perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mööpeliurakointia ja vähän ompelua


Pitkästä aikaa pääsin ompelukonettamaan!


Päällikankaat noihin oli tilaajan omia, vuorit sun muut hommasin itse. Kettutakin koko 110cm, kukkatakki 134cm. Jos 134-kokosia takkeja vielä ompelen, saatanpa hiukkasen kaventaa kaavan etu- ja takakappaleita.. muuten vaikutti ihan toimivalta piirrokselta. 

Kamerankin muuten saisi hakea huollosta, saa nähdä mitä taikakeinoja ne on nyt siihen käyttäneet. Ihana olisi saada taas parempilaatuisia kuvia katsottavaksenne!

Eilen työllistivät nuo takit, tänään mööpelit. Nettipalstan kautta löytynyt sängynaluslaatikko sai päälleen Empireä, ja huutiksesta bongattu atk-kaappi kokeilee pukeutua Osmon peittävään valkoiseen vahaan.


Tuota halpis-varakameraa uskaltaa antaa lastenkin kokeilla, ja voi sitä onnea, kun pääsee kuvailemaan! Tämän kuvakaksikon teemana on ilmeisesti laatikon maalaus:




Osmoa sivelin atk-kaapin levyihin pihamaalla, kun pesuhuone oli jo täynnä maalattuja juttuja - pulpetin osia ja se sängynaluslaatikko. On se hyvä, että pihasta löytyy mattoteline!


Vai mikä levykuivain se nyt olikaan.. ;)

Kuivaimen vieressä kasvaa rehottaa se viheliäinen rikkaruoho, josta niin kovin tykkään. Se innostui kasvamaan nyt niin, että sain tehdä sille lisätuen heinäseipäistä, kun pajunvarret loppuivat auttamattomasti kesken. Vähän aikaa taas mennään - pitääkö seuraavaksi sitoa kiipeilylankoja sähköjohtoihin?! ;)


keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Arvatkaapa, millä tosimummo on itseään viihdyttänyt...?


Nyt on maalausurakka sisäseinien osalta ohitse. Minun iskiashermoni kesti sen! ;)

Maalien lisäksi seinissä on nyt myös kaikki tapetit mitä tulossa on, lukuunottamatta sitä keittiön ruutua (päädyttiin siis siihen Sandbergin tapettiin, ja se saadaan asennettavaksi viikon päästä). Olohuoneen sohvaseinä on vielä esittelemättä - Decor Maisonin vaalea tekstitapettiuutuus, Spirit of Adventure:


Tuo on äkkiseltään aika sotkuisen näköinen lähikuvassa, mutta mitä enemmän sitä seinällä katsoo, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että se on kaunis. Harmahtavalla pohjalla on tummemmalla koukeroisia tekstejä (ainakin HOME:n ja CARPE DIEM:in olen löytänyt) ja valkoisella on vanhoja piirroskarttoja paikannimineen; vuoria, meriä ja ties mitä seikkailupaikkoja.


Seinien lisäksi katot ja lattiat saavat nyt kyytiä. Kattoon ostettiin eilen Kronon valkoiset peruspaneelit, ja ne nousevat kohti loppusijoituspaikkaansa tälläkin hetkellä miehen ja appiukon yhteisvoimin. Eilen mallailtiin lattiaa vasten, millaisia asennusvaihtoehtoja on tarjolla - tiheämpää ja harvempaa latomista. Heitin ratkaisupallon siipalle, kun molemmat vaihtoehdot näyttivät minusta hyvältä, ja harvempaan (vasemmalla) lopulta näytti puolisko päätyneen. Kuvissa nuo näyttää kyllä ihan samalle!



Tässä nettikuvassa erottuu paremmin - paneeleiden väliin jää nyt siis tuollaiset "raot":


Ja katse katosta lattiaan. Meille on ollut talon teon alusta saakka selvää, että ensisijainen lattiamateriaali tulee olemaan muovimatto. Hiljainen, helppohoitoinen, pehmeä, huoleton, nopea asentaa, turvallinen lasten kanssa... mitä vielä? Itse olen haaveillut jo vuosia tästä Gerflorin Folk White -kuosista, ja kuinka ollakaan, tätä tulemme muutaman viikon sisällä lattioillamme ihastelemaan:


Yhtä paljon tutinoita aiheuttaa tämä Keywest Blanc -kuosi, mutta tässä taitaa meidän torpassa mennä se hyväksymisen raja miehen ja naisen välillä... =D Sitä paitsi tästä en ole nähnyt livenä edes sitä pikkuista näytepalaa, joten olisi ollut aika riski tilata tätä sata neliötä näkemättä.


