maanantai 17. heinäkuuta 2017

Uuniaarre

Kävipä vuosia sitten niin, että huomasin siipan sukulaisten nurkissa rojukasassa uunin. Koska se oli selkeästi heille roska, ajattelin sen olevan kenties meille aarre. Poikkesimme kysymään, ja niinhän asia oli. Uuni muutti meille, ja vuosia se on odottanut paikalleen pääsyä vaakatasossa trukkilavan päällä. Tulipesässä ja piipun tyvellä kasvoi jo sammal.


Sitten kävi niin, että nappasin autotallin rakentamisen vuoksi pihaan tilatusta sorakuormasta pikkuisen omiin käyttötarkoituksiini ja värkkäsin kaasugrillille paremman sijoituspaikan. Maata reilusti pois, sanomalehtiä kasa alle, paksusti soraa ja puuritilät. Valmista. Kohta huomasin tietysti, että uuni sopisi hyvin siihen viereen, ja samalla konstillahan sillekin pian paikka tehdään.


Ja niin tehtiin.


Usean sadan kilon painoinen mötikkä oli aika pelottava siirrettävä, mutta niin tuo tehokaksikko, siippa ja Taavetti, selvisivät siitäkin.


Ollaan nyt vähän kahden vaiheilla, mitä sille tehdään seuraavaksi. Vieläkö pinnoitetaan se jollain, ja nostetaanko sitä esimerkiksi vanhojen tiilien avulla ylemmäs. Minusta se on aika hauska noinkin, mutta uunin etukulmasta oli iso pala irti, ja sen liimaaminen paikalleen erottuu nyt keltaisena urana irrronneen palan ja uunin liitoskohdassa. Maalaamalla uunin vaikka mustaksi saisi liitoskohdankin huomaamattomaksi.


Mutta tehtiinpä lisämuokkauksia tai ei, niin lysti siinä on jo nyt makkaraa paistaa tai ihan vain tunnelmoida.




Uunin vierelle jäi tyhjää reunaa, kun nostin siitä ylös kaikki pusikoituneet ja nokkosen valtaamat ojakellukka- ja puna-ailakkikasvustot. Päätin päästä jatkossa helpommalla, ja istutin tilalle pihalta löytyneitä juurivesoista kasvaneita pensaan alkuja. Nyt siinä kasvaa kiimingin- ja idänvirpiangervoa sekä metsäruusua ja syreeniä. Kunhan saan juurelle paksun kerroksen katetta, tämä reunus kasvaa ja pärjää lähes hoitamatta. Bonuksena saan eri neljä eriväristä kukintaa pitkin kesää.


Kolmen viikon kesäloma kotona touhuamisineen ja reissuineen on nyt takana päin. Monta tällaista pitkään odottanutta projektia on saatu tehdyksi, ja mieli on nollannut työasiat täysin. Loma on siis tehnyt tehtävänsä, ja tänään on hyvä palata töihin. Kesää on onneksi jäljellä edelleen, ja saamme nauttia "pihakeittiöstämme" vielä pitkään.


3 kommenttia:

  1. Onpa metka uuni! Itse ehkä näkisin sen osana jotain grillikatossysteemiä missä sen äärellä voisi istua, kenties katoksen alla sateelta suojassa?
    Teillä on kyllä vaikka mitä mahtavia "romujuttuja". Kaapelikelapöytä on huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin tuohon katosta tulee, paikka on sellaiselle vähän hankala ja vieressä on jo pöytä katon alla. Jossain vaiheessa mietin itse että jos olisi sijoitttu uuni terassin yhteyteen, jolloin siinä olisi kenties ollut kattokin. Toistaiseksi ainakin uuni on nyt tuossa ja ilahduttaa meitä sellaisenaan. :)

      Poista
  2. Kiva yhdistelmä, hienosti tuli loimuaa.
    Onneksi noista traktoreista on hyötyä ja apua.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.