomaan (lue: tappelemaan kuka saa ostaa mitäkin) mitä sieltä löytyy, ja niin myös lähdettiin!

3/5 lapsista kyytiin ja menoksi. Hyödyllisempää (tai sitten ei...) olisi varmaan ollut mennä siipan kanssa peräkärryä vetäen, mutta ei menty, koska mies tietysti rakensi päivän, ja nyt kun tilaa oli pelkkä farmarin peräkontillinen kahden naisen ostoksille, selvisimme kenties vähän halvemmalla...

Tällainen puunkantokori piti hankkia uuden talon kaakeliuunin kylkeä koristamaan. Tietysti tästä tulee mattavalkoinen tai -vaaleanharmaa! Pelkkää ylellisyyttä kantaa tuollaisella telineellä puita, vain yksi kepoinen haku per talvinen päivä.. tähän saakka kun niitä klapeja on raahattu parhaillaan kolme kottikärryllistä päivässä tämän talon lämpimänä pitämiseen (eikä silti ole ollut kovinkaan lämmin aina).


Kymmenen sentin korkuiset puolat tinkasin pärekorin mukana, näihin täytyy kieputtaa valkoisia pitsinauhoja...


Lääke- tai joku muu romukaappi lähti mukaan myös. Kuulemma tehdastekoinen, takaseinässä on leimat. Suomeksi sanottuna tämän kaapin löytyminen tarkoittaa taas kahta lisäreikää uuden talon seiniin - ja kahta harmaata hiusta lisää siipan kiharapäähän.



Tästä tulee varmaan lapsille uusi lelulaatikko!


Pintaan (tietysti) jotain vaaleaa, kai valkoista ellei tule mieleen jotain muuta mullistavaa, ja sabluunalla voisin koristella etureunan. Kenties tekstiä, kenties jotain muuta. 


Arkun sisällä oli vanhoja runokirjoja, ja kun myyjämies kyseli, saako ne jättää sinne, yritin näyttää vähän siltä, että no jos ne on pakko ottaa mukaan.. huomasikohan se, että silmissä mulla oli sydämiä? Tuo ruskea Kantele-kirja varsinkin on ihana! <3


Tämä ruosteinen myrskylyhty oli sellainen viimeisten eurojen sijoitus - kun muu käteinen oli jo käytetty, piti varsin ottaa mukaan loppukolikoilla vielä tämä:


Voisin palata huomenna paikan päälle peräkärryn kanssa ja ostaa aitat tyhjäksi. Vaivaamaan jäi ainakin yksi valkoinen päästävedettävä sänky, tosin aikuistenkokoa, mutta silti niin ihana. Ja kokonaista neljä kappaletta puusohva-miniatyyrejä, jollaisen pohjaa vahvistamalla ja koko helahoidon maalaamalla saisi lastenhuoneeseen ah-niin-ihanan istumapaikan.



Näistä haluaisin myös osan, ainakin tuon yhden kirnun (?) alustana olevan ihanan patinoituneen pikkupenkin, vaaleansinisen taikinakorvon jne...


Jos omistaisin tuon kaiken, en varmaan pystyisi öisin nukkumaan! Se, joka nämä omisti, nukkuisi yönsä ilmeisesti paremmin kun pääsisi eroon tästä kaikesta. Ehkä minä vielä käynkin tuolla toisen kerran? Eihän se 110km suuntaansa ole niin kamalan pitkä matka, eihän? Ehkä meidän täytyy alkaa rakentaa näille isompaa taloa?

14 kommenttia:

  1. Ihan älyttömän ihania löytöjä olet kyllä tehnyt... minua ei olisi varmaan saanut pois lähtemään tuolta ennenkuin piha olisi tyhjä :D

    VastaaPoista
  2. Voi miten kauniita tavaroita! Hyvä idea käyttää rukin rullia pitsikeloina, mulla taitaakin olla jokunen joka ei ruokiin sovi...