Kovasti uskaltavat kyllä kehua noita Gerflorin mattoja: ei tarvitse liimata lattiaan, ja remonttirakentajia ajatellen jopa laatan päälle asennuksen pitäisi onnistua (yleensähän laattojen saumat painuisivat ajan saatossa näkyviin muovimaton läpi), joten saa nähdä millainen tuo on sitten tosikäytössä. Pesee se ainakin halvat peruslirpakematot mennen tullen ja palatessa, sen tuntee jo jämäkkää näytepalaa hiplatessa!

Millaisia ajatuksia muovimatto sinussa herättää? Monellehan se on vielä kauhistus, kun takavuosikymmenien kuosit on olleet ihan kamalia. Nykyisiä mattoja ei moni kuitenkaan ensivilkaisulla edes erota parketista tai laminaatista. Toisaalta ihan ehta puu ja lankkulattia olisi minustakin aika ihana, mutta ainakin tässä talossa päädyttiin nyt mattoon, ja epäilenpä, että niin tapahtuu jatkossakin, mikäli se toinen talo joskus rakennetaan. Monia pettymyksiä aiheuttaneita ja kopisevia, kylmiä laminaattilattioita (enkä väitä että kaikki laminaatit olisivat sellaisia) tavanneena puhun kuitenkin mielelläni laadukkaiden muovimattojen puolesta, vaikka laminaatti tuntuukin olevan valtaosalle rakentaista nykypäivänä itsestäänselvä valinta. Olisimme muuten laittaneet vessaan ja kodinhoitohuoneeseenkin tuon saman maton, mutta lattiakaivojen vuoksi tuo ei niihin huoneisiin käy. Jouduimme siis muuttamaan suunnitelmia ja valitsemaan niihin tiloihin laatan.

Odottavien tilaustöiden kaavanpiirtoonkin olen ehtinyt viimein perehtymään... Toivottavasti pääsen pian myös ompeluhommiin! Tosin kovin hyvältä ei näyttänyt ainakaan tämä päivä, kun nuorimmaista piti käyttää lääkärissä huonosti paranevan varvashaavan vuoksi, ja keskimmäiselle nousi jostain syystä tänään kuume. Näinköhän täällä tehdään mitään ylimääräistä seuraavina päivinä?!



Kuvittelin jo naulakko-onneni kääntyneen lopullisesti, kun ensiksi löysin sen sympaattisen mintunvihreän naulakon vaasalaiselta kirpputorilta, ja nyt tori.fi-sivustolla kaupiteltiin kympillä tällaista vanhaa pikkunaulakkoa, jonka sorruin ostamaan:


Mutta vaikka naulakko oli/on kuvassa somasti kuluneen valkoinen, niin todellisuus oli vähän toista. Tuossa onkin kiiltävä beige maali, joka ei mitenkään käy meille sellaisenaan. Lisäksi yläpuoli on käytännössä maalaamaton, joten tuunausjonoon meni tämäkin kapistus. Mistä näitä projekteja oikein tulee? ;)

Älkääkä ottako tätä purnausta nyt valituksena - tämä kaikenlainen huonekaluhommailu on tietysti ihan oma valintani, ja melkein voisikin jo puhua elämäntavasta. Saisi kai niitä huonekaluja halutessaan helpomminkin, mutta kun niiden rassaaminen on vain niin kivaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Tunnen vetoa valkeaan...

... Ei kukaan ole sattunut huomaamaan?

Nettikirppispalstalla oli myynnissä vanha umpipuupää-keinuheppa, jollaista olen pitemmän aikaa koittanut bongailla. Tämä löytynyt hepo oli "ruma ku hirvi", niin kuin täällä päin on tapana sanoa (muustakin kuin rumista hevosista). Mutta haettava se oli, sillä entuudestaan asian havainneena aavistin, miten maalilla voi saada aikaan ihmeitä.



Hioin hilseilevät lakat pois rennosti pihakeinussa kiikutellen, ja vein hepan sen jälkeen navettaan spreijattavaksi. Lapsia nauratti, kun hepalta laitettiin tukka teippiin ja häntä pussiin:



Niin siitä vain sukeutui kahden mattavalkoisen maaliputelin jälkeen ihan kuin uusi konimuskaakkimus.


