maanantai 7. elokuuta 2017

Puolentoista tuhannen kilometrin reissussa

Heinäkuinen, yhteinen lomaviikko oli suorastaan pakko käyttää autotallin rakentamisen sijasta yhteiseen lomareissuun. Jos omistaa asuntovaunun, sitä on käytettävä ahkerasti. Enkä tiedä parempaa tapaa kesäreissata!




Suuntasimme ensiksi Hankoon, jossa nukuimme ensimmäisen yön meren rannassa sadetta kuunnellen. Ei olleet Hangon säät sellaisia, millaisiksi niitä mainostetaan. Siitä huolimatta tytöt uskaltautuivat aamu-uinnille mereen, kun kerrankin sisämaan kasvateilla oli siihen tilaisuus. 



Muuten Hanko jäi aika laimeaksi tällä reissulla. Palellen, tihkusateessa, päätimme lähteä jatkamaan matkaa, ja palata tuonne niemennokkaan joku toinen kerta. Toivottavasti paremmalla ilmalla. Maaston muodot ja maisemat olivat kovin erilaisia kuin nämä kotoiset savolaiset, ja lapsille olisi riittänyt komeat merenrantakalliot vaikka reissun pääkohteeksi. 





Ajelimme seuraavaksi katsomaan Raaseporin linnoitusta, missä vierähtikin pitkälle iltapäivään.  


On se joka kerta hurjaa ajatella, miten noissa on eletty, paleltu ja puolustettu. Suomesta löytyy yllättävän monta linnaa ja linnoitusta, joista iso osa on vielä katsottavana seuraaville kesille. Vasta alle kymmenessä olemme käyneet.








Lapset eivät jaksa infotauluja tavata, mutta kun niitä lukee itse ja kertoo omin sanoin jälkikasvulle linnan vaiheista ja historiasta, jaksavat mini-ihmisetkin ihmetellä tapahtumia ja taisteluita.







Kun lähellä oltiin ja kuulopuheiden perusteella Tammisaari tuntui olevan kaunis kaupunki, päätettiin poiketa siellä. Ja olihan se kaunis. Vanha kaupunki eritoten. Muuta en sieltä juuri muistakaan, kun ohimennen poikettiin ilta-aikaan.




Lapset jo vinoilevat, miten äiti sanoo reissatessa jokaisen talon kohdalla että "kahtokaa tuotaki, miten nätti talo, ja mikä piha!" Niinpä niin. Jos en nyt ihan jokaisen kohdalla, niin paljon on kauniita taloja ja pihoja Suomen maassa. Siinä on minun reissujeni suola ja sokeri, katsella ja ihastella, miten ihmiset asuvat.

Tammisaaresta ajeltiin Inkoon maisemiin. Hyvä yöpaikka löytyi ihan vahingossa Fagervikin ruukin tienoilta.




Leuat loksahtivat, kun paikallisesta kahvilasta ostetun aamukahvin jälkeen kävelimme ruukkialuetta ihastelemassa, ja ruukin rakennusten takaa löytyi Fagervikin kartano, joka oli poikkeuksellisesti yksityisomistuksessa. Tätä näkee Suomessa enää harvoin!




Ihan noin komeaa taloa en itselleni toivo, vaikka sellainen parisataaneliöinen olisi kiva. Tämän "torpan" puutarhaa näytti hoitavan useampi puutarhuri ihan leipätyönään. Pelkästään nurmialuetta olikin aika monta hehtaaria!





Säät suosivat, ja Inkoosta jäi lämmin muisto. Sinne(kin) olisi ihana palata vielä joskus! 




Suureen pääkaupunkiin saavuttiin sopivasti niin, että ehdimme vielä samana päivänä tehdä retken vanhaan kunnon Viaporiin. 


Jo pelkästään vesiteitse taittuvat matkat edestakaisin olivat lapsille elämys, saati itse linnoituksen luolat, muurit ja kaikki komeat rakennukset.




Täytyy sanoa, että aika erilaista elämää viettää se, joka asuu Suomenlinnan turisteja vilisevän kadun varrella, ilman autoa, katseiden alla. Vaikka paikka on kaunis, en maaseutupihaani ja omaa yksityistä rauhaani vaihtaisi koskaan tähän. Mutta miten ihanaa, että me sisämaan tallaajat saamme käydä täällä saarella toisten elämänmenoa ihastelemassa!




Seuraava yö vietettiin Korkeasaaressa, Mustikkamaan parkkiksella. Sillä konstilla saatiin meidän pitkä ajoneuvoyhdistelmämme mahtumaan eläintarhan parkkiin seuraavan päivän eläintarhavierailun ajaksi, vaikka aamulla selviydymme liikkeelle hitaasti. Jos olisimme tunkeneet alueelle pitkän vaunumme kanssa vasta kymmenen-yhdentoista aikoihin, olisi pysäköintipaikka ollut jo aika tiukassa.



Edellinen reissu Korkeasaareen tehtiin, kun koko tenavanelikko oli vaahtosammuttimen kokoluokkaa. Tai itse asiassa se taisi olla silloin vielä tenavakolmikko! Niinpä kokemus oli lapsille oikeastaan ihan uusi, ja maalaislapsille olikin opettamista siinä, että kaupunkilaislintu ottaa sen, mikä on huonosti kiinni, näin venäläisittäin ilmaistuna.




Muutamaan tuntiin mahtui monta uutta kokemusta. 


