perjantai 25. elokuuta 2017

Hautova Helmi

Olen joskus kuullut sanottavan, ettei hautovaa kanaa voi estää hautomasta. Allekirjoitan tämän.

 

Sillä välin kun hemmottelen muuta joukkoa syöttämällä korkealla kasvaneita ja alas keräämiäni isotuomipihlajan marjoja, makaa Helmi-kana kopissa juron näköisenä ja antaa tuta näpeille, jos sen rauhaa häiritään.


Useiden viikkojen ajan se aikoi ryhtyä hautomaan, hautoikin päivän, joskus kaksi, mutta lopetti sitten, ja munista löytyi pieniä limaisia verijuovia alkaneen kehityksen merkiksi. Keräsimme siltä monta kertaa hylätyt munat pois. Sitten alkoikin olla syksyn merkit ilmassa ja tieto siitä, että ilmojen kylmetessä sakki pitäisi saada muutetuksi muualle. Parempi onkin, jos ei haudo.


Mutta kuinkas kävikään. 


Viikonlopun lomareissumme aikana Helmi-kana oli taas jäänyt päättäväisesti koppiinsa, eikä se ole sieltä tullut meidän nähtemme ulos ollenkaan. Munapalkkakin jäi lomahoitajalla saamatta. 


Kai tuo päättäväinen kanarouva joskus aamuvarhaisella käy syömässä ja juomassa, että jaksaa, mutta kyllä se nyt päätti ryhtyä hautomaan aikuisten oikeasti - emmekä me voi kuin yrittää suoda sille mahdollisimman hyvät olosuhteet sen varalle, että sää tästä viilenee.


Tänään päätin ujuttaa kopin lattialle eristeeksi heinien alle retkipatjaa. Monet nokkaisut sain ja kiukkuiset rääkäisyt, mutta työrauhaa en hommalleni saanut ennen kuin nostin pienellä riskillä Helmin pois paikaltaan, ulkotarhaan jaloittelemaan.


Helmin alta löytyi kuusi munaa, joista yksi oli rastilla merkitty, muille kanoille mallimunaksi muualle asettemani muna, joka hävisi muutama päivä sitten kummallisesti munintakopista. Jos lapset eivät ole olleet asialla (mitä vahvasti epäilen, koska kukaan tervejärkinen ei mene lähellekään hautovaa ja kiukkuista kanaa), on kanan täytynyt vierittää se muna itse sinne mahan alle.


Kun olin saanut retkipatjan ujutetuksi koko kopin lattian alalle, asettelin heinäpesän sellaisenaan takaisin siihen missä se olikin, ja suljin oven. Kelloa vilkuillen katselin hermostuneena, kauanko Helmi on poissa hautomasta, ja lopulta vartin tauon jälkeen päätin muistuttaa sitä siitä, mikä jäi kesken. Kyllähän kanat pitempiäkin syömätaukoja voivat hautoessaan pitää, mutta hädintuskin kymmenasteinen ulkoilma ja alun alkaenkin luonnottomasti häiritty haudonta pakottivat minut pistämään siihen vauhtia.


Koppasin kiukkuisen kanan syliini ja nostin koppiin pesän viereen. Onnekseni levoton kana lopetti motkotuksensa heti ja asettui takaisin hautomaan. Mikäli kovin kylmenee, on koppiin hankittava pakkasvahtia tai muuta vastaavaa. Toistaiseksi mennään tällä lattian eristämisellä.


Nyt odotellaan siis vauvauutisia. Ja nyt jos koskaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, ettei meillä ole talviasuttavaa kanalaa! Pääsisin kenties ensimmäistä kertaa seuraamaan pikkutipujen kasvua ihan alusta asti. Sanomattakin lienee selvää, miten lapset odottavat kuoriutumista. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan pitkiä!


Vaikka alkuun estelimme hautojaa, nyt toivomme sen pääsevän lopputulokseen asti. Tipuillekin on luvattu koti samasta paikasta, mihin kanatkin muuttavat, kunhan hautominen saadaan päätökseen. Kuoriutumista odotellessa voimme katsella täältä, missä kehitysvaiheessa tiput mahdollisesti juuri nyt ovat. Lapset ovat tahtoneet katsoa tuon parin minuutin pätkän jo lukuisia kertoja.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se on! Maagista katsoa tipun kehitystä.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja voi kun noita vauvauutisia tulisi! Peukut vaan pystyyn😍

    VastaaPoista
  3. Haudonnan saa myös lopetettua. Meillä yksi kana intoutui aina tyhjää pesää hautomaan, pakkohan se oli touhu oli lopettaa, kun hautova kana ei myöskään muni. Nostetaan kana vaan raakasti pois pesästä ja lasketaan kauas siitä. no,ei se ihan yksinkertaista sekään ollut, aina se löysi takaisin. kunnes mieheni hoksasi sulkea tien takaisin pesälle. muutaman kerran se pyöri häkkiä ympäri ja luovutti. Seuraavaksi olisi kokeiltu vesisaaviin upottamista hetkeksi. sellainen neuvo luettiin netistä, mutta ei ensimmäiseksi alettu kokeilemaan niin rajulta kuulostavaa konstia.
    Mutta.. olen samaa mieltä kanssasi, että tiput on syötävän söpöjä, meilläkin päästiin näkemään loppuun toimitettu hautominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pitkään mekin esteltiin hautojaa, mutta viikonlopun mittaisen lomareissun aikana pääsi Helmi hyvään vauhtiin, eikä raaskittu lopulta estääkään, kun ajatus tipuistakin oli hauska.
      Kana kun ei vedessä vapaaehtoisesti aikaansa vietä tai kylve, menee minusta tuo vanhan kansan veteenupotuskonsti eläinrääkkäyksen puolelle. Parhaiten taisi hautomakuumeeseen tehota tuo paras lääke, eli tiput. <3

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.