Kuvan oton jälkeen hioin vielä kulmiin vähän kulumisen alkuja, joita saa vapaasti tulla käytössä lisää. Ja niin heppa oli valmis hurjaan laukkaan - kuopus ratsasti heti niin, että oli lentää etuperin-kuperkeikat hevosineen kaikkineen! Kuvassa tosin mennään rauhallisesti käymäjalkaa... jostain syystä äitillä ei tullut mieleenkään räpsiä kuvia silloin, kun vauhti oli kovimmillaan. ;)


Kun kerran ajelin lauantai-iltana hevosenoston jälkeen maalipurkkien perässä kaupasta ja melkein kaupungistakin toiseen ennen kuin viimein löysin etsimäni, oli sama ostaa kerralla useampia puteleita. Niistä riitti myös aikaisemmin ostettuun polttopuukoriin, joka sai melkein valmiin pinnan. Vähän vielä pitää saada lisää valkoista.


Rukki-armaanikin kotiutui kesälomareissun kautta. Kyllä siinä on pyöritetty vempelettä kilometritolkulla lasten toimesta! On mahtaneet tupajumit etsiä toisen kodin kymmenien vuosien hiljaiselon jälkeen.


Älkää nähkö rumaa vuokrauunia tuossa takana, vaan kuvitelkaa tilalle vaikka se uuden talon valkoinen kaakeliuuni. ;)

Piti muuten haalia heti netistä kaikki saatavilla olevat kehruuvideot - tuo villan tai pellavan muuttuminen langaksi kun tuntuu niin kummalliselta vieläkin. Aika vähän on muuten aiheesta netissä liikkuvaa kuvaa!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Maalari maalasi taloa - valkoista ja valkoista...

Kaksi viime päivää on huhkittu raksalla hiki päässä, ja tulostakin on syntynyt. Kahta huonetta ja yhtä seinää vaille kaikki maalattavat pinnat on valmiita! Pari tapetoitavaa/paneloitavaa seinääkin on vielä laittamatta, mutta ne jätän siipan huoleksi. Kyseinen siippa vietti eilispäivän sähkökeskuksen edessä seisten ja piuhoja liittäen - uskomaton määrä tulee johtoja nykytaloon!

Lastenhuoneen seinään ilmaantunut raitatapetti ei ole omaa ansiotani muuten kuin hankinnan osalta, asennustyö oli miehen heiniä. Tämä on siis Boråstapeterin ruskeasävyistä Boheme-raitaa.



Poheemitapetin alapuoli odottaa alleen puolipaneelia, joka tulee olemaan valkoista (tietysti) helmipaneelia. Tässä kuvassa ei kyllä näy raidat eikä värit... tapettikin näyttää melkein vaaleanpunaiselta, hui!


Olohuoneen sohvaseinälle tulee Decor Maisonin tekstitapetti, ja muille olkkarin seinille etsin sopivan sävyisen valkoisen maalin. Se sopiva oli Tikkurilan värikarttojen Kinos-sävy, joka on vähän harmaaseen taittava valkoinen. Tuota L503:a sotkettiin 9-litraiseen Joker-pönttöön, josta löytyi sopivan mattapintainen maali. Samaa sekoitusta on nyt myös makuuhuoneen lasikuitutapetissa, kun sitä sopivasti jäi.


Kodinhoitohuoneeseen on tulossa valkoiset kalusteet tasoja myöten, joten seiniin lisättiin vähän väriä (vaikka minusta se kokovalkoinenkin olis kyllä ihana). Pitkään olen jo katsellut rautakaupoissa Tikkurilan Ajopuu-väriliuskoja huokaillen, ja sitäpä pääsin nyt telaamaan seinille. Maaliksi valitsin Lujan, joka kestää vettä paremmin kuin perus-remonttimaalit.
Siellä sitä nyt on... kuvassa vähän punaisempaa kuin yllä olevassa värilastussa, mutta annettakoon anteeksi Nokialleni tämä suttuisuus. Canon on edelleen kameroiden sairaalassa.


Vessan lasikuitutapettikin sudittiin samalla Ajopuulla, saa nähdä kaduttaako joskus... tuskin, kun sielläkin kaikki muu tulee olemaan aikalailla valkoista. Miehen mieliksi vältetään sitä totaalista kokovalkoista... niin, paitsi meidän kammarista tulee sellainen värien totaalikieltäytyjä.

