To Do -lista kesälle 2017

Kun piha on vielä kovin harmaa, ja nurmikkokin osittain lumen peitossa, on hyvä hetki miettiä, mitä tulevana kesänä duunaillaan, ja mitä on jo tehty. Postauksen kuvat on ongittu kuvakansioista parin-kolmen viime vuoden ajalta, ja osa niistä onkin kadonnut aikaisemmista postauksista, kun jostain bittiavaruuden oikusta menetin puolet blogini kaikista kuvista pari vuotta sitten.

Ensimmäisiä tavoitteita on pergolan alle ladottava tiililattia. Tiilet on jo tiedossa, ja koska ne ovat vuosikausia maanneet maata vasten luonnon oikkujen armoilla, uskon niiden kestävän jatkossakin ehjänä talvien yli. Tiilien alle tarvitaan kuitenkin hiekkaa ja soraa ja ties mitä, ja ne puuttuvat vielä. Kyllä kivi voikin olla ostettuna kallista!

Suunnittelimme latovamme tiilet kaarevaan muotoon niin, että ne myötäilevät kelapöydän reunaa ja saumat tulevat kuten tiililadonnassa, seuraavassa rivissä edellisen tiilen keskikohtaan. Siten tuolin takajaloille on ehkä helpoin löytää paikka pinnalla, joka tuskin tulee olemaan täysin tasainen.

Etupihalle kaipaan kovasti rinneangervopensaita edellisten kuoltua toissa talvena. Se oli ihmeellinen talvi, kun herkät lajit jatkoivat keväällä elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta takuuvarmoille kävi huonosti. Niin kuin nyt tuolle rinneangervolle. Etupihan penkissä on edelleen sen mentävä aukko. Montakin.

Oman tontin miljoonista kivistä ladottua reunusta pitäisi jatkaa takapihan puolelle.

Se on sellainen inhokkihomma, mutta lopputulos kyllä palkitsee vaivannäön. Jo tehdystä reunuksesta olisi hyvä päästä puhaltamaan roskat pois sitä mukaa kun kivien välit kuivuvat talven jäljiltä.

Kuvan oikeaan reunaan pitäisi kaiketi olla syksyyn mennessä ilmaantunut autotalli. Antura ja perustus talvehtivat vielä, mutta kunhan ympäristö kuivuu riittävästi, päästään jatkamaan tallitöitä. Etualan villiintynyt kivikkopuska kaipaisi lujaa otetta ja karsivaa kättä. Ruusupensaita sieltä on leikeltykin, mutta muuten siellä kasvaa kaikki oman onnensa nojassa. Pientä jakamista ja karsimista olisi hyvä tehdä. Jos ehtii, jaksaa ja muistaa. Tällaisista en stressaa missään tapauksessa, sillä minusta pienesti villi on kauniimpaa kuin liian ojennuksessa oleva.

Takaseinän ovi johtaa syksyllä terassille. Uskon ja toivon niin. Se ei ole iso projekti, kun vain jäisi aikaa niiltä isommilta.

Kasvimaan alias lavatarhan suhteen tein sellaisen periaatepäätöksen, että mitään en sisällä esikasvata. Paitsi pottuja idätän. Muut ostan taimina suoraan, kun viime keväänä tajusin, miten halvalla niitä saa. Näin kodinhoitohuoneen pöytätila säästyy pyykin viikkaukselle vapaana koko kevään. Tomaatista luovun tänä kesänä kokonaan, ellen sitten hanki jotain seinänvieruskasvihuonetta. Avomaalle en niitä kuitenkaan edes yritä. Säästän senkin tilan vaikka porkkanalle, jota olisi mennyt viime kesänä paljon enemmän kuin sitä kasvoi. Kun syksyllä sain tuohon tuon neljännenkin lavan, on minulla nyt komeasti tilaa kiertoviljellä. Johonkin saattaisi mahtua vaikka punajuuriakin.

Tämän kivirivin toisella puolella on vihreää ja mukavaa, mutta toinen puoli on autotallinrakennusravassa. Kunhan talli nousee, on aika siistiä kivikon reuna toiseltakin puolelta katseenkestäväksi.

Kanatilanne on vielä avoin. Aikaisemmista kesähoidokeista vain yksi on enää elossa, muut kanat on kuolema korjannut talven aikana. Häkki kuitenkin olisi, ja uudet kanat sinne kyllä saisi helpostikin, jos vain niiden talviaikainen hoito järjestyisi taas jotenkin. Kanoja tai ei, toivoisin tällä kertaa pääseväni itse syömään pensaista mustaherukat. Marski-pensaat lavatarhan takana alkavat olla jo uskottavan kokoisia. Tässä kuvassa ne viettävät vasta ensimmäistä kokonaista kesäänsä meillä.

Etupihalla suurin projekti lienee siitä nauttiminen. Ensiksi kukkii tuomi, ja samaan aikaan naapurin pihaa suojaava koivikko saa pakahduttavan suloisen vihreän hunnun oksilleen.

Pian onkin jo täysi kesä, ja saa katsoa tosissaan, että näkee jokaisen kukkasen nauttiakseen niistä kaikista. Joitakin aukkopaikkoja tuosta löytyy, ja uusien lajien sijaan aion jakaa siinä jo olevia kattamaan tyhjät kohdat. Paitsi vaaleanpunakukkaista japaninakileijaa on varmaan pakko hankkia, kun Hankkijan mainoksessa sellaisen näin.

Tähän reunaan yritän muistaa kylvää taas sormustinkukkaa, jotta saisin ensi kesänäkin nauttia sen kukinnasta. Viime kesänä sain pelkät lehtiruusukkeet. Kova talvi vei osan sormustinkukistakin, tai sitten jokin muu. Unikkoa tuohon kylvetään myös ihan ehdottomasti, edellisten kesien tapaan.

Sitten on vielä yksi vanha sauna, josta toivon meille pihavajaa. Paikkaa, johon saisin piilottaa lapiot ja haravat, ruukut, kottikärryt ja lannoitesäkit. Keskiviikkona tapaamme vihdoin tuon autiotalon omistajan ja pääsemme hieromaan kauppoja kehikosta. Jos kaikki menee hyvin, saamme ryhtyä ylihuomenna tosissaan miettimään vajan sijoitusta pihallamme ja purkamaan lahoa ulkovuorilautaa pois hirsikehikon ympäriltä. Onnenpotkuja neuvotteluihin otetan vastaan.

 

  

Ihanaa lähenevää lämpöä ja kevättä kaikille!