Riikinkukon röyhistelyä, leijonan karjaisuja, villisikoja, vieraiden ihmisten auttamista ja hätänumeroon soittamista, suuria, pelottavia eläimiä, pieniä, sieviä eläimiä - ja noita valkoposkihanhia, joita tuntui olevan kaikkialla. Yksikin maahan tippunut herkkupala sai koko klaanin tulemaan turhan liki, ja lokkikin kirkui koko sukukuntansa paikalle pienimmästäkin murusesta. Lasten oli lopulta hyvin helppo ymmärtää, miksi lintuja ei kannata ruokkia, vaikka ne näyttivät aluksi söpöiltä ja harmittomilta.


Pääkaupunkiseudulta lähdettiin ajelemaan kotiin päin, mutta kiertoreittiä. Halusimme nähdä Punkaharjun, joten lähdimme ajelemaan kotia kohti itäistä reittiä. Lappeenrannassa yövyimme taas linnoituksen lähellä, mutta tällä kertaa linnoitusalue jätettiin väliin. Päätimme katsoa sen toisella kertaa, ajan kanssa. Vähän levottomamman yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti Punkaharjua, ja säiden suosiessa vietimmekin siellä päivän maisemia ihaillen, grillaten, rannalla makoillen ja kesästä nauttien.



Vaikka reissu oli kestoltaan alle viikon mittainen, saimme mahdutettua siihen monta kivaa juttua ja nipun uusia kokemuksia. Ainahan lasten kanssa reissatessa olennaisena osana matkoihin kuuluu kiukuttelu, ja tien päällä jopa istumapaikoista kinastelu, mutta sitä (ja sadetta) lukuunottamatta reissu oli oikein onnistunut, ja kannatti ajaa se puolitoista tuhatta kilometriä. Edelleen vahvistui se tunne, mikä meillä on ennenkin ollut. Että ei ole tarvetta lähteä pois Suomesta, koska omasta maasta löytyy paljon upeaa nähtävää, ja varsinkin kesäaikaan tämä meidän maamme on kertakaikkiaan kaunis!

8 kommenttia:

  1. Tämä kesä on ollut parasta vaan lähteä lomalle, ei passaa katsoa ilmoja.
    Vaikka luvataan sadetta niin sitten ei kumminkaan sade tai toistaperin :)
    Hanko on kaunis kaupunki, meren rannalla on mukavaa, kun vain olis lämmintä.
    Mukavia kuvia katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ennustuksiin ei ole ollut luottamista, ja kylmäkään ei niin haittaa kuin sade. Se vähän pilasi osan matkasta, ulkokohteet ei sateella oikein puhuttele.

      Poista
  2. Kannattaa tehdä kyllä uusi reissu tuonne Tammisaaren ja Hangon suunnalle. Ovat molemmat aivan ihania kesäkaupunkeja ♥ Lähellä on myös Fiskarsin ja Billnäsin ruukit ja heinäkuun alkupuolella molemmissa on Antiikkimessut. Siellä sun pitäis päästä käymään, on sellaisia aarteita tarjolla että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nekin Billnäs ja Fiskars olisivat houkutelleet käymään, mutta se vesisade! Jätettiin odottamaan parempaa säätä ja seuraavaa kertaa. Ja muuten kyllä kirveli kun tiesin milloin on antiikkimessut, ei vain ollut mahdollisuuksia silloin päästä. Ja sinne pitäis lähteä eri kokoonpanolla, ei missään nimessä lasten kanssa! :D

      Poista
  3. Minäkin suosittelen tuota Hanko-Tammisaarialuetta, sinne kannattaa mennä ajan kanssa ja hyvällä säällä 😉 Fiskarsin ruukku on myös käymisen arvoinen kohde. Upea paikka ja plussana iso leikkipuisto lapsille 😁 Punkaharjulle meilläkin oli tänä kesänä tarkoitus matkata, mutta se onneton kolmas vatsatauti pakotti kotimatkalle heti ekan yön jälkeen. Ei hirveänä innostanut matkustaa kipeiden lapsien kanssa 😥 Pitää mennä sinne joku kerta paremmalla onnella ja toivottavasti aurinkoisempana kesänä.

    Tuntuu muuten, että miten enempi sitä reissaa tässä armaassa kotimaassa, sen enempi sitä löytyy vielä paikkoja missä olisi kiva käydä. Meilläkään ei ole suurempaan haikua lähteä muihin maihin, Norjan lappia lukuunottamatta 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, toivottavasti toisella kertaa pääsette kunnolla katselemaan Punkaharjun maisemia! Käytiin katsomassa muuten nyös Saimin hotellia, on se kaunis ja upealla paikalla!! Ja tuo on ihan totta, mitä enemmän näkee, sitä enemmän tuntuu olevan näkemättä. Nyt mietitään vain, lähdetäänkö ensi kesänä itärajaa pitkin alaspäin vai pohjoiseen.

      Poista
    2. Kannatan itärajaa etelään. Me vierailtiin tänä kesänä Kotkassa. Ois riittäny nähtävää useammaksikin päiväksi, mutta sää sai jatkamaan matkaa. Toivottavasti vielä palataan, paremmalla säällä.

      Poista
  4. Kotimaan matkailu on kiehtovaa! Mekin ajelimme pääkaupungista tänne Savoon tuolta idän suunnalta juurikin Punkaharjun vuoksi, tosin piipahdimme myös Imatralla. Upeita kuvia ja tunnelmia on teidän reissuun mahtunut!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.