Keittiöön, eteiseen, työhuoneeseen ja kuistille ostin ihan yksinkertaisesti sävyttämätöntä valkoista, ja maaliksi valikoitui litrahinnaltaan Tikkurilan sotkuja edullisempi Teknoksen Tela20 puolihimmeä remonttimaali. Hyvä valinta oli - ihanan puhdas valkoinen, ja helppo levittää. Kartanonomistajan raitapaitakin pääsi mukaan keittiökuvaan...


Keittiön yhdelle seinälle (ja vähän toisellekin) tulee Sandbergin Rut-tapettia harmaana, tosin ei koko seinälle, vaan välitilapaneelin yläpuolelle sinne missä ei ole yläkaappeja:
 

Välitiloihin läpsitään valkoista paneelia - antiikkia tai helmiä. Yhden Sandbergiä reippaasti halvemman vaihtoehdon keittiötapettiin huomasin K-raudassa käydessäni - tällainen vinoruutuinen, aika saman sävyinen vanhahtavan tyylinen tapetti. Rut on kyllä nätimpi, eli lopullinen valinta riippuu siitä, hierotaanko lompakolla päätä vai ei. ;) Kumman sinä valitsisit?


Täten on todistettu, etten ihan laiskasti aloittanut tätä reipastelua. Tänään voisin yrittää keskittyä huonekaluihin, mikäli se nyt lapsilta ja helteeltä yhtään onnistuu. Tämä puolikiloinen kuopuskin tekee olon jo aika tukalaksi, kun lämpötila nousee yli kolmenkymmenen. Vähempikin riittäisi tällä mahalla.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ostetaan lisää tunteja vuorokauteen

Nyt on laitettava ompelukone kaappiin, kaappi lukkoon ja avain kaivoon. Raksalla pääsisi maalaamaan seiniä sitä mukaa kuin voimia (ja lonkkia; miksi ne aina kipeytyykin kaikesta kivasta) on riittävästi, ja ennen hamaan tulevaisuuteen sijoittuvaa muuttoa pitäisi 

- myydä vintiltä ylimääräistä romua pois (tarvitsisiko joku 110cm pitkää pinnasängyn patjaa,valkoiseksi maalattua korituolia, crosstraineria, tuplarattaita, Emmaljungan yhdistelmävaunuja jne, jne.....)

- poistaa kerrossängystä möykkyiset maalit ja uusia yläsängyn toinen päätylevy, jota joku on joskus typerästi leikannut kulmista

- maalata se samainen, hirveä kerrossänky

- sutia pulpetti pintamaalilla ja etsiä siihen oikean kokoiset ruuvit ja ties mitkä tilpehöörit vanhojen ruosteisten tilalle, jotta sen saa kasaan

- maalata mäntyinen sängynaluslaatikko, jonka huomenna käyn kulkiessani hakemassa

- vahata ATK-kaappi, joka huomenna todennäköisesti saapuu matkahuollon rahtina

- myydä haikeutta tuntien tämä tietokoneen alla oleva kirjoituspöytä

- maalata oranssi romulaatikko, jonka hiljattain ostin

- spreijata mattavalkoisella halkokoriksi ostettu vanha kapistus

- perkata ja pakastaa muutama laatikollinen mansikkaa

- mustikkametsään menosta saattaa olla turha haaveillakaan...

- maalata lukematon määrä sisäseiniä raksalla ja siivota koko roska ennen muuttoa ties moneenko kertaan (paljonkohan ne siivousfirmat siitä hommasta veloittaisivat...)

Älkää hätäilkö te joilla on tilausompeluita vielä vetämässä, kyllä minä ne teen, mitä olen luvannutkin! Mutta tästä yläpuolen listasta johtuen uusia tilauksia en nyt ota, jotta edes jotenkuten selviäisin näistä hommista... jossain tuntuu tulevan ehtimisen raja vastaan, vaikka olisi kuinka tosissaan mummo! ;)

Ja jos minä tuppaan tänne ompeluksineni vanhaan tyyliini melkein päivittäin, muistuttakaa minua tästä listasta ja potkikaa minut takaisin hommiin, jookos! ;) Nyt saan esitellä pääasiassa pelkkiä raksajuttuja ja huonekalutuninkeja. Satunnaisia ompeluksia ei lasketa (aina ei lasten kanssa voi maalata) mutta jatkuvasti en saa koneen ääressä nyt istua. Ja hyi minua jos sen teen!! ;)