    VastaaPoista
  3. Siis Kuka luopuu noista?! Eikun vaan peräkärri mukaan ja menoksi

    VastaaPoista
  4. Aaaah...
    Mua ei olisi saanut pois tuolta ilman jokaikistä saavia mukana ja tuo iso lasipullo on just sellainen mistä olen haaveillut!

    VastaaPoista
  5. Voih, vieläköhän toi valkoinen lastensänky on uutta nukkujaa vailla...

    VastaaPoista
  6. Sinähän oot päässy kunnon aarreaittatutkimuksille ja ostoksille! ja osaat sielusi silmin heti nähdän vanhan tavaran itelle mieluiseksi tuunattuna..=)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: se ei ollut lastensänky, muuten minäkin olisin sen ostanut.. siihen mahtuu siis aikuiustenkokoinen patja. Mutta lyhyimmilläänhän se kyllä on pieni, alle metrinen. Sinne se vielä jäi!

    VastaaPoista
  8. Missäs tällänen paikka on? meille kanssa kelpaisi vaikkapa mitä! Ihania löytöjä oot tehny!

    VastaaPoista
  9. ihmeellistä että joku raskii tuollaisista ihanuuksista luopua. mutta parempi että myy, kuin veis kaatopaikalle. oliko kalliita nuo sohvat?
    Hienoja löytöjä sinäkin tehnyt. minun eittämätön mielipiteeni on että pärekorin tulee olla juuri tuollainen luonnon värinen :) mutta hieno se toki on maalattunakin, voin kuvitella ja ehkäpä tulen joskus näkemäänkin sen :)

    VastaaPoista
  10. Nämä sun aarteenhakureissut kuulostaa aina niin hauskoille! :) Tuo on ihana taito, miten osaat nähdä esineiden "potentiaalin" eli miten uudistaa ne ja mihin käyttöön muuntaa jokin tavara.

    Tästä muuten tuli mieleeni se kun etsit joskus aikaisemmin kerrossänkyä... Oletko jo uudistanut sen käyttöön, onkohan multa vain mennyt se ohi?

    VastaaPoista
  11. Minnariitta: Nurmeksen kupeessa oli tuollainen aarteita täynnä oleva piha.. =)

    kaisa: nätti tuo kori on noinkin, meidän tyyliin ei vain välttämättä käy ihan sellaisenaan.. vaikka toisaalta on sääli suhia maalia päälle. puusohvat oli 60e/kpl, mutta eivät siis olleet istuinkäyttöön tehtyjä vaan enempi koristeita. Alle metrin levyisiä, eikä pohja kestänyt istumista - tarvitsisi vähän uudelleenkäsittelyä ja nikkarintaitoja jotta sellaisesta saisi lasten kestävän.

    Sarita: enhän minä vielä.. ;) Toivottavasti vielä tämän kesän aikana kuitenkin. Pitäis saada lopulölisesti pulpetti valmiiksi ennen kuin raahaa seuraavan ison työn eteisen tukoksi, ja sitä hommaa hidastaa se ettei lasten kanssa aina onnistu nuo maalaushommat, ja aina jos pitäisi esim. hioa, on mun moto (se boschin monitoimityökalu) raksalla, jne... mutta toivottavasti kuitenkin uuteen kotiin muutetaan valkoisen kerrossängyn kanssa!! <3

    VastaaPoista
  12. Oi mitä löytöjä..Olisin myös ehdottomasti halunnut olla paikan päällä vaikka en mitään tarvitsekaa. Mutta silti varmasti jotain olisi tarttunut mukaan :)

    VastaaPoista
  13. Sydän hyppäs yhden kerran ylimääräistä ..kuka oikeesti luopuu tuollaisista aarteista?!?!!! Huoh..

    VastaaPoista
  14. Tuo oranssi arkku ois kyllä mulle kelvannut just
    tuon värisenäkin :)

    Oisin kyllä varmaan aika onnessaan tuolla seikkaillut ja ostellut aarteita (olettaen ettei olisi taas opiskelija loppukuukausi eli peeaa meneillään :D)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.