torstai 19. heinäkuuta 2018

Hitti- vai hutijakkara?

Kotona vietettävä osuus kesälomasta on hyvässä vauhdissa jo. Suloinen joutilaisuus saa aikaan muutoksia, ja yleensä ne muutokset näkyvät meillä joko järjestyksen vaihdoksena tai huonejalujen muuttumisena. Sohvan siirtelylle on turhan lämmin (en valita, tämä on ihanaa) joten valitsin huonekalujen kunnostamisen ulkotiloissa.


Tällaisen porrasjakkaran haalin mukaani kirpparilta pari vuotta sitten, ja tähän saakka se on ollut alkuperäisasussaan. Viime kesänä kokeilin sen verran, että maalipinta ei irtoa ainakaan kuumailmapuhalluksella, joten tiedossa oli joko maalinpoistomyrkkyjä tai armotonta hiomista. 


Valitsin Bilteman paint stripperin, kun sellaista oli säilössä edellisistä projekteista, ja sillä lähtikin maali iloisesti kupruilemaan. Muutamalla sivelyllä ja kaapimisella oli lähes kaikki maali poistettu. Ei mitään unelmahommaa touhuta kolmenkympin helteillä kumihanskat kädessä, mutta tulipahan koettua sekin!


Näissä projekteissa on aina sellainen pieni jännitys mukana, että koskaan en aloittaessani varmaksi tiedä, millainen lopputulos saadaan aikaan. Kaikki riippuu kaikesta - siitä, onko maalipinnan alla pakkeloituja paikkakohtia, minkä värinen puu alta löytyy, tai minkä värisiä maalikerroksia kalusteeseen on kerrostettu.


Tässä oli sinisen istuinosan alla valkeaa ja keltaista, ja vaaleanharmaan alaosan alta löytyi niinikään valkoinen ja keltainen. Keltainen oli tietysti se alin kerros, ja niin tiukassa, että se lähti puusta vasta kun puutakin oli hiottu hyvän aikaa. 

Halusin istuinosasta mustan, mutta vaaleaan alaosaan se olisi ollut liian tumma. Konsultoin jo ystävääkin yhdessä vaiheessa, että mille alkaisit tämän kanssa. Sitten jäin miettimään parinkin yön yli, millainen jakkarasta tulee, ja touhusin ihan muuta.


En päässyt yli pakkomielteestäni koskien mustaa yläosaa, joten päätin ottaa riskin ja kokeilla, millainen alaosasta tulee Liberonin vanhanaikainen viimeistely -bitumivahalla. No, kirjavahan siitä tuli, ja huomattavasti alkuperäistä vanhemman näköinen ainakin.


Siitä, onko tämä kaunis, en ole vielä päässyt sopimukseen itseni kanssa. Mutta ainakin se sopii väreiltään meille huomattavasti edellistä paremmin, ja saa toimittaa porrasjakkaran virkaa siihen saakka kunnes löydän oikeasti-vanhemman tilalle tai kyllästyn siihen muuten vain. Sellaistakin tapahtuu joskus.


Vahattuani alaosan hioin vielä maalikohtien päältä vahaa pois ja vahasin lopuksi pinnan kauttaaltaan värittömällä Domus naturan vahalla. Istuinosassa on marabun musta kalkkimaali. Kaikki tarvikkeet ja aineet löytyivät omista varastoista joten tämä oli tällainen "ilmainen" projekti.






Olin varma, että siippa ainakin kauhistuu lopputuloksen nähdessään, että mikä tuo on, mutta joskus vielä yllätyn, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tämä onkin kuulemma paljon parempi kuin entinen. Tjaa, ehkä minäkin vielä päädyn siihen lopputulokseen, kun aikani mietin.


Mitäpä itse tuumit - hitti vai huti?

8 kommenttia:

  1. Mahtava siitä tuli, usko pois! Mullakin odottelis tuola samantyylinen mäntyinen, miehen itse koulussa tekemä porrasjakkara, että joskus kerkiäisin sen laittaa hiukan meille sopivampaan kuosiin 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitä en ole varma vieläkään, mutta ainakaan kukaan swn nähneistä ei ole vielä pyörtynyt tai alkanut itkemään. Eskä se on merkki! :D

      Poista
  2. Yhtäkkiä tuntuu että onpa erikoisen näköinen. Mutta kaikkeen silmä tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoisempihan se on! :) Hyvällä vai huonolla tavalla, se on vielä mietinnässä.

      Poista
  3. Selvä hitti! Miellyttää kovasti meikäläisen silmää :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.