tiistai 27. helmikuuta 2018

Nahanmaalauskokeilu


Nappasin pari viikkoa sitten huutokaupasta mukaani tämän näköisen voittohuudon.


Ehkä tämä on enemmän retrokodin tyylinen, mutta ajattelin silti kokeilla, saisiko tästä kivan työtuolin tyttären pianonsoittoharrastukseen, ja samalla koulupöydän eteen liian matalan pinnatuolin tilalle.


Nahka hiukan repsotti, mutta metallirunko on huippukunnossa ja mekanismi toimii moitteettomasti.


Kermanvaalea metallirunko on niin nätisti kulunut, etten raaski sitä maalata, vaikka aluksi niin suunnittelin tekeväni. Aina kannattaa ottaa kuppi kahvia ja miettiä uudestaan, niin välttyy liian pikaisilta ratkaisuilta.


Aika pinttyneen likainen tämä istuin kyllä oli, ja hyvän tovin sitä Universal Stonella hinkkasinkin. Mietin myös, että kyseinen puhdistusaine saattaisi himentää nahan pintaa samalla sopivasti, jotta maali tarttuu siihen paremmin.



Tuolissa oli myös aika vahva vanhan hometalon haju, joten siksikin kävin sen puhdistaessani huolella läpi. Haju lieveni paljon, mutta pieni aavistus siitä nousi edelleen, kun oikein nuuskaisi. Päätin kokeilla maalata nahkaosat kalkkimaalilla, ihan jo siksikin, etten ole aikaisemmin moista kokeillut, ja kaikkeahan pitää kokeilla. Samalla tutkailin, että tarvittaessa päälliset on helppo uusia kokonaan, joten mitään tässä kokeilussa ei menettäisi, vaikka kävisi huonosti.


Sekoitin mustasta ja valkoisesta kalkkimaalista harmaata ja sudin pensselillä hyvin ohuen kerroksen ohentamattomana. Pinta oli yhdellä maalauskerralla täysin peittävä, ja nahan kuvointikin säilyi kivasti näkyvissä.



Yhdellä kerroksella olisi varmasti saavutettu paras lopputulos, mutta minusta väri alkoikin näyttää liian tummalta, ja niinpä maalasin nahan toiseen kertaan, vaaleammalla harmaalla. Tällä kertaa käytin maalaamiseen superlonia, ja uskoisin, että alusta alkaenkin se on parempi tässä nahkahommassa kuin peruspensseli. Sillä saa paremmin hierrettyä ohuen, tasaisen kerroksen.


Kuivumisen jälkeen lopputulos oli kaunis, nahka oli edelleen nahkaa ja värikin melko tasainen. Hirvitti kuitenkin, että maali ei kestä yhtään kulutusta, ja päätin tehdä saman kuin kalkkimaalatuille puuhuonekaluille.



Suojasin pinnan Domus Naturan vahalla, mutta se ei ollutkaan hyvä juttu. Kuivuttuaankin pinta on tahmea, ja siihen tarttuu niin pöly kuin hiuksetkin. Lisäksi istuinosasta löytyy edelleen pieni homeinen vivahde, kun sitä läheltä nuuskii, joten päälliset menevät jossain vaiheessa kokonaan vaihtoon. 


Runkoa en kuitenkaan maalaa. Se päätös on vain vahvistunut, kun pesun jälkeen siitä tuli entistä vaaleampi ja kauniimpi. Maalin kuluminen, jota siinä paljon on, on vain hyvä. Lapsetkin sanovat jo, että koska äiti tykkää kaikesta vanhasta ja kuluneesta, siitä tulee pian itsekin sellainen. Sitä odotellessa!

6 kommenttia:

  1. Olen miettinyt, että kokeilen nahan maalaamista kalkkimaalilla... Miten on, kestääkö istumista, vai tarttuuko vaatteisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartu vaatteisiin, ainoa ongelma mulla on tuossa tuo vääränlainen vaha pinnassa. Ennen sitä oli hyvä. Ohuesti vaan ja ohentamatonta, superlonpala on paras väline levitykseen.

      Poista
  2. Tosi kiva lopputulos!
    Ja ehdottomasti tuo runko kannattaa jättää juuri tuollaiseksi kuluneeksi.
    terveisin. toinen kohta vanha ja kulunut :D

    VastaaPoista
  3. Heips! Homeen haju saattaa tulla vanerista (?) istuimen pohjassa joten kannattaa maalata sekin jollet vielä niin tehnyt. Tai sitten pehmusteesta, itse olen joutunut purkamaan tuolista pehmusteet koska ovat haisseet niin pahalle. Myös yksi kaappi maalattiin kauttaaltaan ja hyllylevyt jouduttiin vaihtamaan hajun takia.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.