Kuusen tuoksua

Menipä aika tarkalle, ettei päivitysten väliksi tullut kokonaista kuukautta. Se olisikin ollut varmasti ensimmäinen kerta tämän nettipäiväkirjan seitsenvuotisessa historiassa! Ehkä se kertoo jotain tosimummon arjesta ja aikatauluista, joista en kehtaa sen enempää täällä valittaa.

Tänään kuitenkin halusin ennen töihin ryntäämistäni kuvata hetken kuusentuoksuista kotiamme ennen kuin nenä ja silmä tottuvat uuteen asukkaaseen. Minusta kuusi on kauneimmillaan ennen koristelua, joten on otettava kuvat, ennen kuin koko komeus peittyy lasten somistuksiin. Lasten kanssahan koristeettomasta kuusesta ei edes neuvotella.

Kovin ovat vähiin jääneet joulusiivot. Joulukuun alussa ajattelin merkitä kalenteriin jokaiselle vapaapäivälle jonkun siivoushomman, jotta juhlaa saataisiin viettää yhtä siistissä kodissa kuin joskus muinoin kotiäitijouluina. Jäi kuitenkin merkitsemättä, ja niin jäi myös siivoamatta. Monena vuonna olen kuitenkin huomannut, että tulee se joulu kaappiinkin, vaikka siellä olisi epäjärjestys. Kun olohuone ja keittiö, joissa eniten yhdessä oleillaan, ovat siistinä, se riittää jonkinlaisen mielenrauhan ja joulurauhan saavuttamiseen.

Hyvin pitkälle mennään vanhoilla resepteillä niin siivouksen, sisustuksen kuin jouluherkkujenkin suhteen. Uusien haalimiseen tarvittava aika ja energia puuttuvat tyystin. Olohuoneen punaisenkirjava joulumatto on kuitenkin uusi, ja täytyy sanoa, että hetki meni ennen kuin silmä siihen tottui. Olen kovasti kaivannut jouluisempaa mattoa olohuoneeseen, ja Jotexilta sen vihdoin löysin.

Keskeneräisyys on osattava kuulemma ottaa rennosti, ja sitä olen opetellut tämän pöytä-penkki-projektin kanssa. Pöytälevy on vahaamatta ja penkkien jalat maalaamatta, mutta hyvin siinä jo viihdytään yhdessä ja pelataan Unoa, ja tyttöjen askartelupaikkana tämä on jo ihan vakio. Siitä, miten riemuissani olen pöydälle levälleen jätetyistä papereista, liimoista ja saksista, en sano mitään.

Pöydällä oleva kannellinen puulaatikko on vitosen huutokauppalöytö syksyltä.

Keittiön joulumatto on varmaan muidenkin vuodenaikojen matto, ainakin talven. Kun siinä ei ole punaista. Tilasin sen samalla tuon joulumaton kanssa - siis Jotexilta sekin.

Joku on neulonut pitkin syksyä aina alas hetkeksi istuessaan, mutta se joku ei tykkää päättelystä sitten yhtään. Kauhean työlästä tehdä kahden minuutin homma ja vedellä lankoja hetki neulalla sinne silmukoiden sokkeloihin. 

Edelleen suosin jo aikaisemmin lanseeraamaani systeemiä, jossa neulotaan samoilla langoilla samankokoisia sukkia, joissa jokaisessa on jotain samaa, mutta jotka kuitenkin ovat keskenään erilaisia. Niin on helpompi löytää parit, kun niiden kanssa ei ole niin justiinsa.

Yhdet vähän työläämmät sukat ottivat kokonaisen vuoden, että sain langat viimeistellyksi. Tänään pikkuneidin sukat olivat aamukiireessä kadoksissa ja muistin, että onhan meillä nämä. Kuva vain oli ottamatta, joten se otettiin samantien!

 

  

Ennen joulua en tänne enää takuulla ehdi eksymään, joten toivottelen nyt samantien hyvää ja tunnelmallista joulua kaikille teille! Vedetään syvään henkeä ja nautitaan vapaista hetkistä, oli niitä sitten vähän tai enemmän. Adios!