torstai 3. elokuuta 2017

Kukkakeijut ilta-auringossa


Eipä näistä juuri muuta mieleen tule. Ihan keijuja ne on.


Elokuinen lämmin ilta hellii kaikkea kasvavaa. Syksyä ei (onneksi) vielä enteile muu kuin matalalta paistava ilta-aurinko. 

 

Toki kukkivista lajeistakin voisi jotain päätellä, mutta suljen sellaiset ajatukset pois mielestäni. Nyt on KESÄ.



Kukkapenkissä komeilee ärhäkkä väripari liljoja. Tummempi on jo vuosia kukkinut värililja Mapira, tuo vaaleampi on se hauska ananas, jonka työntymistä mullasta ihmettelin keväällä. Nyt muistan liljan sipuleita sinne piilottaneeni, olisiko ollut joku Lollipop nimeltään tuo lajike? Ihanan hennonsävyinen vaaleanpunainen kaunotar.


Suurin osa sormustinkukista on violettiin vivahtavia. Kumma väri, miten se lyö läpi joka lajissa. Lupiinissakin se on ehdottomasti se vahvin. Ja vuohenkellossa, jos tämä sitä on? 


Moni on sille henkisesti allerginen, mutta koska se on kaunis, eikä minun puutarhassani muutenkaan ole tarkkaan mitoitettuja säntillisiä kasvupaikkoja kullekin lajille, saa tämäkin röyhytä vapaasti. En pelkää muitakaan helppoja lajeja, joista usein varoitellaan aloittelevia puutarhureita. Samaan pelättävien kategoriaan kuuluu myös tämä niittyhumala, joka ei ole puutarhakaupasta ensinkään, vaan omalta pihalta poimittu. Lehdistö on kaunis, eikä kukintakaan harmia aiheuta. Arat ja hitaat lajit jäisivät tämän rinnalla varmasti jalkoihin, se toki on myönnettävä.


Talon edessä on maannut jo jokusen vuoden ajan ruosteinen tonkka kyljellään, ja nyt sain naapurilta sille kaverin. Mitä kaikkea lie nähneet ja missä sisältöään kuljetelleet. Nyt ne saavat kertoa kokemuksiaan rinta rinnan, ruosteisina, uuden talon edustalla.


Tonkkakuvassa on muuten kukkavinkki kuivan maan kasvupaikalle, varsinkin valkoisia kukkia rakastavalle. Siankärsämö. Ojan varrelta löytyy melkein mistä tahansa, kasvaa melkein missä tahansa, on kaunis koko kesän, eikä vaadi paljon. Moni on sitä ihastellut, kun(nes) on hoksannut, että sehän onkin ihan tavisrikkaruoho.

Marjasatoakin on tulossa. Viime kesänä arvuuttelin pihan reunamilla kasvavia, anopilta saatuja tyrnipuskia, että mitähän sorttia lienevät. Nyt on selvää, että tämä isoksi kasvanut pensas on tyttö. Joku saa vielä monta naarmua satoa kerätessään...


Lepaan punainen karviainen on vielä vihreä. Toivon, että kanat jättäisivät edes maistiaiset meillekin. Niille nämä näyttävät maistuvan jo raakana.


Isotuomipihlajat tulevat taas täyteen marjoja. Jokaisesta pensasaidanteen pensaasta saa ison kopallisen satoa, ja kun lueskelin päivän lehdestä juttua saskatooneista, totesin, että nämä ovat ilmeisesti niiden sukulaismarjoja. 


Vitamiineja, flavonoideja, superfuudeja, mitä kaikkea liekään. Tuoreena ovat ainakin oikein herkullisia, ja helppoja poimia. Tänä kesänä (en syksynä, huom) voisin kokeilla pakastaakin osan. Sittenpä tietää, kannattaako.


Kasvimaalla, tai siis lavassa, kasvaa ekaa kertaa ikinä punajuuria. Ja ekaa kertaa ikinä maistoin sellaista tänään raakana, kun harvensin rivejä. Aika hyvää. Lehtiäkin voisi hyödyntää salaatissa lisämausteena.


Ja tästä kuvasta tuli mieleen, että riippapelargoni on kastelematta. Siispä sinne!

5 kommenttia:

  1. Mullaki kukkii niittyhumala kukkapenkissä 😁 mut vuohenkelloa mä en voi sietää...sillä ei oo meille asiaa 😉 sormustinkukat on täälläki komeimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähä kadunko vielä tuota vuohenkelloa! Mutta ainakaan vielä ei oo ollu yhtään kasvia jonka päästäminen pihaan kaduttais.. :D

      Poista
  2. Heippa hei Tosimummo !

    Täällä kirjottelee käsitöitä tekevä 2 lapsen aito mummo.Olen seurannut pihatöitäsi jo pitkään ja päivitellyt miten suuri työ. Muutenkin luen blogiasi säännöllisesti. Omaa blogia ei minulla ole.
    Oltiin viime kesänä keski-suomessa sukulaisissa ja katselin yhden pienen tien pihaa auton kiitäessä eteenpäin ja ajattelin, että olipa samantapainen piha kun tosimummolla. Viimeviikolla oltiin siellä taas ja "siirtymä taipaleella"sukulaisista toiseen siirryttäessä olin sitten varma kun roskakatoksessa oli numero 422.
    En ollut itse ratissa niin en voinut hiljentää, mutta olin varma, että sama piha. Minulla asuu sukulaisia teiltä katsoen muutaman kilometrin päässä. Itse asutaan lounais-suomen saaristossa.

    Että on pieni tämä suomen maa!

    Vielä on kessä jäljellä joten kesäisiä terveisiä: Satu-mummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei Satu! Kiva kun pitkäaikaiset lukijat ilmoittautuu! Savosta löytyy meidän piha, keski-suomessa asuin kauan sitten, opiskeluaikana ja kerrostalossa. :) Toki onhan se Savokin keskellä Suomea, vaikkei keskistä suomea. Tuon oikeassa sivupalkissa olevan osoitteen pitäisi olla ihan toimiva osoite, viikoittain sinne sähköpostia tupsahtelee milloin mistäkin! :)

      Poista
  3. koitin laittaa s-postia, mutta en löytänyt toimivaa s-posti osoitetta
    Satu

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.